#MilläOikeudella-julkilausuman allekirjoitus
Julkilausuma #MilläOikeudella

Tällä julkilausumalla nostamme esiin vakavan ongelman juristien työpaikoilla ja opinnoissa: Seksuaalinen häirintä ja seksismi ovat juurtuneet juridiikan alalle. Vaadimme muutosta tähän kulttuuriin.

”Missä on se oikea lakimies?” kysyttiin kertomuksen 105 naisjuristilta asiakastapaamisessa. Vuodesta 1997 asti naiset ovat muodostaneet enemmistön valmistuneista juristeista. Tällä hetkellä naisopiskelijoiden määrä on jo n. 66% opintonsa aloittavista oikeustieteen opiskelijoista. Vaikka juridiikan ala on kovaa vauhtia naisvaltaistunut, alalla työskentelevät ja alaa opiskelevat naiset joutuvat kohtaamaan väheksyntää, syrjintää, seksistisiä kommentteja, ahdistelua ja suoranaista seksuaalista väkivaltaa. Perheen perustaminen vaikeuttaa suhteettomasti juuri naisjuristien uraa ja asenteet vaikeuttavat naisten urien etenemistä.

Juristikunta pitää hallussaan osaa yhteiskuntamme vaikutusvaltaisimmista tehtävistä: toimimme tuomareina, asianajajina, lainsäädännön asiantuntijoina, syyttäjinä ja oikeudellisina neuvonantajina. Häirinnällä, naisten syrjinnällä ja seksismillä ammateissa, joiden tehtäviin kuuluu kansalaisten oikeusturvan ja suomalaisen oikeusvaltion turvaaminen, on myös vakavia ja kauaskantoisia yhteiskunnallisia seurauksia. Jotta naisiin kohdistuvaan väkivaltaan voidaan tehokkaasti puuttua ja tasa-arvoa edistää yhteiskunnassa, tulee juristikunnan olla sitoutunut tasa-arvon periaatteisiin ja lain noudattamiseen.

“Ahdistelu on paha asia mutta sillä on paljon syvempiä vaikutuksia, kun organisaatio ei välitä”, kirjoittaa toinen naisjuristi kertomuksessa 79. Useissa tapauksissa tekijöistä tiedetään ja naisia varoitellaan, sen sijaan, että tekijöiden toimintaan puututtaisiin. Pelko vahingosta omalle työuralle estää ryhtymästä toimiin vaikutusvaltaisia toimijoita vastaan. Kertomuksissa toistuu sama kuvio: tekijöitä on suojeltu ja uhreja vaiennettu. Tekijät ovat usein valta-asemassa häirinnän kohteisiin nähden. Naiset kokevat syyllisyyttä, vaikka syyllisyys kuuluisi tekijälle. Hiljaisuus ja syyllistäminen päättyvät nyt.

”Tuntuu, että ainejärjestökuvioissa humalan varjolla saa tehdä ihan mitä vaan, eikä seksuaalista häirintää tunnisteta”, kirjoittaa nainen opiskeluajan kokemuksistaan kertomuksessa 26. Monet kertomuksistamme sijoittuvat jo opiskeluaikaan. Ne osoittavat, että ainejärjestötoiminnassa seksistiset vitsit ja monen tasoinen häirintä ovat kertomusten valossa arkipäivää. Naisjuristit tottuvat jo ennen valmistumista siihen, että seksismiä on vain siedettävä eikä ahdistelijoita rangaista. Ainejärjestöistä ja yliopistoista puuttuvat turvalliset ja toimivat valituskanavat sekä toimintaohjeet. Opiskeluaikana omaksutut seksistiset asenteet heijastuvat vääjäämättä työelämään.

Tälle toiminnalle ja vahingolliselle kulttuurille on saatava loppu. Ongelman ydin ei ole vain muutamassa huonosti käyttäytyvässä miehessä, vaan koko juristikuntaan pesiytyneessä kulttuurissa, joka sallii naisten epätasa-arvoisen kohtelun ja jättää uhrit yksin. Seksismin salliva kulttuuri mahdollistaa myös vakavammat teot ja tekee niistä ilmoittamisen vaikeaksi.

Me allekirjoittaneet vaadimme nollatoleranssia seksuaaliselle häirinnälle, ahdistelulle, syrjinnälle ja seksismille juridiikan alan työpaikoilla ja opinnoissa. Työnantajien on otettava ongelma vakavasti ja tekijöille on tultava todellisia seurauksia. Vaadimme, että Lakimiesliitto ja Asianajajaliitto, alan keskeisinä ammattijärjestöinä, ottavat vastuuta ja ryhtyvät toimenpiteisiin. Yliopistojen tulee myös ottaa vastuu opiskelijoistaan ja tarjota turvallinen ympäristö kaikille opiskelijoille ja työntekijöille. Opiskelijatoiminnan tulee olla turvallista myös naisille. Vaikenemisen ja syyllistämisen kulttuurin on loputtava.

Kysymme, millä oikeudella naisia syrjivää ilmapiiriä ja kulttuuria on ylläpidetty ja sallittu juristien sekä opiskelijoiden toimintaympäristössä ja kuinka kauan sen annetaan vielä jatkua? Me allekirjoittaneet toivomme, että nostamalla tämän aiheen esiin me juridiikan alan naiset voimme edesauttaa ja mahdollistaa myös muiden naisten äänten kuulumista. Emme kommentoi julkilausumaa tai kertomusten sisältöä.

Kertomuksia voi edelleen lähettää osoitteeseen millaoikeudella@gmail.com
Kertomuksia julkaistaan 10.12. alkaen osoitteessa https://millaoikeudella.tumblr.com/
Tämä julkilausuma allekirjoituksineen julkaistaan 10.12. Julkilausuman voi allekirjoittaa myös tämän jälkeen.

Allekirjoitukset ovat julkisia. Allekirjoitus ei tarkoita että olisi henkilökohtaisesti kokenut ahdistelua, häirintää, syrjintää tai muuta asiatonta kohtelua.


Upprop #MilläOikeudella

Med detta upprop vill vi belysa ett allvarligt problem på juristernas arbetsplatser och i deras studiemiljö: Sexuella trakasserier och den sexism som fått fotfäste i den juridiska branschen. Vi kräver en förändring av denna kultur.

”Var är den riktiga juristen” tillfrågades den kvinnliga juristen i berättelse 105 under ett klientmöte. Fr.o.m. år 1997 har majoriteten av de jurister som utexamineras varit kvinnor. I dag är 66 % av de som inleder sina juridikstudier kvinnor. Trots att juristbranschen i snabb takt blivit kvinnodominerad, utsätts kvinnor i branschen för nedvärdering, diskriminering, sexistiska kommentarer, trakasserier och t.om. sexuellt våld. Kvinnliga juristers karriärer försvåras oproportionerligt av familjebildning och det finns hinder för möjligheten att klättra uppåt på karriärstegen.

Juristkåren besitter några av samhällets mest inflytelserika uppgifter: Vi verkar som domare, advokater, experter på lagstiftning, åklagare och juridiska rådgivare. Trakasserier, diskriminering av kvinnor och sexism i yrken vars uppgift är att värna om medborgares rättssäkerhet och den finska rättsstaten har även allvarliga och vittomfattande samhälleliga konsekvenser. För att möjliggöra effektiva åtgärder mot kvinnovåld och befrämja jämställdhet i samhället, bör juristkåren binda sig till principer om jämställdhet och jämlikhet samt följa lagen.

”Trakasserier är i sig allvarligt, men dessa har mycket mer djupgående inverkan när organisationen inte bryr sig”, skriver en annan kvinnlig jurist i berättelse 79. I många fall varnas kvinnor istället för att organisationerna vidtar riktiga åtgärder och rädslan för inverkan på karriären hindrar kvinnor från att själv göra det. Samma mönster upprepas i berättelserna: den utsatta tystas ned medan den som trakasserat skyddas. Ofta är den som trakasserar i maktposition i förhållande till den utsatta. Kvinnorna lider av dåligt samvete, fastän det är de som trakasserar, diskriminerar och kränker kvinnor som borde bära skulden. Nu bryter vi tystnaden och skuldbeläggningen.

”Det känns som att man får göra vad som helst i ämnesföreningarna med ursäkten att man varit berusad, och sexuella trakasserier identifieras inte”, skriver en kvinna om sina upplevelser från studietiden. Många av våra upplevelser har ägt rum redan under studierna. Det påvisar hur sexistiska skämt och olika grader av trakasserier är vardag redan i verksamheten vid ämnesföreningarna. Kvinnliga jurister lär sig redan innan utexaminering att sexism är något man bara måste vänja sig vid och att trakasserier inte bestraffas. Det finns brist på säkra och fungerande kanaler samt instruktioner för hur ingripanden vid sexuella trakasserier ska ske i ämnesföreningar och på universiteten. Sexistiska attityder som anammas under studietiden återspeglas i arbetslivet.

Vi måste få ett slut på detta. Kärnan i problemet är inte ett fåtal män som beter sig dåligt utan en kultur inom juristkåren som tillåter diskriminering av kvinnor och lämnar offren ensam. En kultur som tolererar sexism möjliggör också allvarligare gärningar och gör det svårt att anmäla om man blir utsatt.

Vi som undertecknat kräver nolltolerans för sexuella trakasserier, diskriminering och sexism på juristernas arbetsplatser och studiemiljö. Arbetsgivare bör ta problemet på allvar. Vi kräver att Juristförbundet och Advokatförbundet, branschens centrala aktörer, tar sitt ansvar och vidtar åtgärder. Universiteten bör ta ansvar för sina studerande och erbjuda en trygg arbetsmiljö för både studerande och arbetstagare. Det skall vara tryggt även för kvinnor att delta i ämnesföreningarnas verksamhet. Vi måste få ett slut på tigandet och skuldbeläggandet av kvinnor.

Vi frågar hur en atmosfär och kultur som diskriminerar kvinnor i juristers och jur. studenters verksamhetsmiljö upprätthållits så länge utan rätt? Hur länge skall detta tillåtas fortgå? Genom att belysa denna fråga hoppas vi som undertecknat också främja och möjliggöra att andra kvinnors röster blir hörda. Vi kommer inte att kommentera detta upprop eller berättelserna.

Alla underteckningar är offentliga. En underteckning innebär inte att man personligen upplevt sexuella trakasserier, diskriminering eller övrigt otillbörligt beteende.

Man kan fortsättningsvis skicka berättelser till millaoikeudella@gmail.com
Berättelserna publiceras fr.o.m. 10.12. på adressen: https://millaoikeudella.tumblr.com/
Submit
This content is neither created nor endorsed by Google. Report Abuse - Terms of Service