Lopputyöt - A Vision of Fiammetta ja The Salutation of Beatrice
2021-2022
Julianna Schwartz
Dante Gabriel Rossetti ja prerafaeliitit
Inspiraationlähteet
Rossetti, 1870
Dante Gabriel Rossetti oli englantilainen taidemaalari sekä runoilija 1800-luvulla. Rossettin maalauksissa yhdistyvät usein symbolismi, realismi sekä romantiikka. Rossettia innoitti myös myytit ja tarut, esimerkiksi Kuningas Arthur sekä italialaisen Danten runot ja näytelmäkirjallisuus.
Vuonna 1848 Rossetti, sekä John Everett Millais ja William Holman Hunt perustivat puolisalaisen taiteilijaseuran. Seuran jäsenet kritisoivat vallalla olevaa taiteiden genreä ja halusivat muuttaa maailmaa. Heitä kiinnosti esimerkiksi Italian renessanssin ajan taide, joka oli hyvin erilaista 1800-luvun puolivälin taiteelle.
---------------------------------------------------------------------------------
Oma inspiraatio ja kiinnostuksenkohteet
Olen itse kiinnostunut historiasta sekä taidehistoriasta. Taiteessa minua kiinnostaa esimerkiksi symbolit ja niiden käyttö, sekä tulkinta, myös myytit ja niistä saatu inspiraatio on kiinnostavaa. Ylipäätään historiallinen taide kiinnostaa minua ja saan siitä inspiraatiota.
Historiallisista aikakausista renessanssi kiinnosta minua taiteen kannalta paljon, koska silloin pystytään nähdä esimerkiksi anatomian ymmärtäminen verrattuna varhaiskeskiajan taiteeseen. Pidän paljon italialaisten Sandro Botticellin, Leonardo Da Vincin ja Michelangelon töistä. Huomaan, että esimerkiksi Rossettin töissä on joitakin samanlaisia piirteitä kuin Botticellin ja Da Vincin töissä.
Ylipäätään, se että Prerafaeliitit olivat puoliksi salaseura joka halusi vaikuttaa ja kritisoida 1800-luvun taideakatemioita, on todella kiinnostavaa mielestäni.
Idea ja sen kehittyminen
Lopputyön idean keksiminen oli hankalaa. Tiesin, että haluan käyttää Rossettin maalauksia jollakin tavalla työssäni, koska ne ovat hyvin kiinnostavia.
Aluksi olin suunnitellut tekeväni valokuvapotretteja Rossettin maalauksista. Mielestäni se olisi ollut kiinnostava ajatus nähdä, miltä maalaukset näyttäisivät jos niissä olisikin ollut elävä ihminen. Aihe olisi ollut mielenkiintoinen siltäkin kantilta, että en ole kuvannut paljoa tai käyttänyt erilaisia editointiohjelmia.
Päädyin lopulta hylkäämään alkuperäisen ideani, koska en olisi pystynyt tekemään sitä oikeastaan ollenkaan kuviskoulun tiloissa. Olen myös halunnut oppia maalaamaan ihmisiä, sekä esimerkiksi vaatteita ja kankaita joten Rossettin maalaustavan harjoittelu alkoi kiinnostaa. Pidän Rossettin tavasta maalata, koska se ei ole aikakaudelleen niin tyypillinen. Minulla oli aluksi aika monta eri maalausta mitkä olivat mahdollisia ehdokkaita, joita lähtisin itse maalaamaan. Päädyin lopulta kahteen, A Vision of Fiammetta -teokseen sekä The Salutation of Beatrice -teokseen. Niissä on hyvin erilaiset värimaailmat, joten pystyisin harjoittelemaan erilaisten värien käyttöä.
A Vision of Fiammetta
1878
The Salutation of Beatrice
1880-1882
Alkuperäiset teokset:
Materiaalien valinta ja tekotavat
Aloitin lopputyöprosessin siten, että etsin netistä Rossettin maalauksia joita haluaisin mahdollisesti maalata. Päädyin lopulta kolmeen mahdolliseen työhön (yhtä en päätynyt maalaamaan ajan loppumisen takia). Ensimmäinen maalaus jota aloin työstämään oli A Vision of Fiammetta. Valitsin sopivan kokoisen vanerin palan, johon laitettaisiin tulostamani kuva maalauksesta. Kuvan saaminen vanerilevylle tehtiin niin, että vanerilevy niin sanotusti maalattiin läpinäkyvällä gessolla. Kuva laitettiin levylle ja sen annettiin kuivua. Kuivumisen jälkeen paperi johon kuva oli printattu, kasteltiin vedellä, jotta paperin sai raaputtamalla pois. Näin kuva oli siirtynyt vanerilevylle. Käytin samaa tekniikkaa The Salutation of Beatrice teoksessa, koska olin todennut sen hyväksi.
Halusin tehdä maalaukset öljyväreillä, koska pidän niiden koostumuksesta ja mahdollisuudesta työstää uudestaan ja uudestaan. En ollut maalannut öljyväreillä niin useasti verrattuna vaikka akryylimaaleihin joita esimerkiksi koulussa käytettiin. Halusin myös kehittää taitoani maalata öljyväreillä. Olen myös piirtänyt paljon erilaisilla lyijykynillä ihmisiä, joten koin sen haasteena, että opettelisin maalaamaan öljyväreillä esimerkiksi ihoa joka tuntui aluksi pelottavalta asialta.
Tekoprosessi - A Vision of Fiammetta
Ensimmäisenä kun vanerille oli saatu siirrettyä kuva, maalasin taustaa. Käytin tummassa taustassa esimerkiksi “raw umber” ja “burnt umber” öljyvärejä, myös hieman mustaa. Maalasin myös melkein kaikkien kuvassa olevien kukkien päälle, jotta pystyisin tekemään ne suurimmalta osalta itse, sekä myös helpottamaan maalaamista. Aloin myös työstämään maalauksessa olevan naisen mekkoa, aloitin vaaleimmista sävyistä tummimpiin, jotta harjoittelisin maalaamaan vaatteissa olevia laskoksia. Aloin myös vähitellen maalaamaan kukkien alimpia maalikerroksia.
Noin puolessa välin prosessia olin saanut jo melkein kaikki kukat maalattua pohjakerroksineen. Pystyin vähitellen lisäämään päälle eri sävyjä. Samoin aloin maalaamaan naisen ihoa, pelkäsin aluksi niiden aloittamista paljon, koska en ollut maalannut ihmisiä juuri ollenkaan öljyväreillä. Loppujen lopuksi se ei tuntunut niin vaikealta. Naisen ihon maalattua aloin työstämään hiuksia sekä sädekehää, en ollut vielä tyytyväinen sen väreihin. Kaikista kauiten minulla meni aikaa kukkien maalaamiseen, ja mekon maalaamiseen. Minulla on tapana käyttää yksityiskohtiin aika kauan aikaa, koska olen todella tarkka. Mekkoa työstin koko prosessin ajan, koska aina tuntui, että jotakin kohtaa voisi hioa lisää. Kukissa kauiten vei terälehtien maalaaminen, jotta ne eivät näyttäisi vain keltaisilta palloilta. Prosessia pidensi myös se, etten ollut aina tyytyväinen keltaisen sävyyn, joskus siitä tuli liian oranssi esimerkiksi.
Lopputulos
Olen oikeastaan todella tyytyväinen taulun lopputulokseen. Opin paljon käyttämään öljyvärejä tavoin missä en ennen ollut niin hyvä. Välillä maalaus tuskastutti ja tuntui ettei mitään saa aikaiseksi, kuitenkin aina viikon jälkeen maalausta katsoi uusin silmin ja olin innokas jatkamaan sen tekemistä.
Aikaa taulun tekemiseen meni ehkä suurin piirtein elokuun lopusta 2021, tammikuuhun 2022. Työstin taulua siis aika kauan verrattuna sen pieneen kokoon.
Tekoprosessi - The Salutation of Beatrice
Aloitin toisen lopputyömaalauksen samalla tavalla, myös kuvan siirtäminen vanerille tein samalla tavalla. Aloitin ihan ensiksi maalaamaan taivasta, josta jatkoin taustaan. Taustaan maalasin ensimmäisen maalikerroksen jota työstäisin vielä lisää myöhemmin. Halusin saada taustan edes jotenkin “valmiiksi” ennen kuin aloittaisin maalaamaan naisen vaatteita. Siirretty kuva oli myös hieman pienempi kuin itse vanerilevy, joten oikealla ja vasemmalla oli pitkään vain ruskeat “pylväät”, koska en ollut varma mitä haluaisin tehdä niille. Päädyin jättämään työstä pois 2 hahmoa, mitkä ovat Rossettin alkuperäisessä työssä. Koin, että jos jättäisin ne, maalauksesta tulisi sekava. Mielestäni niiden pois jättäminen oli hyvä idea.
Olin oikeastaan aika innoissani, kun aloitin maalaamaan vaatteita. Koin, että olin oppinut ja löytänyt hyvän tavan miten maalata niitä. Käytin alussa myös todella paljon aikaa vasempaan hihaan. Maalasin vaatetta osissa, vaikka minua neuvottiin maalaamaan niin sanotusti kaikkea, jotta se ei näyttäisi jotenkin irtonaiselta. Koin kuitenkin, että itselleni sopi paremmin tavaksi tehdä osissa, koska käyttämäni värit olivat aina samat eikä oikeiden sävyjen löytäminen ollut hankalaa. Käytin mekon maalaamiseen enimmäkseen “titanium white”, “Payne’s grey”, “raw umber” ja “burnt umber” sävyjä. Osittain myös sävyjä joita käytin aiemmassa maalauksessani, joten niistä oli tullut tuttuja ja työstäminen ei tuntunut vaikealta. Neljännen kuvan kohdalla, aloin maalata suuremmalla alueella, mutta en pitänyt siitä niin kovasti. Pidin siitä, että maalasin pienempää aluetta, jotta saisin sen niin sanotusti niin valmiiksi kuin mahdollista ja sitten menisin seuraavaan.
Eniten aikaa maalauksessa meni mekon maalaamiseen. Maalauksen koko oli paljon isompi kuin A Vision of Fiammettan. Minusta tuntui myös työtä tehdessä, kun sen koko oli paljon isompi niin yksityiskohtia piti myös työstää enemmän. Verrattuna taas aiempaan maalaukseen joka oli pieni, sen yksityiskohtia ei ole niin helppo nähdä selkeästi. Siksi työstin mekkoa eniten, sillä halusin sen näyttävän mahdollisimman aidolta, mutta myös pystyin tutkimaan Rossettin maalaustapaa.
Koin oikeanpuoleisen hihan todella vaikeaksi. Laskokset ja rypyt tuntuivat olevan hassuissa paikoissa ja myös näyttävän oudoilta, joten en nauttinut sen maalaamisesta niin paljoa.
Aloitin ihon maalaamisen naisen käsistä, koska se tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta, sillä voisin ensin taas totutella ihon maalaamiseen. Pelkäsin eniten kasvojen aloittamista, koska pelkäsin niiden epäonnistuvan. Minulla ei ole juurikaan kokemusta kasvojen maalaamisesta öljyväreillä, joten hyppääminen mukavuusalueen ulkopuolelle tuntui jännittävältä.
Kun lopulta uskalsin lähteä maalaamaan kasvoja, järkytyin hieman kuinka huvittavilta ne näyttivät vain yhden maalikerroksen jälkeen. Kuitenkin pian aloittamisen jälkeen huomasin, ettei kasvojen maalaaminen ollutkaan niin pelottavaa vaan aika palkitsevaa, kun pystyi nähdä niiden muuttuvan parempaan suuntaan lisää maalaamalla.
Maalattuani naisen kasvot jotakuinkin valmiiksi aloin maalaamaan hiuksia ja silmiä. Stressasin myös silmien maalaamista, vaikka ne ovat hyvin pieni osa maalausta on niillä kuitenkin merkitystä lopputulokseen. Vielä näinkin loppuvaiheessa työstin mekkoa. En ollut tyytyväinen oikeanpuoleiseen hihaan enkä kaikkiin laskoksiin mekossa. Myös työstin kirjaa, joka on naisen kädessä. Aloitin myös vihdoinkin kukkien maalaamisen jotka olin jättänyt melkein viimeiseksi. Kukkien maalaaminen tuntui jostain syystä tuskastuttavammalta, kuin esimerkiksi mekon maalaaminen. Se saattoi johtua siitä, että kasvien maalaamisesta oli kulunut jo aikaa. Kaikista viimeisimmäksi osaksi jonka maalasin oli ruskeat reunat, joille en tiennyt mitä tehdä pitkän aikaa. Päädyin kuitenkin siihen, että maalaisin niistä ns oviaukon.
Lopputulos
Olen hyvin tyytyväinen maalauksen lopputulokseen, vaikka lopussa alkoikin tulla kiire. Tietenkin vieläkin näen kohtia joita voisin parannella, niin tässä taulussa kuin ensimmäisessäkin. Koen kuitenkin kehittyneeni vielä lisää tätä taulua tehdessä, uskalsin mennä mukavuusalueen ulkopuolelle monissakin asioissa. Uskalsin esimerkiksi maalata ison taulun jota olen yleensä vältellyt.
Koen, että minulle oli hyvä tapa aloittaa ensiksi tutummasta, eli pienestä taulusta ja siirtyä siitä isompaan. Eikä niin, että olisin suoraan hypännyt tekemään isoa taulua. Opin myös paljon öljyväreistä sekä niiden käyttäytymisestä.
Aion myös jatkossakin opetella ja maalata enemmän ihmisiä öljyväreillä, sillä se kiinnostaa minua. Löysin myös asioita joista pidän ja aion kehittää niitä myös jatkossakin.