Mustialan maataloushistoriallisen museon toiminta alkoi esineiden keräilyllä vuonna 1891��Rehtori Gösta Grotenfelt oli huolissaan siitä, että maatalouden nopeassa muutoksessa kadotetaan tieto vanhasta maataloudesta.�

Keräilyn tuottamat esineet siirrettiin “maataloustyövälineiden säilytykseen tarkoitettuun latoon” vuonna 1905

�

Arkkitehti Henrik Helinin piirtämän rakennuksen mitat ovat 31 m* 13,5 m.

Rakennus oli museonjohtaja Antto Laihon mukaan pärekattoinen, laudoista kyhätty, ikkunoilla varustettu lato.

Rakennus vuorattiin myöhemmin laudoilla ja maalattiin keltaiseksi. Valkoisine nurkka- ja ikkunanpielilautoineen. Peltikatto rakennukseen saatiin 1934 (Sampo-peltiä).

Jotta esineitä mahtuisi enemmän, rakennettiin myös telineitä ja hyllyjä.

​

16.8.1933 lähti arkkitehti Jalmari Peltoselle Antto Laihon kirje;

Museon katto vuotaa. Haristuneiden seinienkin läpi tulee vettä. Ehdotettiin pärekaton korvaamista galvanoidulla Sampo-pelleillä ja lautaseinää vuorattavaksi. Hinta-arvio 19 045 mk. Seuraavaksi lähti 20 000 markan investointiehdotus Maataloushallitukseen.

Peltiseppä, urakoitsijana toiminut Arvo Julin sai 1.4. 1935 päivätyn kirjeen, jossa kerrottiin uuden peltikaton vuotavan. Lämmittäjä Erkki Heikkilä merkitsi liidulla lattiaan 10 vuotokohtaa.

​

Esineiden sijoittelu

• Museossa ei ollut lämmitystä.
• Museo oli auki yli satana päivänä vuodessa.

​

• Aluksi esineiden esillepano oli huolellisesti tehty.
• Museo kävi kuitenkin lopulta ahtaaksi.
• Kokoelmiin kertyi 3836 esinettä
• Museon kävijämäärät vaihtelivat vuosittain kahden tuhannen molemmin puolin.

​

Näkymä museon yläkerrasta

Rakennuksen peltikatto uusittiin 2023 (70 000 €).

Taustalla näkyvät kuuset poistettiin varjostamasta seinää.

​

Lisäksi katolle putoilevat oksat puhkoivat peltiä.

Eduskunnan päätös 18.12.1933 rahoittaa uuden tiiliseinäisen museon rakentamista 300 000 markalla ei vastannut rakennussuunnitelman 600 000 markan kustannusarviota.

Museon omisti valtio sitä hallinnoi Maataloushallitus.

Vuonna 1936 sai museo momentilta ”Maataloudellisten kokoelmien hoitoa ja kartuttamista varten” normaalin 10 000 markan lisäksi 7 000 markan lisätuen sisustukseen ja järjestelyihin Maatalousministeriön ja Valtioneuvoston käyttövaroista.

​

Uuteen museoon siirretyt esineet konservoitiin. Aurat ja muut puiset esineet siveltiin tervan ja paloöljyn sekoituksella, muut esineet Xylamon hell –nesteellä.

Museon kulta-aikaa olivat Antto Laihon museonjohtajavuodet 1920-1943 ��Museolla oli vakiintunut rahoitus, uusi kaksi-kerroksinen tiilirakennus, systemaattinen hallinto �ja kokoelmassa 4000 esinettä��Kuvan poseeraus vuonna 1935 valmistuneen uuden museon portailla.��Hattupäinen kunnallisneuvos Laiho ei ollut täysin tyytyväinen uuteen museoon.

Kun rakennus tehdään halvemmalla…

Museota alettiin rakentaa 22.5. ja se valmistui 19.9.1935. Laihon mukaan siihen jäi viis vikaa ja kuus puutetta.

​

Virheet:

• raput on asetettu lähtemään peräseinältä, vaikka olisi pitänyt oven suusta.
• Esineiden tuontia varten tarvittava ovi on väärällä seinällä. Se olisi pitänyt olla takaseinän pikkuoven paikalla.
• Sähkövalot asennettiin turhaan. Museossa käydään päivänvalolla.
• Vesijohtolaite on tarpeeton.
• Ilmanvaihtotorvet katolla ovat tarpeettomia. Venttiilejä on 16 kpl ja ikkunoita 115 kpl.

Puutteet:

• Museonhoitajan työhuone puuttuu
• Esineiden vastaanottopaikka puuttuu.
• Kirjastohuone puuttuu
• Arkistohuone puuttuu
• Käymälä puuttuu
• Museoon ei voida tehdä lisäsiipeä rikkomatta seiniä.

Uuden museon tavoiteltu pohjaratkaisu

Sotien jälkeistä toimintaa

• 1950 Maisteri Eino Nikkilä järjesteli alakerran esineet uudelleen ja osa vaihdettiin. Esinelavat madallettiin.
• 1951 osa esineistä vaihdettiin Oulun museon hoitajan Esko Saramon toimesta. Suunnittelijana toimi arkkitehti Toivo Anttila. Esinelavat madallettiin ja tehtiin väliseiniä.
• 1952 yläkertaan rakennettiin pirtti. Hämeen museon hoitaja Esko Sarasmo sijoitteli esineet.
• 1953 UM:n ikkunat ja ovet maalattiin ulkopuolelta. VM:n katto maalattiin öljyvärillä. Kuparilla sisustettu puinen 2,5*1,0*1,2 m allas hankittiin esineiden käsittelyä varten.
• 1954 Riihen peräseinä tehtiin UM:n yläkertaan. Tupajumia torjuttiin Hausbock ja Basileum sekä Valtti-aineilla
• 1960 hankittiin Allwork ja Kullervo –traktorit, jotka tuotiin Uuden museon alakertaan päätyseinän läpi.
• Vuoden 1956 vuosikertomuksessa (viimeinen löytynyt) museo sai valtion rahoitusta.

​

​

Uuden museon julkisivu

Uuden museon sisääntulo

Katolle on laitettu musta konesauma- pelti. Alle levytys, korotusta tuli vain 18 mm.

Tuuletus räystäältä, kolme alipaine-tuuletinta, jotka nousevat noin 25-30 cm harjalta.

Katto on SSAB peltiä Pural-pinnoitteella. Työn toteutti Peltiset Oy .

Uuden museon kattoremontti 2024

Uuden museon nykytila

• Museon siivouskomeroon on mahdollisesti 1980-luvulla lisätty ilmanvaihtokone, jota ei ole vuosikymmeniin käytetty.
• Rakennus on pitänyt pintansa pääoven kohdalla olevan lattiahalkeamaa lukuunottamatta
• ikkunoiden uv-suojakalvot pitäisi uusia ja sähköt tarkastaa. Myös kynnys puuttuu.
• Sarka-museon amanuenssi Senna Levonen kuvasi museon pilarien ja palkkien halkeamia, ja ne olivat onneksi vuoden sisällä pysyneet samansuuruisina.