Kommentit avoimen julkaisemisen strategiaan

	A	B	C	D	E	F
1	KOMMENTOIJA	JOHDANTO	PERIAATTEET	TAVOITTEET	YLEISIÄ KOMMENTTEJA	AJATUKSIA TOIMENPIDEOHJELMASTA

2	Aalto-yliopisto				Aalto-yliopisto kiittää mahdollisuudesta lausua tässä asiassa. Aalto-yliopiston näkemykset on tuotu esiin jo luonnoksen valmisteluvaiheessa, ja Aalto-yliopisto pitää strategisten periaatteiden sekä strategisten tavoitteiden luonnoksessa esitettyä muotoilua perusteltuna. Aalto-yliopistolla ei näin ollen ole huomautettavaa luonnokseen.
3	Åbo Akademi / rektor Mikko Hupa	Åbo Akademi stöder huvudmålet att alla forskningspublikationer ska bli öppna. Strategin angår uttryckligen främst forskningsartiklar och konferenspublikationer. I andra hand nämns monografier och forskningsdata. Men bland de högst värderade publikationstyperna för ett flertal forskningsområden finns referentgranskade antologitexter/bokkapitel (i UKM:s klassificering A3). Dessa publiceras i Finland årligen omkring 3000, samma antal som referentgranskade konferenspublikationer. Strategin behöver i sin tillämpningsfas basera sig på den verkliga publikationssituationen i landet och beakta de varierande publikationskulturer som råder inom forskningsområdena.	Princip 1: För universiteten är principen i dagsläget svår med samtidig strävan efter guld OA och prenumerationer liksom utgifter för stöd till parallellpublicering. Princip 2: Ja. Åbo Akademi kan dela information om sina prenumerations- och publikationsutgifter. Princip 3: Ja. (Men kvalitetskriterierna och deras tillämpning behöver evalueras.) Princpi 4: Ja. Öppen publicering bör beaktas som den aspekt av ansvarsfull forskning den är men omedelbar öppenhet bör belönas endast där den är möjlig.	Str. mål 1: Tidtabellen är ambitiös. Målet utesluter embargon. Men avses med ”publikation” också olika versioner (cf strategiskt mål 2)? Att postprint (författarens accepterade peer-reviewade manuskript) ska få parallellpubliceras är inte långsökt mål. Str. mål 2: Användningen av öppna licenser är en grundförutsättning för friktionsfri spridning av forskningspublikationer, viktiga för universiteten bl.a. genom att de underlättar parallellpubliceringsprocesserna. Däremot kan ett krav på en maximalt liberal licens som CC-BY skapa ojämlika möjligheter för forskare inom olika områden (t.ex. där forskningslitteraturen samtidigt är kulturlitteratur eller centrala utgivare inte lyckas tillägna sig nya affärsmodeller). Åbo Akademi stöder målet att kräva öppna standardiserade licenser men önskar att också de lite mera restriktiva CC-BY-NC och CC-BY-NC-ND ingår i paletten åtminstone under en övergångstid. Str. mål 3: Ja. Str. mål 4: Det är viktigt att stöda kvalitativ öppen utgivning med säte i Finland (men också i nordiskt samarbete). Detta mål är vagt formulerat och en fråga är om dessa ”publikationsmodeller” kan omfatta också grön OA.	Forskarna inom alla forskningsområden behöver garanteras tillgång på högklassiga publikationskanaler att publicera i men samtidigt också jämlik möjlighet att publicera kvalitativt öppet. Finland bör undvika en framtid där några forskningsområden får nöja sig med grön Open Access (med potentiellt sämre spridning) medan andra har god tillgång till guld OA. Ändå kan en lågtröskelmodell av grön OA som reservkanal till öppenhet behövas åtminstone i en övergångsperiod.	Ett nationellt öppet repositorium för parallellpublicering, som uppfyller tekniska kvalitetskrav (och som kan ta emot data ur CRIS:arna, för att befria universiteten från långtidslagringsuppgiften) kunde vara värt utredning. En konsekvensutredning för forskare inom olika forskningsområden och publikationstyper (tillräckligt speficikt för att omfatta också mycket små forskningsspecialiteter) vore nödvändig inför åtgärdsprogrammet. ”De höga kvalitetskriterierna” som tillämpas på forskningspublicering kräver specificering och utvärdering (möjligen också auditering av peer review-procedurerna hos tidskrifter). Altmetrics (som allt mera används som komplement till bibliometriska mått) är inte ett oproblematiskt alternativ. Åbo Akademi önskar att åtgärdsprogrammet inbegriper arbete för lagstiftning som garanterar forskare vars forskning till minst 50 % är offentligt finansierad rätten att parallellpublicera (möjligtvis enligt modell från Frankrike, artikel 30 i LOI n° 2016-1321 du 7 octobre 2016 pour une République numérique).
4	Helsingin yliopisto, Tiina Käkelä	Suomessa toimivien tieteellisten tutkimusorganisaatioiden ja rahoittajien yhteinen avoimen julkaisemisen strategia on erittäin tarpeellinen ja kannatettava hanke. Seuraavassa annetut kommentit ja kysymykset on tarkoitettu edistämään hankkeen periaatteiden ja tavoitteiden toteutumista. Strategialuonnoksesta puuttuu nyt kuitenkin tarkempi kuvaus siitä, mitä "kansallisella" tässä yhteydessä tarkoitetaan. Puhutaanko nyt suomalaisista julkaisuista ja julkaisukanavista vai kotimaisella tutkimusrahoituksella tuotetuista julkaisuista? Vai molemmista? Jostain muusta edellisten lisäksi? Johdantoon olisi hyvä myös lisätä viittaus siihen avoimuuden periaatteeseen, jonka mukaan julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulokset kuuluvat kaikkien yhteiskunnan jäsenten yhteisesti hyödynnettäviksi, välittömästi julkaisuhetkestä lähtien. Lisäksi olisi hyvä myös mainita lyhyesti kansallisten strategioiden suhteesta eurooppalaiseen kontekstiin (englanninkielinen viittaus OSPP-suosituksiin löytyy tällä hetkellä alaviitteestä 2). Julkaisun avoimuus on selitetty johdannon alaviitteessä 1. Aikana, jolloin ollaan herätty tiedostamaan henkilötietojen keräämiseen liittyvät ongelmat, tähän olisi hyödyllistä lisätä myös maininta siitä, että maksumuurin lisäksi julkaisujen ei pitäisi myöskään olla datamuurin eli kirjautumisen takana. Luonnoksen johdannossa, samoin kuin myöhemmin strategisissa tavoitteissa mainitaan ongelmana avoimien julkaisujen laatukysymykset. Mitä laatu tässä yhteydessä tarkoittaa? Tätä pitäisi tarkentaa (ks. myös kommentit strategisiin periaatteisiin). Johdannossa on lisäksi kielellistä epätarkkuutta, kuten ”Strategian avulla tutkimusyhteisö sitoutuu muuttamaan rakenteitaan ja toimintaansa niiden saavuttamiseksi viimeistään 2022”, jossa on epäselvää, mihin ”niiden” viittaa.	Periaate 1: ”Avoimeen julkaisemiseen siirtyminen ei pysyvästi kasvata julkaisujen saatavuuden kokonaiskustannuksia. Kokonaiskustannukset saavat kasvaa vain, jos uudet ja uudentyyppiset julkaisukanavat tuottavat merkittävää lisäarvoa.” Puhutaanko tässä kokonaiskustannuksista yksittäiselle organisaatiolle (esimerkiksi tietylle yliopistolle) vai kansallisista kokonaiskustannuksista? Nämä ovat eri asioita, ja strategian tulee olla tältä osin yksiselitteinen. Mikäli ”lisäarvolla” tarkoitetaan jotain muuta kuin oikeutta julkaista avoimesti, tämä pitäisi selventää. Olisi myös hyvä, että viimeistään toimenpideohjelmassa otetaan selkeä kanta siihen, kuinka monta vuotta avoimeen julkaisemiseen siirtyminen saisi kasvattaa julkaisemisen kokonaiskustannuksia. Periaate 2: ” Tieteellisten julkaisukanavien ja julkaisujen kokonaishinnat ovat läpinäkyviä ja julkisia; tutkimusyhteisön toimijat jakavat hintatiedot toisilleen” Periaatteen sanamuodosta ei nyt yksiselitteisesti käy ilmi, jakavatko eri toimijat hintatiedot vain toisilleen vai avoimesti. Koska tässä yhteydessä on hankalaa lyhyesti määritellä sitä, ketkä kaikki kuuluvat tutkimusyhteisön toimijoihin, periaatteen loppuosan voisi ottaa myös pois itse periaatteen siitä kärsimättä, sillä läpinäkyvät ja julkiset hintatiedot ovat kenen tahansa jaettavissa. Sen sijaan periaatteen muotoilusta tulisi selvästi käydä ilmi se, mitä kokonaishinnalla tarkoitetaan (tilaushinnat ja julkaisemisen kustannukset? jotain muuta näiden lisäksi?). Periaate 3: ”Tiedejulkaisemisen korkeita laatukriteereitä sovelletaan myös avoimiin julkaisuihin Periaatteen voi nyt tulkita sananmukaisesti tarkoittavan sitä, että avoimet julkaisut ovat jo lähtökohtaisesti ongelmallisia, mitä tulee tieteelliseen laatuun. Väärinkäsitysten välttämiseksi tulisi selventää, mitä laadulla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Viitataanko sillä julkaisun ja julkaisijan yleiseen tunnettuuteen ja vakiintuneisuuteen, selkeään tieteelliseen profiiliin, vertaisarviointiin, toimituskunnan asiantuntemukseen, tekijänoikeuslisensseihin, artikkelimaksuihin, teknisiin tunnisteisiin, julkaisujen arkistointiin, tms. Periaatteen voisi muotoilla esim. ”Avoimet julkaisut täyttävät tiedejulkaisemisen yleiset korkeat laatukriteerit”. Mikäli periaatteen tarkoitus on painottaa julkaisun laadun lisäksi myös laadun arvioinnin ja varmistamisen käytäntöjen korkeatasoisuutta, tämä tulisi tuoda selkeästi esiin. Mikä on nyt luotavan strategian suhde esimerkiksi julkaisujen laatuun keskittyvän Julkaisufoorumin toimintaan? Periaate 4: ”Välittömän avoimuuden tavoitteiden saavuttaminen otetaan huomioon tutkijan arvioinnissa. Tutkimusyhteisö kannustaa tutkijoita avoimeen julkaisemiseen sekä tutkimustiedon saatavuuden edistämiseen esimerkiksi tiedeviestinnän keinoin” Miten strategiassa otetaan huomioon tieteenalakohtaisten erojen ja julkaisutraditioiden merkitys? Avoimen julkaisemisen edellyttämässä kulttuurimuutoksessa tiedeviestintä on vain yksi keino muiden joukossa, joten muitakin keinoja on hyvä tuoda esiin. Avoimuuden kulttuurin edistäminen tarvitsee viestintää, mutta yhtä paljon myös esimerkiksi hyvää johtamista, niin kansallisesti kuin yksittäisissä organisaatioissakin.	Tavoite 1: ”Viimeistään vuonna 2022 kaikki uudet tieteelliset julkaisut ovat välittömästi avoimia.” Tavoiteaikataulua tulisi pidentää kahdella vuodella, vuoteen 2024, jotta varmistetaan, että avoimuuden edellyttämä globaali kulttuurimuutos todella ehditään toteuttamaan ja että esimerkiksi tieteelliset kustantajat saavat mahdollisuuden kehittää julkaisuinfrastruktuurinsa ja muut palvelunsa avoimen julkaisemisen mukaisiksi. Tavoite 3: ”Tutkimusorganisaatiot ja rahoittajat luovat yhteisen toimintamallin kehittämään uusia ja uudenlaisia avoimia julkaisukanavia ja tukemaan olemassa olevien muuntamista avoimiksi sekä niiden ylläpitämiselle kestävän avoimuuden ja saatavuuden takaamiseksi.” Tavoitteen kieliasu on nyt vaikeaselkoinen, sitä tulisi vielä muokata. Uudenlaisten avoimien tieteellisten julkaisukanavien luominen on kannatettava avaus, ja tästä olisi hyvä antaa kansallisia ja kansainvälisiä esimerkkejä toimenpideohjelmassa. Samoin tulisi linjata se, voiko uudenlaisten julkaisukanavien luomisessa olla mukana myös kaupallisia tiedejulkaisijoita vai onko tarkoitus tehdä kehitystyötä ainoastaan non-profit -toimijoiden kanssa. Tavoite 4: ”Tutkimusyhteisö luo yhteisrahoitteisen julkaisumallin, joka mahdollistaa Suomessa julkaistavien tieteellisten artikkelien välittömän avoimuuden.” Tavoitteessa näyttää olevan osittaista päällekkäisyyttä tavoitteen 3 kanssa. Miksi mallin tulisi olla yhteisrahoitteinen eikä keskitetysti rahoitettu, kun kuitenkin puhutaan kotimaisesta julkaisemisesta? Mikä on tavoitteen suhde Kotilava-hankkeeseen? Kotimainen tieteellinen julkaiseminen on olennaisesti kansallisen tietohuollon piiriin kuuluva asia, eikä sen kustannuksia saa sälyttää esimerkiksi yksinomaan korkeakouluille. Tavoitteen voisi muotoilla esim. seuraavasti: ”Rakennetaan taloudellisesti kestävä, entistä tehokkaampi ja kansallisen digitaalisen tietohuollon tarpeet huomioon ottava keskitetty julkaisumalli kotimaiselle tieteelliselle julkaisemiselle. Pidetään huolta siitä, että julkaisemisen ja tilaamisen kokonaiskustannukset yksittäiselle tutkimusorganisaatioille eivät kasva julkaisumallin seurauksena.” Tutkimusyhteisö ei ole monoliittinen toimija, eikä tutkimusyhteisö varsinkaan ole toimiva subjekti. Tutkimusyhteisön edustajat kyllä ovat, mutta heillä voi olla myös vastakkaisia intressejä, eikä läheskään aina ole mahdollista saavuttaa konsensusta heidän kantojensa, tavoitteidensa tai mielipiteidensä suhteen.	Tavoite kaikkien tieteellisten julkaisujen (strategialuonnoksessa tieteellisten artikkelien ja konferenssijulkaisujen) välittömästä avoimuudesta viimeistään vuonna 2022 on tiukempi kuin Plan S -toimeenpanosuunnitelmassa, johon kuuluu kolmen vuoden siirtymäaika vuodesta 2020 lukien. Se millaisiin toimiin Suomen Akatemia ryhtyy Plan S:n myötä, on kansallisesti aivan ratkaisevaa, ja tämä vaikuttaa myös nyt käsillä olevaan strategialuonnokseen.	Koska strategia on yleisluontoinen, toimenpideohjelma tulee nousemaan tärkeydessä strategian rinnalle tai jopa sen yli. Siksi on olennaista, että myös toimenpideohjelman osalta järjestetään laaja ja perusteellinen kommentointikierros. Toimenpideohjelmasta olisi hyvä käydä selville, millaisilla resursseilla ohjelma rahoitetaan. On esimerkiksi selvää, että välittömään avoimeen julkaisemiseen siirtyminen lisää erityisesti tutkimus- ja julkaisuintensiivisten organisaatioiden kustannuksia. Kuinka kasvavat julkaisemisen ja tilaamisen kokonaiskustannukset hyvitetään yksittäiselle organisaatiolle? Edelleen olisi tärkeää määritellä se, kuinka strategiaa vastaisuudessa käytetään ja kuinka strategiaan sitoutuminen todennetaan. Mitkä tahot validoivat tai hyväksyvät strategian? Merkitseekö tahallisesti tai tahattomasti strategiaa vastaan toimiminen sanktioita yksittäiselle tutkijalle tai organisaatiolle? Tulisiko strategian ohjata esimerkiksi OKM:n rahoitusta vastaisuudessa ja mitä se tarkoittaisi?
5	Itä-Suomen Yliopisto Anu Liikanen, Research Development Manager	Päämäärä ’Kaikki uudet tieteelliset julkaisut tulevat välittömästi avoimiksi julkaisuhetkellä’ on erittäin kannatettava, hyvä ja selkeä päämäärä. Päämäärä ja sen tavoittelu on hyvä lähtökohta avoimen tieteellisen julkaisemisen edistämiselle. Lause ’Strateginen päämäärä tutkimustiedon välittömästä avoimuudesta on tärkeä kaikkien tutkimustulosten kohdalla’ ehdotetaan muutettavaksi ’Strateginen päämäärä tutkimusjulkaisujen välittömästä avoimuudesta on tärkeä mekanismi edistää tutkimuksen tulosten ja johtopäätösten saatavuutta’ Perustelu: Päämäärä tässä strategiassa on nimenomaan julkaisujen avaaminen. Välillä johdannossa puhutaan tutkimustiedon välittömästä avoimuudesta, tämä hieman sekoittaa. ’Tutkijan tehtävä on tehdä laadullisesti parasta mahdollista tutkimusta’ ehdotetaan muutettavaksi ’Tutkijan tehtävä on tehdä laadullisesti parasta ja tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta’. ’Tutkimusyhteisön tulee siten taata kannustimet ja rakenteet avoimelle julkaisemiselle tavalla, joka tukee tutkijan työtä.’ Tähän liittyen kommentti: Miten huolehditaan, että kustantajat seuraavat toivottua kehitystä ja tutkijoille tarjoutuu riittävän korkeatasoisia julkaisukanavia avoimeen tieteelliseen julkaisemiseen. Vaikka tutkimusyhteisö muuttaa rakenteitaan, niin myös tutkimusyhteisön ympärillä olevien rakenteiden tulee muuttua. ”Strategisesti tärkeää on myös monografioiden sekä tutkimusdatan avoimuuden takaaminen. Tätä työtä edistetään omina kokonaisuuksinaan.” Kaupallisten kustantajien monografiamuodossa julkaiseman tieteellisen tutkimuksen avoimuuden aiheuttama kustannusvaikutus tutkijalle ja hänen instituutiolleen on selvitettävä. Miten mahdollistetaan tutkimusorganisaatioihin kuulumattomien itsenäisten tutkijoiden tieteellisten monografioiden julkaiseminen? Mihin aikatauluihin ja tavoitteisiin ohessa viitataan (nyt esitettävään strategiaan vai kansainvälisiin strategioihin, suosituksiin ja tavoitteisiin?): ’Tutkijoiden huoli laadukkaiden avoimien julkaisujen puuttumisesta sekä aikataulujen epärealistisuudesta on aito ja se on huomioitu strategiatyössä. Esitetyt tavoitteet ovat kunnianhimoisia.’ Sama kommentti lauseeseen, mihin sana ’niiden’ viittaa (tässä strateigassa esitettyihin tavoitteisiin?) ’ Strategian avulla tutkimusyhteisö sitoutuu muuttamaan rakenteitaan ja toimintaansa niiden saavuttamiseksi viimeistään 2022.’	Strateginen periaate 1: Kustannusten kasvuun liittyen tulisi tässä periaatteessa ottaa kantaa, kuka kantaa vastuun kustannuksista. Kenen osalta kustannukset eivät saa kasvaa? Ajatus siitä, että kustannukset eivät kasva kirjoittajille/tutkimusorganisaatioille on epärealistinen. Jos kaikki julkaisut avautuvat globaalisti kaikille lankeavat kustannukset joko kirjoittajien, tutkimusorganisaatioiden tai tutkimuksen rahoittajien maksettavaksi. Tämä avoimen tieteellisen julkaisemisen kustannusvaikutus pitää huomioida sekä tutkimuksen rahoittajien että tutkimusorganisaatioiden saamassa rahoituksessa. Etenkin siirryttäessä nykyisestä tilausmaksuihin pohjautuvasta julkaisemisesta avoimeen julkaisemiseen voi kustannukset hetkellisesti kasvaa kaikkien tahojen osalta, kun kahta julkaisujärjestelmää ylläpidetään. Strateginen periaate 2: Keneen viitataan tutkimusyhteisön toimijoilla. Strateginen periaate 4: Periaatteessa voisi vastuuttaa kenen tulee huomioida avoin julkaiseminen tutkijan arvioinnissa, esim. työnantajan (yliopistot ja tutkimuslaitokset) ja tutkimuksen rahoittajan.	Pitäisikö yksi strateginen tavoite olla tutkijan arvioinnin ja meritoitumisjärjestelmän luominen (esim laatukriteereiden kehittäminen). Strateginen tavoite 4: Mitä tarkoitetaan tutkimusyhteisöllä.	Päämäärän ’Kaikki uudet tieteelliset julkaisut tulevat välittömästi avoimiksi julkaisuhetkellä’ saavuttamiseksi strategiassa tulisi vastuuttaa selkeästi eri toimijat. Kuinka eri toimijoiden, tutkijoiden, tutkimuksen rahoittajien ja kustantajien tulisi toimia strategian päämäärän saavuttamiseksi Eri tahojen rooliin ei strategiassa ole otettu kantaa, mikä jättää strategiset periaatteet vaikeasti tavoitettaviksi, ketä periaate koskee ja mikä on toimijoiden rooli periaatteiden noudattamisessa. Kansallisessa strategiassa ja päämäärien asettamisessa tulisi myös ottaa kantaa kenen vastuulle avoimen julkaisemisen kustannukset lankeavat ja missä määrin. Jos lehtien tilausmaksuista joskus pystytään luopumaan, siirtyykö julkaisemisen kustantajat nykyisestä yliopiston maksamasta keskitetystä mallista (=tilausmaksut) yksittäisille tutkijoille tai tutkimuksen rahoittajille. Strategiassa tulisi antaa suosituksia julkaisukustannusten maksamisesta yksittäisten tutkijoiden, tutkimusorganisaatioiden, tutkimuksen rahoittajien ja tiedekustantajien välillä. Vaarana on, että tutkimuksen rahoituspohja säätelisi jatkossa tutkimuksen julkaisemista, esim. merkittävää tutkimusrahoitusta nauttivat alat vs. apurahatutkijat tai ilman ulkopuolista rahoitusta tutkimusta tekevät tutkijat.	Toimenpideohjelmassa syytä huomioida mahdolliset ongelmat tavoitteille asetetun nopean aikataulun kanssa: pystytäänkö tarjoamaan tarpeeksi alustoja avointa julkaisemista varten ja kuinka alustojen rakentaminen kustannetaan. Toimenpideohjelmassa on syytä huomioida myös tieteenalojen erilaiset lähtökohdat julkaisemiseen, esimerkiksi onko julkaisukulttuuri artikkeli- vai monografiajulkaisemiseen keskittynyttä.
6	Jyväskylän yliopisto, Timo Taskinen	Jyväskylän yliopisto pitää erittäin tärkeänä avoimen julkaisemisen edistämistä Suomessa ja kansainvälisesti samoin kuin asetettua päämäärää: ”Kaikki uudet tieteelliset julkaisut tulevat välittömästi avoimiksi julkaisuhetkellä.” Strategian johdanto antaa nopeasti hyvän yleiskuva avoimen julkaisemisen tilanteesta ja taustoittaa luonnoksessa esitetyt strategiset periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet. Strategialuonnoksessa on kuitenkin muutamia kohtia, joihin on tarpeen saada täydennystä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sekä siihen, mitä tässä tarkoitetaan julkaisulla ja miten eri tieteenalakohtaiset erot on huomioitava. Strategian johdannossa mainitaan, että strategia keskittyy ”erityisesti tieteellisissä lehdissä” ja konferenssijulkaisuissa julkaistaviin tutkimusartikkeleihin. Kuitenkin strategian tavoitteissa puhutaan yleisemmin ”uusista tieteellisistä julkaisuista”. Tässä olisi syytä tarkentaa vielä erikseen strategisissa tavoitteissa, että strategia kohdentuu PlanS:n tavoin vain lehti- ja konferenssiartikkeleihin. Johdannossa on hieman epämääräisesti määritelty ”monografiat” tärkeänä tulevaisuuden avoimen julkaisun kehittämisen kannalta. Määritelmällisesti monografiat ovat yhden henkilön kirjoittamia teoksia. Sen sijaan strategiassa ei puhuta ollenkaan artikkelikokoelmakirjoista tai antologioista, jotka ovat monien tieteenalojen, esimerkiksi humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskeisin julkaisukanava. Herää kysymys onko ne rinnastettu strategiassa artikkeleihin? PlanS ei huomioi monografioita eikä antologioita, sen vuoksi ne on syytä rajata tässä vaiheessa selkeästi myös kansallisen strategian ulkopuolelle, sillä muutoin monien alojen suomalaiset tutkijat saatetaan epäedulliseen kilpailuasetelmaan. Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimukselle on tärkeää, että tutkimusta voi julkaista myös tulevaisuudessa kotimaisilla kielillä. Strategian implementoiminen (jatkossa) myös kirjajulkaisemiseen tulee olemaan erittäin haasteellista pienille kansallisille tiedekustantajille. Kotimaisilla kielillä julkaisemisen turvaaminen on tärkeää myös tutkimustiedon tasa-arvoisen saavutettavuuden ja tiedon avoimen leviämisen ja levittämisenn näkökulmista. Strategiassa ei oteta kantaa hybridijulkaisemiseen, johon PlanS:n viimeisissä versioissa on annettu aiempaa enemmän joustoa. Hybridilehdet ovat tyypillisiä etenkin niillä kustantajilla, jotka ovat tärkeitä humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille (kuten Wiley, Elsevier ja Taylor & Francis). Siksi olisi tärkeää, että TSV:n strategiassa annetaan selkeästi mahdollisuus hybridijulkaisemiseen vähintään PlanS:n mukaiselle siirtymäajalle. Päämäärä, että kaikki tieteelliset julkaisut tulevat avoimeksi julkaisuhetkellä on sinänsä hyvä, mutta epärealistinen ja voi vaatia huomattavia taloudellisia panostuksia. Embargon jälkeiset rinnakkaisjulkaisukäytänteet toimivat tällä hetkellä hyvin useissa yliopistoissa.	Strategian periaate 1: Periaate (1), että avoin julkaiseminen ei saa nostaa julkaisemisen kokonaiskustannuksia on hyvä, mutta miten tämä käytännössä varmistetaan? Voiko avoin tiede nostaa kustannuksia lyhyellä aikavälillä? Monille tieteellisten seurojen kustantamille lehdille, jotka nyt perustuvat tilaajamaksuihin, juuri lyhyen tähtäimen suuret investoinnit voivat olla kohtalokkaita lehtien jatkuvuuden kannalta. Samoin useat tieteelliset seurat ovat riippuvaisia omistamistaan lehdistä kustantajilta saamistaan rojaltimaksuista. Tätä ei ole huomioitu strategiassa lainkaan. Strategian periaate 4: Jyväskylän yliopisto pitää avoimen julkaisemisen asettamista meritoitumisväyläksi (periaate 4) kyseenalaisena niin kauan kuin avoimuus perustuu kaupalliselta kustantajalta ostettavaan open access-lisenssiin. Tämä asettaa tutkijat eriarvoiseen asemaan sen suhteen, miten heidän tutkimusrahoituksensa mahdollistaa open access-maksut ja mikä on heidän suhteensa tutkimusympäristöönsä (apuraha/työsuhde) tai mikä heidän uravaiheensa on. Yliopistoilla voi olla suurempi intressi tukea varsinaisia työntekijöitään avoimen tieteen kustannuksia, kun valintoja on tehtävä heidän ja apurahatutkijoiden välillä. Ostettu avoimuus ei sinällään voi olla laatukriteeri, vaan sen on aina oltava alisteinen niille hyvän tieteen kriteereille, joihin tutkijayhteisö on sitoutunut (kuten periaatteessa nro 3. linjataan). Ei-avointa tai hybridimallisesta julkaisua ei vastaavasti voi pitää dismeriittinä, koska yksittäinen tutkija ei voi vaikuttaa kaikkiin avoimen julkaisun rakenteisiin ja rahoituskuvioihin. Edelleen Suomen ulkopuolelta tulevat tutkijat voivat olla hyvin eriarvoisessa asemassa oman tutkimusympäristönsä puolesta julkaisujen avoimuuden suhteen. Esitämme, että meritoituminen jätetään strategiasta näistä syistä pois.	Strateginen tavoite 4: Tutkimusyhteisö luo yhteisrahoitteisen julkaisumallin... Miten strategisena tavoitteena mainittu yhteisrahoitteinen julkaisumalli on mahdollista luoda ”tutkimusyhteisön” toimesta? Tarkoitetaanko tällä yliopistoja organisaatioina? Yliopistot taas ovat riippuvaisia valtion rahoituksesta – olisiko tässä selkeämmin syytä nostaa mukaan ministeriö toimijana? Strateginen tavoite 3 yleisesti: Tutkimusorganisaatiot ja rahoittajat luovat yhteisen toimintamallin... Suuri osa tieteellisten yhdistysten omistamista lehdistä julkaistaan kansainvälisten kustantajien välisillä kustannussopimuksilla. Strategiassa pitää selkeämmin ilmaista, että tiedeyhteisö asettuu avointa julkaisemista painotettaessa niiden suomalaisten tutkijoiden tueksi, jotka vastaavat kansainvälisessä tiedeyhteisössä näistä kustannusneuvotteluista.	Muutamia kommentteja esitetyn strategian aikatauluun ja muutokset tämän hetkisiin julkaisukäytöntöihin Strategian aikataulutavoite vuoteen 2022 mennessä on haasteellinen, joskin realistisempi kuin PlanS:n aikataulu. Strategiassa ei oteta kantaa siihen, millä tavalla avoin julkaiseminen tulee vaikuttamaan julkaisujen tämänhetkiseen arviointiin, ennen kaikkea Julkaisufoorumiin. Kysymys on iso, sillä strategiassa (erityisesti tavoite nro. 3) asetetaan tavoitteeksi luoda uusia (suomalaisia) julkaisukanavia. Tällaisilla alustoilla on kuitenkin edessään iso työ, jotta ne saavuttavat sen tason ja näkyvyyden kansainvälisessä tiedekentässä kuin mitä toimintansa vakiinnuttaneilla tiedelehdillä ja kirjakustantajilla jo on. Edellä mainittu, yhä tieteellisten seurojen pitkälti omistamien julkaisukanavien (lehdet, kirjojen sarjat) tukeminen ja siirtäminen avoimen julkaisemisen periaatteita noudattaville kustantajille (mikäli se on sopimusteknisesti mahdollista) on uusien julkaisualustojen luomista ensisijaisempi avoimen julkaisemisen kehityskohde. Ei-kaupalliset (non-profit) julkaisukanavat, joilla on open-access –politiikka olisi syytä olla yksi JUFO-luokituksen alakriteereistä.	Avoimen julkaisemisen kansallisen strategian valmistelu on erittäin tärkeää ja ajankohtaista. Valmistelutyön jatkaminen välittömästi kommentointikierroksen jälkeen on hyvä, joten suunnitellut työpajat maaliskuun alussa tuottavat varmasti kansainvälisestikin ajatellen hyvän tuloksen.
7	Maanpuolustuskorkeakoulu, Hannu H. Kari	Strategian päämäärä on hyvä ja kannatettava. Tieteellisten julkaisujen tullessa välittömästi kaikkien saataville tämä maksimoi tutkitun tiedon levittämisen ilman keinotekoisia viiveitä. Avoimet julkaisut varmistavat myös sen, että kaikki tutkijat ovat tasa-arvoisessa asemassa viimeisimmän tiedon saannissa riippumatta taustaorganisaatiostaan ja sen taloudellisista resursseista. Erityisesti itsenäiset tutkijat, yrityksissä työskentelevät tutkijat sekä opiskelijat voivat seurata tieteen kehitystä kaikilla aloilla ilman viiveitä tai merkittäviä kustannuksia.	Periaate 1 (avoimeen julkaisemiseen siirtyminen ei pysyvästi kasvata julkaisujen kokonaiskustannuksia) on kannatettava. Tämä periaate on suotava, mutta onko se varmasti toteutettavissa? Jos julkaisujen lukijakunta ei maksa julkaisuista, niin onko vaarana, että kustannukset kaatuvat sitten vain julkaisujen kirjoittajien niskaan? Jos näin on, niin onko vaarana, että julkaisujen tuottamiseen on varaa vain harvoilla? Vai onko riskinä se, että avoimien julkaisukanavien taso on laadullisesti heikompi, jos käytettävissä on merkittävästi vähemmän kustannusresursseja kuin nykyisillä kaupallisilla toimijoilla? Periaate 2 (julkaisukanavien kokonaishinnat ovat läpinäkyviä ja avoimia) on kannatettava. Palvelun tulisi olla tasapuolinen kaikille ja olisi toivottavaa, että suomalainen tiedeyhteisö voisi neuvotella yhteissopimuksia tällaisten julkaisijoiden kanssa ja saada volyymietua keskittämällä (kirjoittajien kustannukset alas suuremmilla volyymeillä, jos kaikkien yliopistojen tutkijoiden kustannukset yhdistetään eikä jokainen yliopisto maksi omia kustannuksiaan). Periaate 3 (laatukriteereitä sovelletaan myös avoimiin julkaisuihin) on myös tärkeä kriteeri. Julkaisufoorumeiden tasoa ei saa laskea, vaarantaa tai uhrata vain sen takia, että ne olisivat avoimia. Tieteellinen arviointi julkaisuissa pitää noudattaa korkeata akateemista tasoa ja moraalia. Julkaisufoorumeiden rahoitus ei saa perustua vain hyväksyttyjen artikkeleiden määrään vaan myös laatu pitää ottaa huomioon, jottei tieteellistä tasoa lasketa lisärahoituksen saamiseksi. Periaate 4 (välittömän avoimuuden tavoitteiden saavuttaminen otetaan huomioon tutkijan arvioinnissa) on lähtökohtaisesti kannatettava ajatus. Tässä on huomioitava eri tieteenalojen erot ja niiden erilaiset julkaisufoorumit. On tärkeää kannustaa tutkijoita siirtymään mahdollisimman nopeasti ei-avoimista julkaisufoorumeista vähintään saman tasoisiin avoimiin julkaisufoorumeihin. Siten tieteenaloittain tulee seurata eri tasoisten avoimien ja ei-avoimien foorumeiden julkaisumäärien suhteita, ja käyttää tätä tietoa hyväksi tutkijoiden arvioinnissa (ts. tutkijan välittömien julkaisujen suhteellinen määrä kaikista julkaisuista verrattuna tieteenalan keskiarvoon).	Tavoite 1 (v 2022 kaikki uudet tieteelliset julkaisut ovat välittömästi avoimia) on yleisesti ottaen hyvä, vaikkakin haastava tavoite. Tavoitteen saavuttamisessa pitää hyväksyä tieteenalojen erilaisuus ja niiden mahdollisuudet tavoitteen saavuttamiseen. Tavoite 2 (v 2022 kaikille uusille julkaisuille määritellään avoimuuden takaava lisenssi) on kannatettava tavoite. Tavoite 3 (kehitetään uusia avoimia julkaisukanavia ja muutetaan olemassa olevia avoimiksi) on myös kannatettava tavoite. Erityisen kannatettavaa olisi tässä miettiä myös sitä, miten tutkijoita ja tieteentekijöitä kannustettaisiin aktiivisemmin osallistumaan tieteelliseen arviointiin (uudet tulosmittarit tutkijoille ja yliopistoille avoimien julkaisukanavien luomisesta ja niissä toimimisesta). OKM voisi rahoittaa suomalaisia avoimia julkaisukanavia ja kannustaa kansainväliseen yhteistyöhön myös julkaisukanavien kohdalla. Tieteellisten julkaisujen kirjoittajien lisäksi pitäisi palkita myös julkaisukanavat ja niiden arvioijat. Tämä ei kuitenkaan saisi vaarantaa tieteellistä tasoa. Tavoite 4 (yhteisrahoitteinen julkaisumalli, joka mahdollistaa Suomessa julkaistavien tieteellisten artikkelien välittömän avoimuuden) on kannatettava tavoite. Olisi suotavaa, että Suomessa julkaistavat tieteelliset artikkelit olisivat artikkeleiden kirjoittajilleen kustannuksiltaan kohtuullisia (tai ilmaisia), jottei julkaisutoimintaa rajoittaisi kirjoittajan tai hänen taustaorganisaation varallisuudesta.	Perusperiaate siitä, että "tieteellisen artikkelin/julkaisun kirjoittaja maksaa kerran julkaisemisesta ja tämän jälkeen julkaisu on kaikkien saatavissa ilmaiseksi" on erittäin hyvä, mutta valitettavasti ilmaista lounasta ei ole, vaan jonkun pitää maksaa kustannukset joko suoraan tai epäsuorasti. Välttämättä kustannukset ja laatu eivät aina korreloi, mutta täysin ilmaisen julkaisukanavan laatu on harvoin kovin korkea. Siten, jos lukijat eivät kustannuksia maksa, niin ne joutuu maksamaa joko kirjoittajat tai joku muu (OKM?).	Avoimen tieteellisen julkaisemisen periaatteen myös tule ottaa huomioon myös tieteellisten julkaisujen kirjoittajien taloudellinen tilanne. On luonnollisesti hienoa, jos tutkimusta rahoittavat tahot (esim. Suomen Akatemia, Business Finland ja EU) rahoituspäätöksissään huomioivat kirjoittajien kohonneet julkaisukustannukset. Ainakin tällä hetkellä monilla julkaisufoorumeilla välittömän avoimen julkaisun lisäkustannukset ovat kohtuuttomia. Siksi tässä on kaksi muistettavaa seikkaa. Ensinnäkin kaikilla tutkijoilla ei välttämättä ole sellaista rahoituslähdettä, joka rahoittaisi heidän mahdollisesti kohonneet julkaisukustannukset. Samoin on usein vaikeaa pystyä arvioimaan etukäteen tulevien julkaisujen määrää ja joskus jopa sitä, mille julkaisufoorumille julkaisu lopulta lähetetään. Siten molemmissa tapauksissa suurena riskinä on, että tieteellistä julkaisutoimintaa rajoittaisi kirjoittajan taloudelliset resurssit.
8	Oulun yliopisto	Kun päämääräksi on asetettu “välitön” avoimuus, tulee tämän päämäärän saavuttamista pystyä myös seuraamaan. Tämä tarkoittaa minimissään kansallisen tiedonkeruun ja julkaisutoiminnan raportoinnin muuttamista niin, että Juuli-portaalissa (tai jossain muussa seurantajärjestelmässä) pystytään erottamaan alun perin embargon saaneet rinnakkaistallennetut julkaisut. On myös syytä muistuttaa matkan pituudesta “välittömään” avoimuuteen. Vuoden 2018 artikkelijulkaisujen (A) välittömästi avoimien osuus tullee olemaan hieman yli 30 % kun taas rinnakkaistallennetut mukaan laskevan nykyisen tiedonkeruun mukainen avoimuusaste lähentelee jo 50 prosenttia.	Avoimuutta tukevat linjaukset ovat hyvä lähtökohta kansalliselle strategialle.	Kannatamme erityisesti Strategisen tavoitteen 2 mukaista, Plan S -julkilausumaan verrattuna joustavaa vaatimusta avoimuuden takaavalle lisenssille.	Oulun yliopisto näkee Avoimen tieteen kansallisten strategioiden aikaansaamiseksi tehtävän työn erittäin tärkeänä. Tuemme strategiaryhmää julkaisemisen kansallisen strategian valmistelussa ja toivomme avoimen, yhteisöllisen työskentelyn jatkuvan myös tulevaisuudessa. Luonnoksessa kuvatut periaatteet ja tavoitteet ovat hyvä lähtökohta kohti yhteistä kansallista strategiaa.	Odotamme mielenkiinnolla toimenpideohjelmaluonnoksen valmistumista, sillä se määrittänee niin kansalliset kuin organisaatiolle kuuluvat vastuut sekä palvelutarpeet.
9	Taideyliopisto		Strateginen periaate 4: Tutkijan arviointia koskeva periaate voi olla käytännössä haasteellinen. Tutkijan arvioimisen kriteerien tulisi olla kansallisella tasolla mahdollisimman avoimia. Toisaalta yliopistojen tulisi voida säilyttää itsenäisyytensä arviointikriteerien määrittelyssä. Strategian olisi hyvä ohjata yliopistoja resursoimaan ja panostamaan tutkijoiden tiedeviestintätaitojen kehittämiseen.	Strateginen tavoite 3: Miten varmistetaan (vrt. strateginen periaate 1), että yliopistojen avoimen julkaisemisen kokonaiskustannukset eivät kasva entisestään. Nykyisellään yliopistot maksavat jo tietokantamaksuja, kirjoittajamaksuja sekä rinnakkaisjulkaisemisen maksuja. Onko mahdollista, että näiden lisäksi yliopistoille aiheutuu kuluja myös julkaisukanavien muuttamisesta avoimiksi?	Strategiassa esitetyt periaatteet ovat pääpiirteissään kannatettavia. Julkaisujen osalta toivotaan huomioitavan, että taidealoilla julkaistaan kirjoitettujen ja painettujen julkaisujen lisäksi myös muissa formaateissa ja monenlaisilla julkaisualustoilla. Julkaisut voivat sisältää esimerkiksi kuvaa tai ääntä, tai tutkimusjulkaisu itsessään voi olla esimerkiksi video.	Taideyliopisto kiittää mahdollisuudesta lausua avoimen tieteellisen julkaisemisen kansallisesta strategiasta. Toivomme mahdollisuutta vaikuttaa aktiivisesti valmistelutyöhön myös jatkossa. Pyydämme, että suunnitelmien kommentointiin yliopistotasolla varataan riittävästi aikaa.
10	Tampereen yliopisto	Tampereen yliopisto pitää hyödyllisenä kansallista avoimen tieteellisen julkaisemisen strategiaa ja suhtautuu myönteisesti luonnoksen jäntevään rakenteeseen ja sen sisältämiin ehdotuksiin. Strategian valmistelussa on selvästi ollut käytettävissä hyvä asiantuntemus, ja johdannossa todetaan syystä tutkijoiden huoli korkealuokkaisten avointen julkaisusarjojen rajallisuudesta. Strategian laatijat ovat niin ikään selvillä siitä, että kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen esitetyssä aikataulussa on erittäin haasteellista eikä ole suurelta osin tiedeyhteisön – eikä etenkään tutkijayhteisön – käsissä.	Yliopistojen tutkijoita velvoitetaan yhtäältä julkaisemaan tutkimustuloksensa välittömästi avoimesti mutta toisaalta julkaisemaan ne mahdollisimman korkean tieteellisen tason julkaisusarjoissa, jotka eivät usein ole avoimia muuten kuin maksamalla merkittäviä lisäkustannuksia. Etenkin nuorille tutkijoille tilanne voi olla ristiriitainen. Avoimen tieteen kansallisen koordinaation toivotaan edistävän nykyisen kalliin hybridijulkaisemisen mallin purkamista kansallisella, EU-tasoisella ja koko maailman yhteistyöllä ja yhdessä sopimisella. Strateginen periaate 4 ”Välittömän avoimuuden tavoitteiden saavuttaminen otetaan huomioon tutkijan arvioinnissa” uhkaa asettaa edellä mainitusta syystä tutkijoita eriarvoiseen asemaan. JUFO3-luokan lehdet, joissa tutkijoita kehotetaan julkaisemaan, eivät tavallisesti ole avoimia, ja artikkelien avoimeksi saattamisen lisämaksut ovat kohtuuttomia.	Strateginen tavoite 3 ”Tutkimusorganisaatiot ja rahoittajat luovat yhteisen toimintamallin kehittämään uusia ja uudenlaisia avoimia julkaisukanavia ja tukemaan olemassa olevien muuntamista avoimiksi sekä niiden ylläpitämiselle kestävän avoimuuden ja saatavuuden takaamiseksi” on luonnollisesti kustantajille hankala ja voi aiheuttaa arvaamattomia haittavaikutuksia. Uusien julkaisukanavien kehittämisen rinnalla kannattaa pitää avoimena mahdollisuutta muuttaa olemassa olevia kanavia avoimiksi niitä erikseen sovittavalla tavalla resursoimalla.	Tampereen yliopisto pitää tärkeänä, että strategiatyössä otetaan erikseen huomioon kotimainen tiedejulkaiseminen. Kotimaisilla julkaisuilla on monilla aloilla tärkeä rooli tutkimustiedon levittämisessä ja hyödyntämisessä ja yhteiskuntaan vaikuttavan tieteellisen keskustelun yllä pitämisessä. Tiede ei ole kansallista vaan globaalia, ja kotimaisten tieteellisten julkaisujen laatuvaatimukset ovat yhtä tiukat kuin kansainvälisten julkaisujen. Avoin julkaiseminen leikkaa tieteellisten seurojen ja yhdistysten muutoinkin vaatimattomia tuloja. Seikka tulee ottaa huomioon viimeistään avoimen tieteellisen julkaisemisen toimenpideohjelmassa.	Tampereen yliopisto suosittaa, että kansallisen avoimen tieteellisen julkaisemisen strategian toteumista seurataan. Seikka on syytä kirjata yleisenä lausumana strategiaan ja yksityiskohtaisempina toimenpiteinä toimenpideohjelmaan. Tampereen yliopisto pitää tärkeänä, että sillä on mahdollisuus antaa lausuntonsa avoimen tieteellisen julkaisemisen strategian pohjalta laadittavasta toimenpideohjelmasta. Huolellisen sisäisen kommentoinnin mahdollistamiseksi yliopisto toivoo, että lausunnon antamiselle varattaisiin aikaa vähintään kuukausi.
11	Turun yliopisto	Johdannossa päämääränä mainitaan, että kaikki uudet tieteelliset julkaisut tulevat välittömästi avoimiksi julkaisuhetkellä. Avoimuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että tieteellinen julkaisu on avoin kaikille mahdollisille lukijoille avoimessa internetissä ilman saatavuuteen tai lukemiseen liittyvää maksua tai ns. embargoa. Laaja avoimuuden määritelmä on siinä mielessä hyvä lähtökohta, että strategialinjauksissa ilmeisesti sallitaan erilaisia avoimen julkaisemisen malleja, joskaan luonnoksesta ei tarkemmin selviä mitä nämä hyväksytyt mallit ovat. Etenkin tutkijat ja tutkimusryhmät tarvitsevat tarkan kuvan siitä, millainen tieteellinen julkaiseminen on ja ei ole strategian linjausten mukaisesti hyväksyttävää avointa julkaisemista. Selkeyden näkökulmasta avoimen tieteellisen julkaisemisen määritelmää on avattava tarkemmin ja se on mielellään suhteutettava erilaisiin Open Access -malleihin (es. Golden OA, Green OA, Hybrid OA, Diamond OA, Platinum OA). Niin ikään rinnakkaistallentamista koskevat linjaukset on kirjattava tarkasti tähän samaiseen määritelmään. Luonnoksessa jo keskeinen päämäärä jää nyt tavoitteena hyvin epämääräiseksi. Strategian päämäärän, periaatteiden ja tavoitteiden tulee kautta linjan olla luettavia ennen kaikkea tutkijalle siten, että turhaa epäselvyyttä tulkinnasta ei jää. Johdannossa mainitaan, että avoimuus on yksi tieteen ja tutkimuksen perusarvoista ja että strategia on luotu palvelemaan tutkimuksen perustavoitteita. Ei kuitenkaan selviä, mitkä ovat tutkimuksen perustavoitteet, joita avoimuudella voidaan tukea ja edistää. Avoimuuden tavoittelemisen laajempi yhteys ja hyöty on ilmaistava strategiassa selkeämmin, jotta yksittäinen tutkija voi ymmärtää avoimen tieteellisen julkaisemisen merkityksen sekä yhteiskunnallisesti että tieteen ja tutkimuksen mutta myös hänen itsensä kannalta. Vaikuttaa siltä, että strategialuonnoksessa on lähdetty ennenaikaisesta perusolettamuksesta, jonka mukaan hyödyt ovat kaikkien tunnistamat ja tunnustamat. Tosiasiassa tilanne ei kuitenkaan ole vielä tämä. Strategialuonnoksessa toistuu käsite tutkimusyhteisö, jonka merkitys ei strategian kontekstissa ole yksiselitteinen. Esimerkiksi ”suomalainen tutkimusyhteisö” esiintyy strategiassa yksimielisenä kokonaisuutena, jolla on yhteinen näkemys. On epäselvää, mitä termiin sisällytetään; tekstistä voi päätellä tutkimusyhteisön ehkä tarkoittavan paitsi tutkijoita myös tutkimusta monin eri tavoin tukevia tahoja Suomessa. Yhteinen näkemys tieteellisen julkaisemisen avoimuuden tavoiteltavasta suunnasta on niin ikään kyseenalainen ilmaisu: on erittäin hyvin tiedossa, että yhteistä näkemystä ei tällä hetkellä ole ja tutkijoilla on kovin erilaisia näkemyksiä tieteellisen julkaisemisen avoimuuden tavoiteltavasta suunnasta. Yhteinen näkemys voi pidemmällä aikavälillä olla todella yhteinen, mutta esitetyn aikataulun suhteen yhteistä näkemystä ei rehellisesti voida katsoa olevan. Johdannon alussa mainitaan, että tieteen tason nostamiseksi ja tieteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi, on tärkeää, että ”tutkimusyhteisö toimii tehokkaasti välittömän avoimuuden saavuttamiseksi mahdollisimman pian”. Vaikka strategian tavoitteet ovat hyvin tärkeitä ja kannatettavia, ei tieteen avoimuutta tulee edistää hallitsemattomasti. Avoimen tieteen edistämistä ohjaava yhteisen edun tavoite tuskin toteutuu, ellei samalla oteta huomioon eri alojen tutkijoiden ja tutkimusryhmien etua ja näkökulmia. Tutkimusorganisaatioiden tehtävänä on pitää huolta tutkijoistaan, tutkimusryhmistään ja heidän tutkimusedellytyksistään (esim. kansainvälinen yhteistyö) eikä tutkimusorganisaatioiden sitoutuminen strategian tavoitteisiin voi vastuullisesti toteutua ilman että samalla varmistetaan eri alojen tutkijoiden ja tutkimusryhmien mahdollisuus sitoutua näihin samaisiin tavoitteisiin. On lisäksi todettava, että Suomessa tieteen taso on tuoreimman Suomen Akatemian Tieteen tila 2018 -katsauksen mukaan noussut ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja sitä myös arvostetaan tutkijoita arvioitaessa. Katsauksessa suositetaan myös avoimen tieteen uusien käytäntöjen edistämistä vahvasti, mutta todetaan samalla, että ihmiset tekevät tieteen ja että vetovoimaisia toimintaympäristöjä tarvitaan korkeatasoisten tutkijoiden houkuttelemiseksi. Välittömän avoimuuden saavuttamisen mahdollisimman pian ei pidä tarkoittaa hutiloitua strategiaprosessia, jonka lopputulemaan tutkijat, tutkimusryhmät ja tutkimusorganisaatiot eivät voi sitoutua. ”Avoimuuden kehittyminen on myös tiukasti linkittynyt tutkimuksen laajempaan murrokseen, jossa muuttuvat rahoituksen rakenteet, julkaisutoimijoiden roolit ja tutkijoiden meritoitumisen tavat. Avoimen julkaisemisen strategiset periaatteet ja tavoitteet tulee siten sitoa tähän laajempaan tutkimustyön murrokseen.” Edelliset kaksi lausetta ovat sisällöllisesti erittäin tärkeitä, mutta kielellisesti erittäin epäselviä. Onko kyse tutkimuksen ja tutkimustyön murroksesta, joka aiheuttaa tutkimusta tukevien rakenteiden murroksen? Rahoituksen rakenteet, julkaisutoimijoiden roolit ja tutkijoiden meritoituminen ovat äärimmäisen tärkeitä tutkimustoimintaa ohjaavia ja toivottavasti myös edistäviä tekijöitä, mutta ovatko ne sama asia kuin tutkimus ja tutkimustyö? Kahdessa peräkkäisessä lauseessa sanotaan myös tavallaan sama asia kahteen kertaan: jos avoimuuden kehittyminen on linkittynyt tutkimuksen murrokseen, on selvää, että strategiset periaatteet ja tavoitteet tulee linkittää tähän murrokseen. Edelleen, miten tämä kohta suhteutuu korkeakoulujen perusrahoitukseen ja rahoitusmalleihin? Vaikka julkaisutoiminnan avoimuus vaikuttaa jatkossa jossain määrin perusrahoitukseen, korostaa malli edelleen JUFO-luokiteltuja julkaisuja yli avoimuuden ja muiden tutkimuksen tuotosten. Tämä sisällöllisesti tärkeä mutta kielellisesti epäselvä osio tulee ilmaista selkeämmin ja yksiselitteisemmin. Johdannossa todetaan lisäksi, että erilaiset kansainväliset linjaukset ”antavat kansainvälisen kehityksen suunnan”. Onko tässä tarkoitus sanoa, että on vain yksi suunta? Vai olisiko ”antavat suuntaa kansainväliselle kehitykselle” parempi muotoilu? Strategian johdannossa mainitaan myös, että ”strategian myötä Suomessa sijaitsevat keskeiset tieteelliset tutkimusorganisaatiot sitoutuvat eurooppalaiseen tieteen avoimuuden edistämiseen ja haluavat olla etujoukoissa avoimuuden saavuttamiseksi”. On vähintäänkin epäselvää, miten tutkimusorganisaatiot voivat sitoutua strategialuonnoksessa esitettyihin tavoitteisiin, koska luonnoksessa periaatteet ja tavoitteet ovat liian epämääräisiä. Ei liene realistista myöskään olettaa, että Suomessa ”tutkimusyhteisö” voisi saavuttaa tehokkaasti välitöntä avoimuutta. Strategiatyössä on näkyvästi tunnustettava, että Eurooppa tuskin yksin kykenee muuttamaan tieteellisen julkaisemisen järjestelmää ja että muiden maiden, kuten Kiinan ja Yhdysvaltojen, sitoutuminen avoimen tieteellisen julkaisemisen edistämiseen on keskeistä ja siksi avoimuutta tulisikin edistää yhteisenä rintamana (Euroopan osuus tutkimuksen tuotoksista on alle 10%). On myös todettava, että ei ole lainkaan selvää, että kaikki tutkimusorganisaatiot edes voisivat halutessaan olla etujoukoissa avoimuuden saavuttamiseksi, mikäli/kun yliopistojen perusrahoitusta jaetaan jatkossakin Julkaisufoorumi-luokitukseen perustuvin indikaattorein samalla kun kustantajien siirtyminen uusiin, linjausten mukaisiin julkaisemisen malleihin ottaa väistämättä oman aikansa. Lisäksi voidaan kysyä, mikä on tämän etujoukoissa olemisen lisäarvo Suomen kokoiselle maalle siihen nähden, että kuljettaisiin yhteisessä rintamassa tai maltillisemmin joukkojen kärjessä. Tutkimusorganisaatioiden näkökulmasta on lisäksi selkiytettävä viimeistään toimenpideohjelmassa mm. seuraavat seikat: mitä tutkimusorganisaatioiden sitoutuminen käytännössä tarkoittaa, mitä sitoutuminen merkitsee (velvoitteet ja sanktiot) ja mihin täsmälleen ottaen sitoudutaan ja kuinka pitkäksi ajaksi. ”Tutkijan tehtävä on tehdä laadullisesti parasta mahdollista tutkimusta. Tutkimusyhteisön tulee siten taata kannustimet ja rakenteet avoimelle julkaisemiselle tavalla, joka tukee tutkijan työtä.” Strategian kohdalla tämä on hyvin keskeinen kohta: miten kannustimet ja rakenteet saadaan sellaisiksi, että laadullisesti paras mahdollinen tutkimus julkaistaan avoimesti? Ilmeisesti konkreettisia keinoja on tarkoitus nostaa esiin toimenpiteissä. Lisäksi luonnoksessa mainitaan, että tutkijoiden huoli ”laadukkaiden avoimien julkaisujen puuttumisesta sekä aikataulujen epärealistisuudesta on aito” ja että huoli on huomioitu strategiatyössä. Ei kuitenkaan käy lainkaan ilmi, miten tämä on huomioitu etenkin, kun ottaa huomion strategialuonnokseen kirjatun aikataulun ja maininnan toimimisesta ”mahdollisimman pian”. Lisäksi sanan ”julkaisujen” tulisi ilmeisesti olla ”julkaisukanavien”. Avoimen tieteellisen julkaisemisen kansallisen strategian tulisi rakentaa institutionaalista luottamusta selkeillä tavoitteilla ja toimenpiteillä ja näin vahvistaa tutkijoiden ja tutkimusryhmien halua osallistua ja muuttaa tieteen ja tieteellisen julkaisemisen tulevaisuutta. Avaintekijöitä menestyksessä ovat paitsi tutkimusorganisaatiot myös esimerkiksi tutkimuksen vastuulliset johtajat. Tutkimuskulttuurin muutosta voidaan rohkaista ja kannustaa sekä fasilitoida tutkimuksen edellytysten tasolla, mutta viime kädessä muutos nousee todennäköisimmin tutkijoiden ja tutkimusryhmien nykyisiä käytänteitä muovaamalla ja laventamalla sekä arvostamalla omalla alallaan ja omassa yhteisössään tutkimuksen avoimuutta tutkimuksen eri vaiheissa. Paras käytännön tason muutoksen toteuttamiseen liittyvä tieto, jota vaaditaan tutkimuksen laajempaan murrokseen, on tutkijoilla ja tutkimusryhmillä, ei tutkimusorganisaatioiden johdolla tai kansallisen tason ohjaavilla tahoilla. Luottamuksen ja osallisuutta tukevan avoimuuden edistämisen ympäristön rakentaminen tarkoittaa tämän strategialuonnoksen kohdalla sitä, että johdannossa tulisi kuvata realistisemmin avoimen tieteellisen julkaisemisen edistämisen taustalla vaikuttavat ja strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta haasteelliset rakenteelliset ongelmat. Vaarana on, että luonnos jää vain julistuksenomaiseksi irralliseksi dokumentiksi, mikäli näitä tekijöitä ei nosteta realistisesti esiin ja tehdä näkyväksi ja tunnusteta avoimesti. Kautta linjan strategialuonnos jää vielä kovin yleiselle tasolle ja se on (ilmeisesti kiireellisyydestä) johtuen kielellisesti viimeistelemätön ja paikoin käsitteiltään ja ilmaisuiltaan epäselvä (mm. yhteisrahoitteinen malli, uudet ja uudentyyppiset julkaisukanavat, tiedejulkaisemisen korkeat laatukriteerit). Alaviitteitä on melko runsaasti ja lukija jää miettimään niiden tarkoitusta. Viitteiden käyttö antaa kenties tahattomasti kuvan, että tarvitaan muita auktoriteetteja tukemaan ilmaistua ”suomalaisen tutkimusyhteisön” ”yhteistä näkemystä” ja tahtotilaa. Jos viitteet todella ovat tarpeellisia ja ne halutaan jättää strategiaan, olisi ne hyvä sijoittaa asiakirjan loppuun.	Strategialuonnoksessa esitetyt periaatteet ovat yleisesti ottaen kannatettavia pidemmällä aikavälillä, mutta niitä lienee vaikea toteuttaa merkittävien ei-avoimesti toimivien kaupallisten kustantajien dominoidessa tieteellistä julkaisumarkkinaa useilla aloilla, ja korkeakoulujen julkisen rahoituksen palkitessa pääosin JUFO-luokitelluista, ei-avoimista julkaisuista. Strateginen periaate 1: Avoimeen julkaisemiseen siirtyminen ei pysyvästi kasvata julkaisujen saatavuuden kokonaiskustannuksia. Kokonaiskustannukset saavat kasvaa vain, jos uudet ja uudentyyppiset julkaisukanavat tuottavat merkittävää lisäarvoa. Ensimmäisen strategisen periaatteen kohdalla on epäselvää, mistä kokonaiskustannusten katsotaan muodostuvan. Alaviitteessä todetaan kustannukset ”muun muassa” -merkityksessä ja vain viitataan muiden tahojen tuottamiin asiakirjoihin. Julkaisemisen kustannusten täytyy olla niin läpinäkyviä, ettei avoimuuden kustannuksia voida piilottaa hinnannousuihin. Ensimmäisessä periaatteessa todetaan lisäksi, että siirtyminen avoimeen julkaisemiseen ei pysyvästi kasvata kustannuksia. Hyväksymmekö siis sen, että kustannukset saavat tilapäisesti kasvaa? Periaatteiden 1 ja 2 kohdalla on kaiken kaikkiaan huomioitava, että saatavuuden kokonaiskustannukset ja kokonaishintojen läpinäkyvyys ja julkisuus riippuvat ensisijaisesti niistä (markkina)toimijoista, jotka osaltaan vastaavat avoimien julkaisukanavien ylläpidosta ja toissijaisesti siitä nykyisestä ja tulevasta sääntelystä, jota niihin sovelletaan. Jää epäselväksi, miten nämä periaatteet tällöin voisivat toteutua käytännössä. Näiltä osin esimerkiksi Suomen mahdollisuudet määrittää pääosin Suomen rajojen ulkopuolella toimivien kansainvälisten kustantajien omaksumia hinnoittelu- ja läpinäkyvyyskäytänteitä ovat melko vaatimattomat. Ratkaisu edellyttää laajaa kansainvälistä koordinointia ja yhteistyötä. Periaatteessa mainitaan myös uudet ja uudentyyppiset julkaisukanavat. Mihin tarkalleen ottaen tässä viitataan ja minkä ajatellaan olevan näiden kanavien tuottama lisäarvo? Nämä tulisi avata. Strategian kaksi ensimmäistä periaatetta voisi yhdistää yhdeksi periaatteeksi. Näin taloudelliset periaatteet eivät korostuisi liikaa periaatteissa. Periaatteessa 4 on vuorostaan kaksi hyvin erilaista periaatetta (yksittäisen tutkijan arviointi sekä tutkimusyhteisön suhtautuminen avoimeen julkaisemiseen). Niiden erottamista toisistaan kahdeksi erilliseksi periaatteeksi voisi harkita. Periaatteista puuttuu eettisyyden korostaminen. Tutkimuseettinen periaate voisi olla oma strateginen periaatteensa. Strateginen periaate 2: Tieteellisten julkaisukanavien ja julkaisujen kokonaishinnat ovat läpinäkyviä ja julkisia; tutkimusyhteisön toimijat jakavat hintatiedot toisilleen. Ks. edellisen kohdan kommentit. Lisäksi, jos hinnat ovat läpinäkyviä ja julkisia, tarvitseeko tutkimusyhteisön toimijoiden jakaa niitä toisilleen? Ja jos tarvitsee, miksi vain toisilleen? Strateginen periaate 3: Tiedejulkaisemisen korkeita laatukriteereitä sovelletaan myös avoimiin julkaisuihin. Kolmannen periaatteen osalta jää epäselväksi, mitä tarkoitetaan tiedejulkaisemisen korkeilla laatukriteereillä ja miten näiden soveltaminen käytännössä toteutuu ja varmistetaan ja kuka kriteereitä soveltaa ja mihin. Toisaalta taas koko periaate on yhtäältä itsestäänselvyys: kukaan tuskin väittäisi tai toivoisi päinvastaista. Edelleen jää epäselväksi, mitä kirjattu periaate tarkoittaa, jos jollakin tieteenalalla ei juuri ole korkeatasoisia avoimia julkaisualustoja? Miten siirtymä, joka voi olla varsin pitkä ja epävarma, nykyisestä julkaisumallista avoimeen tapahtuu periaatteen mukaisesti erityisesti tällaisilla aloilla, ennen kuin on tosiasiassa riittävästi korkeat laatukriteerit täyttäviä avoimia julkaisukanavia? Tämä muna-kana -ongelma vaikuttaa paitsi periaatteen toteutumiskelpoisuuteen, myös tavoitteiden aikatauluun. Vaikuttaakin siltä, että luonnoksessa ei ole riittävästi otettu huomioon tieteenalakohtaisia eroja julkaisemiskäytännöissä ja avointen julkaisukanavien määrässä ja laadussa sekä uusien, laadukkaiden julkaisemisen kanavien syntymisen edesauttamista ja tähän vaadittua aikaa. Strategiassa tulisi sekä tämän strategisen periaatteen 3 osalta että strategiseen tavoitteeseen 3 liittyen avata tarkemmin sitä, miten uusien, tutkimuksen laatua vertaisarvioinnin keinoin takaavien avoimen julkaisemisen kanavien syntymistä ja kehittämistä edesautetaan. Toistaiseksi paras, joskaan ei ongelmaton, tutkimuksen laadun varmistuksen käytäntö on tieteellinen vertaisarviointi ja myös uusien avoimen julkaisemisen kanavien osalta tulee varmistaa, että näissäkin kanavissa laadun varmistuksen käytännöt on otettu huomioon ja että niitä noudatetaan ja että tutkimuksen laatua voidaan näiden uusien julkaisemisen kanavien kautta parantaa. Uusien julkaisemisen kanavien ja käytäntöjen luominen ja innovatiivisuus on positiivinen lähtökohta ja uusia kanavia ja käytäntöjä voidaan luoda, mutta kestää esitettyä aikataulua kauemmin ennen kuin uusista kanavista ja käytännöistä voidaan tehdä riittäviä nimenomaan tutkimuksen laadun varmistamisen näkökulmasta. Periaate 3 pitäisikin ehdottomasti avata ja konkretisoida paremmin. Strateginen periaate 4: Välittömän avoimuuden tavoitteiden saavuttaminen otetaan huomioon tutkijan arvioinnissa. Tutkimusyhteisö kannustaa tutkijoita avoimeen julkaisemiseen sekä tutkimustiedon saatavuuden edistämiseen esimerkiksi tiedeviestinnän keinoin. Neljäs strateginen periaate herättää huolen tutkijoiden tieteellisen pätevyyden arvioinnista ja tutkijoiden oikeusturvasta. Mistä arvioinnista tässä on kyse? Suoriutumisen arvioinnista tutkijan tehtävässä, tieteellisen pätevyyden arvioinnista tehtävien hauissa ja/tai rahoitushauissa vai jostain muusta? Koko tiedekenttää koskeva tavoite muunnetaan tässä melko varomattomasti yksittäisiä tutkijoita koskevaksi tavoitteeksi. Tutkijan arviointiin liittyy paljon hyvin monimutkaisia tekijöitä, joita ei epämääräisessä ilmaisussa nyt oteta huomioon. Tutkijoita voidaan ja jo kannustetaankin avoimeen julkaisemiseen eri tavoin, mutta arviointijärjestelmän muuttaminen vaatii asenteellisia muutoksia koko kansainväliseltä tutkijayhteisöltä (tutkijat, tutkimuksen johtajat ja arvioitsijat, toimituskunnat ja editorit). Yksittäistä tutkijaa ja tutkijan urakehitystä ei tule asettaa ristiriitaiseen tilanteeseen kansallisilla linjauksilla: avoimuuteen tähtäävät toimenpiteet eivät saa tuoda mukanaan rajoitteita tai kannustimia, jotka ovat ristiriidassa tutkimuksellisten intressien kanssa. Periaatteen yhteydessä puhutaan myös pehmeämmin tutkimusyhteisön kannustuksesta avoimuuteen ja tiedeviestinnästä. Miten välittömän avoimuuden tavoitteet suhteutuvat esimerkiksi tutkijan julkaisujen JUFO-luokituksiin ja kansainväliseen vaikuttavuuteen? Miten tulisi arvioida tutkimustehtävien kansainvälisiä hakijoita tai miten pitäisi suhtautua kansainvälisten arvioitsijoiden arvostuksiin, joissa ei painotu avoin julkaiseminen? Onko toimiminen ei-avoimen tieteellisen julkaisun toimituskunnassa, arvioitsijana tai päätoimittajana välittömän avoimuuden tavoitteen vastaista ja siten dismeritoivaa? Tuleeko tiedeviestinnästä osa arviointia ja millä tavoin? / Tutkijan tieteellisen pätevyyden arvioinnissa julkaisualustojen avoimuuteen perustuva kriteeri mahdollistaa tieteellisen tason muodostumisen toissijaiseksi kriteeriksi erityisesti aloilla, joilla avoimia julkaisukanavia on vähän tai niitä on ollut vasta vähän aikaa. Esimerkiksi tutkijan tarkempi tutkimusaihe saattaa ratkaista sen, onko (korkeatasoisia tai ylipäänsä) avoimia julkaisukanavia olemassa tutkijan tulosten julkaisemiseksi. Tällöin varsin kategorisesti ilmaistu yksittäisten tutkijoiden arviointia koskeva periaate voi muodostua tutkijoiden oikeusturvan kannalta ongelmalliseksi ja tieteen ideaalien vastaiseksi. Tutkijat tarvitsevat selkeyttä siitä, miten heidän toimintaansa jatkossa arvioidaan ja kuka tätä arviointia tekee ja miten. Niin ikään tutkimusorganisaatiot tarvitsevat selvyyttä siihen, mikä on tämän strategian mahdollinen ja tavoiteltu vaikutus esimerkiksi tutkijarekrytoinneissa ja tutkijan uralla etenemisessä. DORA-julistukseen viittaaminen luonnoksen alussa ei yksistään riitä. Strategiakokonaisuuden tulee tarjota käytännön tukea tutkimusorganisaatioille ja tutkijoille, tutkimusryhmille sekä tutkimuksen johtajille. Neljännen periaatteen kohdalla jää lisäksi epäselväksi, miten kohta suhteutuu tutkimusorganisaatiotason kannustimiin ja laajemmin tutkimuksen arviointiin. Miten vastaava muutos huomioidaan korkeakoulujen tutkimuksen arvioinnissa ja perusrahoituksen ansaintalogiikassa? Onko samalla kyse mahdollisesta siirtymästä REF-tyyppiseen arviointiin, jossa julkaisujen avoimuus on ehto sille, julkaisut huomioidaan arvioinnissa? Periaate herättää paljon kysymyksiä myös organisaatiotason näkökulmasta: vaikka tutkijaa ei tule arvioida organisaatiotason mittareiden valossa, on tutkijoita voitava kannustaa muuttunein arvostuksin myös organisaatiotasolla. Tutkimusorganisaatio ei ole irrallinen tutkijoistaan ja tutkimusryhmistään eikä esimerkiksi yliopistojen rahoitusmalli voi olla ristiriidassa tutkijan arvioinnin kanssa.	Kaiken kaikkiaan strategialuonnoksessa mainittuja tavoitteita vaivaa sama merkittävien taustaongelmien välttely, joka on ominaista koko luonnokselle. Esimerkiksi avoimen julkaisemisen aikataulun ja avointen lisenssien määrittelyn osalta lienee selvää, että vuodesta 2017 vuoteen 2022 ei voi tapahtua nyt toivottua hyppäystä 100% avoimeen julkaisemiseen, mikäli strategia ei koske ainoastaan kotimaisia julkaisuja. On ristiriitaista ja harhaanjohtavaa puhua kotimaisista artikkelijulkaisuista ja niiden avoimuuden asteesta johdannossa, mikäli koko strategia koskee kaikkia julkaisuja eli myös kansainvälisiä artikkelijulkaisuja. Tavoitteet vaikuttavat näin epärealistisisilta ainakin useilla tieteenaloilla. Tavoitteiden taustalta ei löydy myöskään mitään sellaista uutta ajatusta tai tointa, joka voisi tällaisten tavoitteiden toteutumiseen johtaa. Tämä selviää hyvin myös kolmannesta ja neljännestä strategisesta tavoitteesta, joiden mukaan yhteisiä toimintamalleja ja julkaisumalleja visioidaan vasta tulevaisuudessa kehitettäväksi tutkimusorganisaatioiden ja rahoittajien yhteistyössä sekä tutkimusyhteisöjen piirissä. Toimenpideohjelmatyökään ei voi alkaa ennen kuin hyväksytty strategia muodostaa sille riittävän pohjan. Toisaalta aikataulujen tarkempi arviointi on mahdollista vasta sitten, kun toimenpideohjelman sisältö on määrittynyt riittävällä tarkkuudella. Strateginen tavoite 1: Viimeistään vuonna 2022 kaikki uudet tieteelliset julkaisut ovat välittömästi avoimia. Tarkoitetaanko ensimmäisessä strategisessa tavoitteessa kaikkia suomalaisten tutkijoiden julkaisuja vai suomalaisissa tutkimusorganisaatioissa työskentelevien julkaisuja vai julkaisuja suomalaisissa tiedelehdissä vai myös kaikkia uusia kansainvälisiä julkaisuja, joissa on suomalainen tekijä? Entä kansainväliset yhteisjulkaisut? Ja koskeeko tämä strateginen tavoite 1 monografioita ja kokoomateoksia vai ei? Johdannossa todetaan seuraavasti: ”…strategisesti tärkeää on myös monografioiden sekä tutkimusdatan avoimuuden takaaminen. Tätä työtä edistetään omina kokonaisuuksinaan." Jää kuitenkin epäselväksi, edistetäänkö myös monografioiden avoimuutta tämän saman tavoitteen mukaisesti, mutta omana kokonaisuutenaan, vai täysin erillään kyseessä olevasta avoimen tieteellisen julkaisemisen strategiasta ja sen tavoitteesta. Strategiassa pitäisi tehdä selvemmäksi, mikä kaikki siinä koskee monografioita ja kokoomateoksia ja mikä lehtiartikkeleita ja konferenssijulkaisuja. Ensimmäinen strateginen tavoite ei vaikuta realistiselta kaikkien tieteenalojen kohdalla, mikäli kyse on tosiaan kaikista lehtiartikkeli- ja konferenssijulkaisuista, joita tiedeyhteisö Suomessa tuottaa. Useilla tieteenaloilla on vahvasti etabloituneet meritoitumiskäytännöt ja ne lehdet, joissa pitää julkaista, ovat maksumuurin takana. Toisin sanoen, onko realistista ajatella, että kansainväliset kustantajat ovat viimeistään vuonna 2022 muuttaneet (liike)toimintamallejaan siten, että kaikilla aloilla laadukas välitön avoimuus on ylipäänsä mahdollista ja että samalla avoimen julkaisemisen kokonaiskustannukset eivät ole kasvaneet (Strateginen periaate 1)? Myöskään monografioiden kohdalla näköpiirissä ei ole lähitulevaisuudessa mitään ratkaisuja siihen, miten monografioiden avoin julkaiseminen tulisi mahdolliseksi laadukkailla (JuFo 2 ja 3) kustantajilla. Vaarana on, että avoimen tieteellisen julkaisemisen strategia kohtelee tieteenaloja eriarvoisesti, eikä ota huomioon monografioiden ja kokoomateosten merkitystä monilla ihmistieteiden aloilla. Ensimmäisen strategisen tavoitteen kohdalla kyseessä on ylipäänsä iso muutos, aikaraja tuntuu siksi epärealistiselta. Strateginen tavoite 2: Viimeistään vuonna 2022 100 %:lle uusista tieteellisistä julkaisuista määritellään avoimuuden takaava lisenssi, esimerkiksi CC-BY-lisenssi. Toisen strategisen tavoitteen kohdalla on äärimmäisen tärkeää, että CC-BY on kansainvälisesti yhtenäinen linjaus ja käytäntö, jotta suomalaisten tutkimusorganisaatioiden tutkijoita ja tutkimusryhmiä ei saateta huonompaan asemaan kansainvälisen tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön näkökulmasta. Strateginen tavoite 3: Tutkimusorganisaatiot ja rahoittajat luovat yhteisen toimintamallin kehittämään uusia ja uudenlaisia julkaisukanavia ja tukemaan olemassa olevien muuntamista avoimiksi sekä niiden ylläpitämiselle kestävän avoimuuden ja saatavuuden takaamiseksi. Kolmas strateginen tavoite aiheuttaa hämmennystä. Mihin rahoittajiin ja tutkimusorganisaatioihin tavoitteessa viitataan? Mitä tarkoitetaan toimintamallilla ja miten uusien julkaisukanavien syntymistä edesautetaan? Ei voida esimerkiksi ajatella, että suomalaiset tutkimusorganisaatiot ja rahoittajat kehittävät oman toimintamallin erillään ulkomaisten tutkimusorganisaatioiden, kansainvälisten kustantajien ja tutkimusrahoittajien toimista. Ylipäänsä yhteisen toimintamallin luominen ei voi toteutua ilman, että työhön osallistuvat tieteelliset kustantajat. Avoimuus ei ole vain tutkimusyhteisön tahtotila, vaan kyse on syvään juurtuneista rakenteista ja julkaisutoiminnan käytännöistä, joissa kaupalliset ja julkiset toimijat hoitavat oman roolinsa eri tavoitteista käsin. Avoimuus vaatii koko tieteellisen julkaisemisjärjestelmän muutosta ja merkittäviä muutoksia esim. kustantajien liiketoimintamalleihin ja palvelutarjoaman räätälöintiin eri asiakaskonsortioille. Tarvitaan konkreettinen toimintastrategia sen suhteen, miten Suomi huolehtii kustantajasuhteista ja varmistaa viimeisimmän tutkimustiedon saatavuuden kaikille tutkijoilleen. Turun yliopisto suhtautuu avoimen tieteelliseen julkaisemisen erittäin myönteisesti ja katsoo, että uusien laadukkaiden, vertaisarvioitujen julkaisemisen kanavien syntymistä ja innovatiivisuutta niiden luomisen suhteen tulee edesauttaa ja tukea. Avoimuus ei kuitenkaan saa mennä tieteellisen laadun ja sen varmistuksen edelle, kuten nyt esitetyn aikataulun suhteen olisi todennäköisimmin käymässä. Strateginen tavoite 4: Tutkimusyhteisö luo yhteisrahoitteisen julkaisumallin, joka mahdollistaa Suomessa julkaistavien tieteellisten artikkelien välittömän avoimuuden. Miksi neljänneksi strategiseksi tavoitteeksi otetaan yhteisrahoitteinen malli? Onko tätä tavoitetta harkittu tarkkaan ja päästy luotettavasti siihen lopputulemaan, että yhteisrahoitteinen malli on parempi vaihtoehto kuin keskitetty rahoitus, johon valtio sitoutuu? Miten tähän lopputulokseen on päädytty? Neljännen strategisen tavoitteen kohdalla on muistettava, että julkaisemisen rahoitusmalli ei voi perustua siihen, että yksittäiset organisaatiot, erityisesti tutkimusintensiiviset yliopistot, vastaavat julkaisemisen kustannuksista – ainakaan mikäli samalla ei muuteta nykyistä korkeakoulujen perusrahoituksen ansaintalogiikkaa.	Avoimen tieteen kansallinen strategiaryhmä on pyytänyt tutkijoita, tutkimusorganisaatioita ja muita tutkimuksen toimijoita kommentoimaan luonnosta Avoimen tieteellisen julkaisemisen kansalliseksi strategiaksi. Kommentoitavana on ollut luonnoksen kaksi ensimmäistä osaa: strategiset periaatteet ja strategiset tavoitteet. Turun yliopisto on 31.tammikuuta 2019 pyytänyt tiedekuntia kommentoimaan luonnosta 18. helmikuuta mennessä. Tiedekunnat ovat itse voineet päättää, millä tavoin organisoivat kommentoinnin tiedekunnan sisällä. Kommentteja on pyydetty myös Turun yliopiston kirjastolta. Turun yliopiston tutkimusneuvosto, jonka jäseniä ovat eri alojen menestyksekkäimmät Turun yliopiston tutkijat, on 25. helmikuuta käsitellyt strategialuonnoksen kommentointia kokouksessaan Tutkimusedellytykset-yksikön tekemän valmistelun pohjalta. Tämä lausunto on syntynyt tiedekuntien ja kirjaston kommenttien, yliopiston tutkimusneuvoston keskustelun sekä asiantuntijavalmistelun lopputuloksena. Turun yliopisto on lisäksi rohkaissut tutkijoitaan kommentoimaan luonnosta suoraan. Turun yliopisto on edistänyt avointa tiedettä tutkimuksen eri osa-alueilla jo vuosia, mutta todennut, että edistämisessä tarvitaan suuria rakenteellisia muutoksia. Vaikka ratkaisumalleja voidaan löytää, muutosta on vaikea saada aikaan nopealla aikataululla. Polkuriippuvuudet, erilaisten tieteenalojen käytänteiden ja niistä juontuvien ratkaisujen moninaisuus sekä tutkijan ja tutkimusryhmien oman arjen ja järjestelmätason mittakaavan välinen kuilu vaikeuttavat avoimuuden edistämistä. Tieteen avoimuuden edistäminen vaatii systeemistä muutosta, joka väistämättä vaatii puolestaan oman aikansa. Paitsi tutkimuksen ja tutkijoiden myös yhteiskunnan ja yhteisen edun näkökulmasta tutkimuksen tulosten ja tuotosten saavutettavuutta sekä koko tutkimusprosessin avaamista ja läpinäkyvyyttä tulee edistää hallitusti ja oikeudenmukaisesti tieteenalojen erot huomioon ottaen. Tavoitteet tulee asettaa kestävästi pitkälle aikavälille siten, että tutkijat, tutkimusryhmät ja tutkimusjohtajat sekä edelleen tutkimusorganisaatiot voivat niihin turvallisesti sitoutua. Avoin saavutettavuus mahdollistaa tutkimuksen tulosten ja tuotosten nopeamman jakamisen ja uudelleen hyödyntämisen kautta toteutuvan tutkimuksen ja tieteen edistymisen ja edistämisen, parantaa tutkimuksen laatua ja lisää tasa-arvoa globaalisti ja lokaalisti. Turun yliopisto katsoo, että tieteen avoimuudessa olisi kuitenkin avoimuuden laadun näkökulmasta korostettava enemmän erillisten avointen käytänteiden kokoelman (es. avoin julkaiseminen, tutkimusaineistojen avaaminen, avoin lähdekoodi) sijaan koko tutkimusprosessin strategisen avaamisen tärkeyttä ja avoimuuden resurssitehokkuutta tutkijan näkökulmasta. Vasta näin voidaan varmistaa, että tutkimuksen tulokset ovat aidosti toisten tutkijoiden todennettavissa ja tutkimuksen tuotokset aidosti muiden hyödynnettävissä. Samalla voidaan lisätä luottamusta tieteeseen ja esimerkiksi tutkitun tiedon merkitystä päätöksenteossa. Tieteen ja tutkimuksen avoimuuteen kannustavat myös useat tutkimuksen rahoittajat, joiden julkilausumiin strategialuonnoksessakin viitataan. Tutkimusrahoittajien kollektiivinen ja disruptiivinen toiminta edesauttaa tutkimuskulttuurin muutosta ja erityisesti avoimen julkaisemisen ja tutkimusaineistojen avaamisen käytäntöjen juurruttamista. Pyrkimys kohti julkisin varoin tuotetun tieteellisen julkaisemisen välitöntä avoimuutta on yleisesti ottaen kannatettava tavoite. Julkaisupolitiikassaan Turun yliopisto on jo vuonna 2016 sitoutunut edistämään avointa tieteellistä julkaisemista erityisesti ns. kultaisen ja vihreän tien mukaisesti. Avoimempaan julkaisemisen toimintakulttuuriin siirtyminen on kuitenkin maailmanlaajuisesti ollut hidasta. Kansallinen avoimen tieteellisen julkaisemisen strategia olisi oikealla tavalla linjattuna ja toteutettuna tervetullut aloite muutoksen vauhdittamiseksi ja esimerkiksi kustantajien kanssa käytävien sopimusneuvottelujen tukemiseksi. Kansallisella strategialla voidaan parhaimmillaan edistää tutkimuksen tulosten ja tuotosten saavutettavuutta, vähentää tieteellisen julkaisemisen korkeita kustannuksia ja muuttaa nykyistä julkaisemisen järjestelmää. Kestävä tieteellinen julkaisemisjärjestelmä saattaa tarvita toteutuakseen ainakin osittain säänneltyjä markkinoita. Keskeisiä sidosryhmiä osallistavan valmistelutyön keinoin voidaan luoda strateginen kokonaisuus toimenpideohjelmineen, joka tukee tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden sekä muiden tutkimuksen toimijoiden sitoutumista strategiassa esitettyjen tavoitteiden toteutumiseen. Jotta kaikki uudet tieteelliset julkaisut voivat tulla välittömästi avoimiksi julkaisuhetkellä, on kansallisen strategian tarjottava nyt esitettyä realistisempi, rakenteelliset esteet huomioon ottava ja kautta linjan selkeämmin määritelty perusta tulevalle toimenpideohjelmalle. Strategialuonnoksesta puuttuu lisäksi kokonaan tavoitteiden toteutumisen seurantaa ja tutkijoiden, tutkimusorganisaatioiden sekä muiden tutkimuksen toimijoiden antamaa jatkuvaa palautetta koskeva osio. On kuitenkin selvää, että strategia vaatii menestyäkseen seurantaa ja palautetta tieteellisen julkaisemisen avoimuuden ja julkaisemisjärjestelmän kestävyyden arvioimiseksi pidemmällä aikavälillä. Jatkuva arviointi on välttämätöntä, jotta strategia voi olla tutkijoiden ja tutkimusryhmien, joiden puolesta se nähtävästi pyrkii toimimaan, näkökulmasta relevantti ja vastuullinen. Strategialuonnos vaikuttaa liian kiireessä tehdyltä ja puutteellisesti valmistellulta. Kestävä ja vastuullinen strategia vaatii huolellista ja osallistavaa valmistelutyötä. Strategialuonnos on erityisen ongelmallinen, koska siinä ei ole kyetty pureutumaan keskeisiin ongelmakohtiin yleisesti saati tieteenalakohtaisesti ja koska relevantteja toimijoita ja toimintatapoja ei ole pystytty identifioimaan. Avointa tieteellistä julkaisemista tulisi strategiassa pohtia tarkemmin eri tutkimusalojen ja toimijoiden näkökulmista. Erilaiset lähestymistavat eri tutkimusaloilla edesauttavat strategian tavoitteiden toteutumista. Avoimen tieteellisen julkaisemisen tavat, jotka toimivat luonnontieteissä, teknillisissä tieteissä ja lääketieteissä, eivät välttämättä toimi yhteiskuntatieteellisillä ja humanistisilla aloilla. Strategian aikataulua on perusteltua väljentää ja/tai porrastaa avoimuuden tavoitellun asteen suhteen. Vaikka strategiassa aikataulu on asetettu 2020 sijaan vuoteen 2022 ja vaikka suomalaisia tutkimusorganisaatioita koskevat kustantajasopimukset ilmeisesti päättyvätkin ennen ko. vuotta, on otettava huomioon, että tutkimus on pitkälti sisäänrakennetusti kansainvälistä ja myös useimmat suomalaisissa tutkimusorganisaatioissa toimivat tutkimusyhteisöt tekevät yhteistyötä kansainvälisesti ja julkaisevat kansainvälisten kustantajien julkaisufoorumeissa, joiden muuttamiseen pienen maan kansallisilla toimilla ei välttämättä ole lainkaan merkitystä. Strategiasta tulisi myös käydä selkeästi ilmi, millä prosessilla ja keiden toimesta strategia toimenpideohjelmineen hyväksytään. Avoimen tieteen koordinaation ytimenä mainitaan kommentointipyynnössä Avoimen tieteen kansallinen strategiaryhmä, mutta muutoin prosessi jää avoimeksi. Myös strategian toimeenpanon resursointi on mietittävä osana kokonaisuutta.	Kommentointipyynnössä mainitaan, että Avoimen tieteen kansallinen strategiaryhmä on laatinut luonnoksen yhdessä julkaisemisen avoimuuden asiantuntijaryhmän kanssa. Avoimen tieteen verkkosivuilta ei kuitenkaan selviä, keitä tähän asiantuntijaryhmään puheenjohtajan lisäksi kuuluu ja miten eri tutkimusalojen edustus on ryhmässä varmistettu. Avoimen tieteen kansallisen strategiaryhmän tulee rohkaista eri alojen tutkijoita ja tutkimusjohtajia osallistumaan valmisteluprosessiin ja varmistaa, että tutkimuksen eri alat ovat jatkossa riittävästi edustettuina. Keskeisten sidosryhmien osallistaminen on äärimmäisen tärkeää, mikäli halutaan tehdä strategiakokonaisuus, joka vaikuttaa avoimen tieteellisen julkaisemisen edistämiseen. Tutkijoiden osallistamisessa saatetaan tarvita jonkinlaista resursointia, koska strategiatyöhön osallistuminen vie aikaa. Turun yliopisto on mielellään mukana suunnittelemassa strategialuonnoksen toimenpiteitä yhdessä tutkijoiden, tutkimusryhmien, muiden tutkimusorganisaatioiden sekä muiden toimijoiden kanssa. Edelleen, Turun yliopisto edistää tarmokkaasti yhteistyössä määriteltäviä toimenpiteitä omassa organisaatiossaan edistääkseen avoimen tieteellisen julkaisemisen kansallisten linjausten toteutumista käytännössä. Toimenpiteitä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon tutkimusorganisaatioiden keskeinen rooli vuorovaikutteisessa toimeenpanossa. Valmistelutyössä on jatkossa huomioitava myös se, että ”tiedeyhteisö Suomessa” muodostuu eri tyyppisistä tutkimusyhteisöistä, jotka ovat usein kansainvälisiä ja joiden jäseninä on ulkomaalaisia ja suomen kieltä taitamattomia tutkijoita. Suomessa korkeakoulujen valtionohjauksen tavoitteena on edelleen korkeakoulujen kansainvälistyminen. Nykytilanteesta ja kansainvälistymisen tavoitteesta johtuen, myös tutkimusta koskevat linjaukset tulisi valmistella vähintäänkin kommentointivaiheessa paitsi suomen myös englannin kielellä. Turun yliopisto jakaa kansallisen strategian luonnoksen vision avoimen tieteellisen julkaisemisen edistämisestä. Avoimen julkaisemisen kansallisen strategian laatiminen ja sen toimeenpano ovat erittäin kunnianhimoisia tehtäviä, joiden hoitaminen menestyksekkäästi vaatii kuitenkin käsitteellistä selkeyttä, huomion kiinnittämistä rakenteellisiin tekijöihin sekä tietoa ja ymmärrystä tutkimustulosten julkaisemisen tavoista ja merkityksistä eri tieteenaloilla. Turun yliopisto katsoo, että strategian tavoitteiden toteutumisen ja tutkijoiden, tutkimusryhmien, tutkimusorganisaatioiden ja muiden tutkimuksen toimijoiden tavoitteisiin sitoutumisen kannalta luonnoksessa olevat merkittävät puutteet tukevat näkemystä siitä, että strategian valmistelutyö on aloitettava täysin alusta uudestaan; Ei ainoastaan riitä, että edellä kuvattuihin ongelmakohtiin pureudutaan riittävästi ja strategiaa konkretisoidaan vastaavilta osin, koska strategialuonnoksessa on vakavia, strategian perustavanlaatuisiin lähtökohtiin liittyviä epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia. Vasta uuden valmistelutyön ja uuden kommentointikierroksen jälkeen on perusteltua siirtyä toimenpideohjelman valmisteluun, mikäli strategian valmisteluprosessia ei toteuteta yhtenä kokonaisuutena. Toimenpiteiden yhtäaikainen valmistelu saattaisi selkeyttää kokonaisuutta sen sijaan, että nyt esitetyt laajat yleisen tason epämääräiset visiot lunastetaan kenties vasta toimenpideohjelmassa. Strategiakokonaisuuden valmistelussa on jatkossa varmistuttava siitä, että hallinnon asiantuntijoiden lisäksi myös eri tieteenalat ovat edustettuina tutkijoiden toimesta avoimen julkaisemisen asiantuntijaryhmässä.
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100