1 of 14

Geneettinen sukututkimus ja Saastamoiset

FM Ari Kolehmainen

Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet

Kuopiossa 9.10.2021

2 of 14

Tutkijan esittely ja sukututkimustausta

FM (Suomen historia).
Sukututkimusta vuodesta 1999. Alkoi harrastuspohjalta ja päädyin sitä kautta opiskelemaan Suomen historiaa.
Erityisosaaminen 1500-1600-lukujen tutkimus ja geneettinen sukututkimus.
Tutkinut erityisesti Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan alueita.
Ammattisukututkijana: Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet.

DNA-avusteinen sukututkimus

Geneettinen sukututkimus eli DNA-avusteinen sukututkimus on asiakirjalähtöisen sukututkimuksen apukeino, joka ei koskaan korvaa perinteistä sukututkimusta.
Lähdekriittinen ja tarkka asiakirjatutkimus on oltava tutkimuksen pohjalla.
On muistettava ettei DNA-testi ole oikotie onneen -> sukututkimus on tehtävä huolella.
Paras lopputulos saadaan yhdistämällä perinteinen sukututkimus ja DNA-testit.
DNA varmistaa sukujuontoja ja oikaisee virheitä sekä kumoaa vääriä teorioita.
DNA ei valehtele -> kertoo aina totuuden. Ihminen voi erehtyä asiakirjojen tulkinnoissa ja asiakirjat eivät aina edes kerro totuutta.

Miksi geneettinen sukututkimus?

Ihmisen ns. rakennuskoodissa on palaset hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan jne. Kaikkien ihmisten tämä ”rakennuskoodi” on erilainen (jopa identtisiltä kaksosilta pystytään löytämään pieniä eroja, mutta ei perustesteillä). DNA-testien analysointi perustuu mutaatioiden vertailuun.
Isälinjaisilla testeillä varmistetaan sukujuonnot ja paikataan asiakirjojen aukkoja.
Voidaan hahmottaa sukunimen polveutumista, sen syntyä ja todistaa myös nimenvaihdoksia suvun sisällä.
On varauduttava myös mahdollisiin yllätyksiin.
Äitilinjan avulla voi hahmottaa asutushistoriallisia linjoja, mutta samaan tarkkuuteen kuin isälinjojen osalta ei sukututkimuksellisesti päästä.
Serkkutestin avulla on mielenkiintoista seurata erityisesti lähemmän suvun osalta periytymistä, mutta saa samalla selvitettäväksi myös paljon etäserkkuja. Genetiikka on sattumankauppaa!
Jos isä, isoisä jne. on kadoksissa, se voi selvitä DNA:n avulla.

Isälinjan testit

Y-kromosomi periytyy aina isältä pojalle.
Vaikka se sisältääkin vain vähän perintöainesta, on erinomainen sukututkimuksen työkalu.
Erityisesti Itä-Suomessa, jossa sukunimi periytyi usein isältä pojalle, päästään isälinjan testeillä sukujen alkujuurille. Testit kertovat ovatko saman sukunimen sukuhaarat samaa isälinjaa.
Riippuu paljon isälinjasta miten paljon tuloksesta saa irti. Harvinainen haploryhmä ei tuo lähes lainkaan osumia ja tulos ei välttämättä edistä sukututkimusta.
Testejä kahdenlaisia: STR(markkeri)-testit ja SNP-testit. Vain pysyvät SNP-mutaatiot (BigY 700-testi) määrittävät tarkasti isälinjan haploryhmän kartalla.

Mitä isälinjan Y-DNA kertoo?

Asiakirjoissa tehtyjä löytöjä voi kumota tai ne voi vahvistaa todeksi -> sama sukunimi ei aina takaa yhteistä isälinjaa.
Asutushistorialliset suunnat selviävät.
Suvuilla löytyy paikat haploryhmien ”sukupuissa”.
Voidaan todistaa nimenvaihdoksia ja selvittää hankalia tapauksia ennen kirkonkirja-aikaa.

Suomalaisten isälinjat

Suomalaisista reilut 60 % ja itäsuomalaisista noin 80 % (Savossa jopa yli 90 %) on idästä tullutta N-haploryhmää. Siinä useita eri alaryhmiä ja isälinjat tulleet Suomeen monessa aallossa.
Suurin suomalainen N-haplon pääryhmä on savo-karjalainen N-Z1933 joka polveutuu reilut 2000 vuotta sitten eläneestä kantaisästä.
Toiseksi yleisin suomalaisten isälinja, jota on n. 25 % tai enemmän koko väestön isälinjoista, on skandinaavinen haploryhmä I1. Sitä on tullut Suomeen lännestä monessa aallossa.
R-haploryhmän kaksi alaryhmää ovat Euroopassa yleisimmät. Siihen kuuluvat itään keskittynyt R1a ja länteen keskittynyt R1b. R-ryhmiä on Suomessa yhteensä korkeintaan 10 t % tai alle. Muut haploryhmät harvinaisia, joskin niitäkin esiintyy.

Isälinjat Suomessa

N-haploryhmä jakautuu lukuisiin alahaaroihin. Näistä eniten on karjalais-savolaista N-Z1933:a, joka jakautuu edelleen lukuisiin alahaaroihin. Toinen suuri ryhmä on jo n. 3000 vuotta Suomen alueella ollut N-L1022 (Saastamoiset), joka on painottunut läntiseen Suomeen. Sen rinnakkaishaara N-CTS3451 on yleinen Karjalassa, mutta esiintyy jonkin verran Savossa. Sen sijaan N-L550 on yleisempi Baltiassa ja Skandinaviassa.
I1-haploa esiintyy laajalti Suomessa ja siinä on paljon alahaaroja. Yleisin on I-L287, joka on levinnyt Satakunnasta aina Savoon ja Karjalaankin asti rautakauden aikana. I1:ssä on myös pieniä erillishaaroja, joita tullut Suomeen yksittäisinä aaltoina.
R1a on yleinen Raja-Karjalassa ja on ns. slaavilainen isälinja. Esiintyy varsin paljon ortodoksisilla karjalaisilla. Jonkin verran myös Savossakin.
R1b on harvinainen vanhoilla talonpoikaissuvuilla, yleensä linjat myöhemmin tulleita ja sotilas-, virkamies-, pappis- tai säätyläistaustaisia sukuja.
E-haploa ja I2-haploa esiintyy hieman Suomessa siellä täällä marginaalisesti, muut hyvin varsinaisia.

Savon sukujen N-Y5003:n alalinjoja (Saastamoisten lisäksi)

Saastamoinen (N-BY57562): yhdistyy muihin tässä diassa mainittuihin myös ajanlaskun alun tienoilla mutaatiossa N-FT48757. Myös 16 SNP:tä erottaa Saastamoisten oksan, jossa on kaksi länsisuomalaista osumaa. Muita Saastamoisia ei ole BigY-testattu.
Räsästen pääsukua (N-FT11084) erottaa muista lähimmistä osumista yhteensä 15 SNP:tä eli pitkä pullonkaula. Suku ilmestyy Pohjois-Savoon 1500-luvulla.
Tikkanen/Komulainen-sukua (N-FT3462) erottaa lähimmistä osumista yhteensä 14 SNP:tä (pitkä pullonkaula tässäkin). Yhdistyy muihin tässä mainittuihin mutaatiossa N-FT48587 eli n. ajanlaskun alussa. Suvun alkujuuret Rantasalmella.
Parviaisten pääsuku (N-Y132743) yhdistyy mutaatiossa N-Y21734 lähimpänä Räsästen isälinjaan. Suvun alkujuuret Rantasalmella.
Edellä mainittuihin kaukaisempi linja on N-Y5005:ssä (n. 200 eaa) yhdistyvä Piiraisten/Piiroisten/Piirosten isälinja. Suvun alkujuuret Joroisten-Leppävirran seudulla asiakirjojen alkaessa.

Saastamoisten DNA-testit

Saastamoisista on toistaiseksi yksi tarkin BigY 700-testi (Keiteleen Saastamoisista).
Lisäksi on kaksi Y111-tulosta, kaksi Y67-tulosta ja kolme Y37-tulosta.
Muut tulokset ovat Keiteleen Saastamoisista, mutta yksi Y37-tulos on Pohjois-Karjalan Saastamoisista.
Nämä tulokset osoittavat kaikkien testattujen sukuhaarojen pohjautuvan yhteisestä kantaisästä, myös Pohjois-Karjalan testatun. Tosin Pohjois-Karjalasta on myös yksi poikkeava tulos, mutta kyseinen sukuhaara ei edusta alkuperäistä Saastamoisten linjaa, vaan siinä on katkos jossain sukupolvessa.

Saastamoisten tutkimuskysymyksiä

Mistä suvun kantaisä Markus Saastamoinen tuli Vuonamonlahdelle 1600-luvun alussa? Hän oli luultavasti Sormusten vävy.
Harri Saastamoisen teorian mukaan alkuperä olisi Suodenniemen Karinkylässä. Tätä allekirjoittaneen on tarkoitus käydä selvittämään.
Sukunimi Saastamoinen viitannee hyvinkin Sastamalaan, jonka aluetta Suodenniemikin oli tuohon aikaan.
Saastamoisten isälinjan DNA viittaa Länsi-Suomesta tuloon. Suvun isälinjan aiemmat vaiheet menevät kylläkin itään.
Mikä on Pohjois-Karjalan sukuhaarojen yhteys Keiteleen Vuonamonlahdelle? Tämä sukuhaara olisi syytä selvittää jatkossa tarkasti.

Saastamoisten isälinjan asutushistoria

Saastamoisten isälinjan vaiheita

Tutkijan yhteystiedot