Aina Nurmekseen saapuessa tietää olevansa perillä ja rakkauus sekä lämpö täyttää mielen, kun
tämä näky avautuu eteen: Kirkon torni, polveilevine puutaloineen. Pielisen kirkas ranta
venevajoineen. Olen kotona.

Puu-Nurmeksen kylä

2. Karhuemo ja kaksi pientä pentua ympärillä

On vettä ja rantaa kaunista niin
ja metsät ja vaarat vihreinä loistaa.
Kaunis kotipaikka mielehen palaa,
jossa lapsuuden viettää mä sain.
Kylä, jossa on elämää,
Karhunpää, Karhunpää!

3. Lammaskatras

Tule tänne lammaskulta
saatpa leipäpalan multa
sitten otan hiukan villaa
niistä kudon töppöset
niin on jalat lämpöiset
meidän pienoisilla

Saramo

4. Koppelovaara kupeessa,
Puskatuulen tuivertaessa.
Nosta kaulukset ylös
ja jatka matkaa!

Koppelo

5. Louhikosken lohi
Lohi nousi viskellen
kohti virran uomaa

Heti ketterä kiiski
sen keksii ja huomaa
Suojele luontoa

Sukka/lapasmalli on otettu vanhasta käsityölehdestä, mallin alkuperäisestä suunnittelijasta ei ole varmuutta.

Saramo

6. 1950-luku

Lapsuudenkotini pirtissä astiakaapit oli maalattu tuolla lämpimän vihreällä värillä ja koristeväreinä
oli iloista ilmettä tuova tummanpunainen väri.
Samat värit taisivat olla käytössä monessa muussakin sen ajan kodissa ja saattaapa näitä värejä
havaita vielä nykyisissäkin kodeissa.
Sukanvarren vinoneliökuvion mallinsin lapsuuden ajan pöytäliinasta, kerniliinasta. Kerniliinaa
käytettiin yleensä arkisin.
Sunnuntaisin äiti laittoi aina pöydälle oikean kangasliinan tuomaan pyhäpäivän tuntua.

Valtimon keskusta

7. Rumonkoski -sukat ja lapaset

Asun Rumossa. Täällä Rumossa on monta jokea. Lähimpänä on Kokkojoki, jossa on koski –
Rumonkoski, joka oli sukkien ja lapasten inspiraationa.

8. Jylhänvaara

Jylhänvaara sijaitsee Valtimon keskustan tuntumassa, synnyinkotini lähellä.
Jylhänvaaraan liittyy minulle paljon mukavia lapsuuden aikaisia muistoja.
Jylhänvaaran laelle pojat olivat tehneet noin kilometrin pituisen hiihtoladun, jota hiihdettiin
iltahämäriin saakka.
Jylhässä ratkottiin myös Valtimon mäenlaskun pitäjänmestaruus vuonna 1964. Jylhän mäen
kriittinen piste oli 20 m, mutta kilpailussa voittaja hyppäsi virallisesti mitattuna 23 m ja
harjoitushypyissä vieläkin pidemmälle.
Jylhänvaaralla käytiin kesäisin poimimassa mustikoita ja puolukoita, tietenkin eväsleivät ja
mehupullo olivat mukana.
Vaaralta voi ihailla kauniita näkymiä Valtimon kirkonkylän suuntaan.

Valtimon keskusta

9. Hukkasukat

Susi suurta on sukua
Hukka perheistä parahin
Isä on tullut turusta
Äiti Vienan Karjalasta
Susi tuokion tuhisi

Ajatteli mietiskeli
kuinka yhteyttä pitäisi
toisten kanssa juttelisi

Saramo

10. Mujejärvi -sukat ja lapaset

Tää maa se muista kolkko on
mutt´ meistä se on verraton
On täällä omat aarteensa
on veen ja metsän riistansa
ja honkain huminat.

Erkki Peltonen, Mujejärveläisten laulu

Kylän nimi Mujejärvi on perua karjalaiselta ajalta. Mujeh on Vienan ja Karjalan murretta ja
merkitsee muikkua. Muikkua syyskalastettiin nuotalla mm. kirkasvetisistä Mujejärvestä ja Ylä-
Kujangista niin kuin verkolla nykyäänkin. Muikku on tuonut mujejärveläisten ruokapöytään tärkeän
lisän.
Karhu on ollut erikoisasemassa. Sitä pelätään, mutta samalla sitä pidetään metsien kuninkaana.
Mujejärvellä oli karhukanta, joka olo jatkuva uhka ihmisille, kotieläimille ja metsässä vaeltavalle
karjalle. Mujejärvi on ollut kuuluisien karhumiesten maata.
Mujejärven salomaat ovat suuria, jylhiä ja synkkiä. Hitaasti kasvanut salon mänty on kaunis katsella,
mutta se on ollut haluttua sahatavaraa. Se on tuonut hyvinvointia saloseudun asukkaille.
puheenjohtaja Pirkko Mönkkönen, Mujejärven kylä ry

11. Taivaankannen alla

Ylikylä on aktiivisten maanviljelijöiden ja iloisten lomanviettäjien kylä vesistöjen ja peltoaukeiden
keskellä. Sukissa ja lapasissa kerrotaan elinkeinosta ja onnellisista lomista auringonpaisteineen.