Pitkähkö piraattimanifesti eli miksi piraattiaate pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan

Mika Letonsaari

Yhteiskunnan ongelmat

Iso ajankohtainen ongelma Suomessa, ja yleisemminkin Euroopassa, on taloudellinen epävarmuus. Se ei uhkaa vain elintasoamme vaan yhä useampi kokee että mahdollisuutemme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa on uhattuna. Kun köyhien määrä on lisääntynyt jatkuvasti ja peruspalveluista karsitaan, moni kokee ettei yhteiskunta pysty takaamaan turvaa.

Epävarmuuden taustalla on poliittinen valinta, että markkinavoimien on luotettu tehokkaimmin ohjaavan yhteiskunnan kehitystä. Tätä kautta saatavan talouden kasvun on ajateltu parhaiten nostavan kansallista hyvinvointia. Taloudellisen kilpailukyvyn ja tehokkuuden kehittämisen on katsottu olevan reaalipolitiikkaa kiristyvän kilpailun globaalissa maailmassa, taistelua kovalla kovaa vastaan ilman vaihtoehtoja.

Suomi onkin menestynyt kansainvälisessä kilpailussa hyvin ja pysynyt kilpailukykyisenä. Meille on kehittynyt esimerkiksi menestyvää elektroniikkateollisuutta. Talouskasvun tavoittelu on kuitenkin johtanut eriarvoistumiseen, mikä näkyy kahdenkymmenen vuoden ajan jatkuneena tuloerojen kasvuna ja köyhien määrän kasvuna. Talouden kokonaiskasvusta huolimatta kehitys on vähentänyt yhteiskunnan hyvinvointia ja aiheuttavat kasvavia sosiaalisia ongelmia.

Kestävä tapa ongelmien korjaamiseen olisi puutua niiden syihin, tässä tapauksessa eriarvoistumisen synnyttävään tuloerojen kasvuun. Vallassa olevan näkemyksen mukaan tästä olisi kuitenkin haittaa Suomen kilpailukyvylle, minkä takia siihen puuttumista on vältelty. Päin vastoin on valittu tehokkuusajatteluun paremmin sopiva ongelmien tukahduttaminen kontrollia lisäämällä.

Kontrollin kiristyminen yhteiskunnassa on näkynyt monilla tavoilla, erityisesti uudessa teknologiassa: Nettiä on sensuroitu, viestiyhteyksiä vakoiltu ja yksityistä viestintää tallennettu. Poliisille ja työnantajille on annettu enemmän oikeuksia valvoa kansalaisia ja työntekijöitä. Uusia valvontakeinoja kuten valvontakameroita, digitaalisia sormenjälkirekistereitä ja kännykän teletunnistetietoja on yritetty valjastaa kansalaisten vahtikoiriksi.

Nimellisesti kontrollin lisäämisen tarpeen syinä on käytetty muun muassa nettirikollisuutta, huumerikollisuutta, pedofiliaa sekä Internetin vihapuheita. Ehdotetut kontrollin keinot ovat kuitenkin olleet yleensä suhteettomia todelliseen uhkaan nähden. Lisäksi ne ovat sananvapauden ja yksilön oikeuksien rajoittamisen kautta heikentäneet vapaata kansalaisaktivismia ja yhteiskunnan kritiikkiä. Kontrollin lisääntyminen on onnistuttu oikeuttamaan jakamalla yhteiskunta omiin ja muihin: kontrolli koetaan oikeutetummaksi, kun sen ei ajatella koskevan itseä tai omaa sidosryhmää.

Oikeuttamisen mekanismi toimii myös toisin päin: Ihmisluonto pyrkii selittämään havaitsemiaan tapahtumia ymmärrettävästi. Näin myös yhteiskunnan jakautumiselle etsitään oikeutusta ja syntyy kysyntä kuvitteellisille yhteiskuntaa uhkaaville voimille. Tätä kutsutaan pelon kulttuuriksi. Vaikka elämme turvallisemmassa maailmassa kuin koskaan aiemmin, uhkan kokeminen saa maailman tuntumaan helpommin jäsenneltävältä ja järkevämmältä.

Tämä kehitys on saanut aikaan yllättävän vähän huomiota. Aiheesta on käyty akateemista keskustelua ja ihmisoikeuksia puolustavat kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet nostaa tietoisuutta siitä. Myös tiedotusvälineet ovat ajoittain yrittäneet selvittää asiaa, saamatta kuitenkaan laajaa vastakaikua yleisöstä.

Piraattiliike ja sen synty

Varteen otettavaa järjestäytynyttä vastarintaa yhteiskunnan kontrollin lisääntymiskehitykselle saatiin oikeastaan vasta, kun Internet mahdollisti tiedon vapaan levittämisen ja loi uudenlaisen vapaan informaation alakulttuurin, jonka olemassaolo sitten joutui yhteiskunnan kontrollin uhkaamaksi.

Internetin vapauteen kuuluu nimittäin kaiken tiedon, myös kaupallisesti tuotetun kulttuurin kuten musiikin ja elokuvien, helppo jakaminen. Mediateollisuus vastasi Internetin sen ansaintalogiikkaan kohdistumaan uhkaan ottamalla uusiokäyttöön piraatti-termin. Piraatti oli todettu toimivaksi nimitykseksi tuoteväärennösten kauppaa vastaan tehdyistä kampanjoista. Ongelma oli kuitenkin, että siinä missä tuoteväärennösten myyjiä on suhteellisen vähän ja ne ovat kuluttajista etäällä, Internetin vapaan kulttuurin käyttäjiä ovat tavalliset ihmisiä kaikkialla ja heitä on miljoonia.

Sodassa nettipiratismia vastaan on ollut monia arveluttavia piirteitä. Tekijänoikeusjärjestöt ovat ottaneet virkavallan tehtäviä rikollisten etsimisessä, mikä on johtanut lakien kiertämiseen. Rikostutkinnoista on koitunut kohtuutonta haittaa ulkopuolisille ja näin viranomaisten toiminan on koettu olevan pelottelua ja mielivaltaista rankaisua, josta ovat kärsineet syyttömätkin. Myös oikeudenkäynnit ovat olleet epäoikeudenmukaisia: tavallisilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta puolustautua suuryrityksiä vastaan ja heikkojen todisteiden perusteella on annettu tuomiota, jotka eivät vastaa järjellisesti todellista aiheutettua vahinkoa.

Ratkaiseva tapahtuma tätä vastustavan kansanliikkeen muodostumisessa oli Ruotsissa toimineen The Pirate Bay -torrent-seurantapalvelimien takavarikointi ja Ruotsin Piraattipuolueen perustaminen. Viranomaisten mielivalta The Pirate Bayn jahtaamisessa ja oikeudenkäynnissä siivitti Ruotsin Piraattipuolueen vaalimenestykseen vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa ja Piraattipuolue sai kaksi edustajaa europarlamenttiin. Ruotsin esimerkistä koko maailman Internetin käyttäjät ovat heränneet piraattiaatteeseen. Piraattipuolue on rekisteröity nyt 18 maassa ja aktiivista toimintaa on yli 40 maassa.

Piraattipuolueen agenda voidaan johtaa pitkälti kahdesta periaatteesta, yksityisyyden suojasta ja ilmaisuvapaudesta oikeudesta. Näistä seuraa heti kaksi mielenkiintoista ja merkittävää asiaa.

Ensinnäkin, kaiken tiedon yksityisen jakamisen pitää olla sallittua. Tämä on seurausta siitä, ettei yksityistä viestintää voida seurata loukkaamatta ihmisten yksityisyyden suojaa. Yksityisen viestinnän tiedon laatua ei voida rajata, koska se on lähettäjän ja vastaanottajan kahdenkeskinen asia. Niinpä esimerkiksi kaupallisesti tuotetun kulttuurin kuten musiikin ja elokuvien yksityisen jakamisen tulee olla sallittua siinä missä henkilökohtaisten viestienkin. Kun vastakkain ovat yksityisyyden suojan kaltainen perusoikeus ja kaupalliset intressit, yksilön oikeuksista ei pidä piraattiaatteen mukaan luopua!

Toinen seuraus on, että kaiken vanhan informaation ja kulttuurin käyttäminen uuden luomisessa tulee olla sallittua, ainakin epäkaupallisesti. Tämä perustuu siihen, että kaikki kulttuuri rakentuu aina entisen päälle ja nyky-yhteiskunnassa ihmiset ovat entistä tiiviimmin itse osa kulttuuria. Kulttuuri ei ole vain tuotettu tuote, vaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka tarvitsevat ihmisiä ollakseen olemassa. Tällaiseen kulttuuriin ei voida antaa kenellekään yksinoikeutta, vaan ihmisten pitää voida käyttää itseilmaisussaan tätä kulttuuria, jonka osa he itse ovat.

Luova tietoyhteiskunta

Olemme siirtymässä yhteiskunnallisessa kehityksessä vaiheeseen, jotka kutsutaan tietoyhteiskunnaksi. Se tarkoittaa, että tietotekniikan ja automaattisen tietojenkäsittelyn vaikutus on arkipäiväistynyt. Tiedon parempi saatavuus ja hyödynnettävyys vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen kaikilla osa-alueilla, aina alkutuotannosta ja jalostusteollisuudesta palveluiden ja sisältöjen tuotantoon sekä ihmisten vapaa-ajan käyttäytymiseen. Yleistäen voidaan todeta, että tiedon oikeuksien omistamisen ja tiedon hallinnan merkitys on kasvanut kaikilla elämän aloilla.

Näistä erityisesti tiedon oikeuksien omistaminen on noussut merkittäväksi kysymykseksi, koska oikeus määrätä tiedon käyttämisestä jakaa suuriakin taloudellisia etuja ja aiheuttaa merkittävää vahinkoa niille jotka eivät saa käyttää tarvitsemaansa tietoa. Lisäksi ei ole lainkaan selvää, että oikeus käyttää tietoa olisi jonkun yksinoikeus tai missä oikeuksien rajat menevät. Näistä asioista on määrätty tekijänoikeus- ja patenttilaeissa.

Moderni tekijänoikeuslaki alkoi saada muotonsa 1600- ja 1700-luvulla valtion monopolien ajan loputtua, kun Englannissa säädettiin Statute of Monopolies 1623 ja tekijänoikeuden määrittänyt Statute of Anne 1700-luvun alussa. Molempien lakien historia on siis pitkä ja ne ovat peräisin ajalta, joka oli hyvin erilainen kuin tämän päivän orastava tietoyhteiskunta.

Viime aikoina tekijänoikeuden ja patenttijärjestelmän muutospaineet ovat tulleet pääsääntöisesti yksipuolisesti oikeudenomistajien eli taloudellisten intressien puolelta: tekijänoikeuden pidentämistä kutsutaan Disneyn painostuksen takia lempinimellä “Mickey Mouse Protection Act” ja patenteissa on käyty keskustelua siitä voidaanko niitä laajentaa koskemaan tietokoneohjelmia ja geenejä.

Sen sijaan tekijänoikeuden ja patenttien kriittinen yhteiskunnallinen arviointi on puuttunut. Tärkeitä kysymyksiä olisivat esimerkiksi kuinka tärkeitä tekijänoikeudet ja patentit ovat luovalle toiminnalle, kuinka paljon ne rajoittavat vapaata kilpailua ja vapaata kulttuuria sekä mikä niiden merkitys on taloudellisen vaurauden jakaantumiselle.

Näiden vaikutusten arvioinnissa on hyödyksi kaksi viime aikojen merkittävää sosiologista havaintoa ovat ihmisten onnellisuuden ja luovuuden riippuvuus tulotasosta. Onnellisuus lisääntyy tulojen kasvaessa tiettyyn rajaan asti. Tämän rajan jälkeen lisääntyneet tulot eivät enää oleellisesti lisää koettua onnellisuutta. Samankaltainen tulos on ihmisten luovuuden kanssa, mutta jopa voimakkaampana, sillä tietyn rajan ylittävät tulot eivät enää lisää vaan vähentävät luovuutta.

Kummassakaan tapauksissa optimaalinen tulotaso ei ole erityisen suuri, vaan lähinnä sen suuruinen, että yksilö kokee toimeentulonsa turvatuksi. Kun toimeentulo on turvattu, on yksilöllä mahdollisuus keskittyä itsensä kehittämiseen ja ilmaisemiseen ilman häiriöitä. Tästä kumpuaa niin yksilön luovuus kuin hyvinvointi.

Ja ehkä vahingossakin, ennen kuin meillä oli ollut tutkittua tietoa, päädyimme pohjoismaissa pienten tuloerojen hyvinvointiyhteiskuntaan, joka oli hyvin lähellä sellaista yhteiskuntaa, joka uusimpien teorioiden mukaan on tuottavuuden ja ihmisten onnellisuuden suhteen ideaalinen. Tästä hyvinvointiyhteiskunnasta olemme kuitenkin jo ajautuneet kilpailuyhteiskuntaan, kuten alussa mainittiin. Kuinka pääsisimme takaisin tähän hyvinvointiin?

Piratismi ratkaisukeinona

Tasaisen tulonjaon vastakohta on “Voittaja saa kaiken” -tulonjako. Tämä on tuttu esimerkiksi viihteestä ja urheilusta. Urheilussa vain voittajat muistetaan ja viihteessä menestys tuo näkyvyyden kautta mahdollisuudet yhä parempaan menestykseen.

Hyvin pitkälti samanlainen voittajan periaate pätee valitettavasti myös informaatiotekniikan tuotteisiin ja palveluihin. Niin elokuvissa, musiikissa kuin tietokonepeleissä kuluttajat haluavat parhaan ja parasta voidaan kopioida lähes kustannuksetta kaikille. Palveluissa esimerkiksi Facebook ja Twitter keräävät käyttäjät, koska näiden palveluiden tärkein ominaisuus on jo olemassa oleva käyttäjäkunta.

Informaatiotekniikka ja mediateollisuus ovat usein niin polarisoituneita, ettei tulonjako olisi perinteisen pohjoismaisen tasaisen tulonjaon ihanteiden mukaista edes ilman tekijänoikeuksien ja patenttien suojaa. Silti tätä epätasa-arvoa vielä tuetaan antamalla menestyjille lisäoikeuksia ansaintaan! Parhaiten tätä taloudellisen epäarvoisuuden lähdettä voidaan rajoittaa vähentämällä tekijänoikeuksien ja patenttien merkitystä.

Esimerkiksi vuosina 2008-2009 käytiin keskustelua tekijänoikeusajan pidentämisestä Euroopassa Yhdysvaltain mallin mukaisesti 95 vuoteen tekijän kuolemasta. Parhaiden arvioiden mukaan 72% tulevista hyödyistä olisi mennyt neljälle suurimmalle levy-yhtiölle (Universal, Sony BMG, Warner Music, EMI), 24% parhaiten menestyville 20% esittäjistä ja loput 4% jäljelle jääneistä 80% esittäjistä.

Tämä on mediateollisuuden todellisuus: suurimman siivun saavat omistajat ja huippuartistit saavat huipputulot, mutta tavallisille taiteen tekijöille jää vain muruset. Tämä on hyvin kaukana tasaisen tulonjaon tavoitteesta, mutta siitä huolimatta yli 600 suomalaista muusikkoa allekirjoitti näkyvästi vetoomuksen suoja-ajan pidentämisen puolesta!

Edellä esitetyn tutkimuksen tuloksista voidaan ehkä arvioida myös käänteinen johtopäätelmä: Jos tekijänoikeuksia lyhennettäisiin, olisivat suurimmat kärsijät suuret levy-yhtiöt. Sen sijaan varsinkin pienituloisemmat artistit menettäisivät melko vähän tuloja. Yhteiskunnan kannalta säästettäisiin huomattavasti varoja, jotka käytännössä ovat tulonsiirtoja suurille levy-yhtiöille ja niiden varakkaille omistajille. Säästyneitä varoja voitaisiin käyttää esimerkiksi vähätuloisten artistien tukemiseen, joko suoraan tai vaikka yleisen perustulon kautta.

Vastaava esimerkki tiedon oikeuksien omistamisen haitoista patenttien osalta löytyy esimerkiksi lääketeollisuudesta. Vuonna 2006 Suomen valtio korvasi suomalaisten lääkekustannuksista 66%. Useissa muissa maissa luku on vielä huomattavasti suurempi, esimerkiksi Saksassa 90%, Ranskassa 95% ja Alankomaissa peräti 99,7%. Lääkeyhtiöt käyttävät keskimäärin 15% myyntituloistaan tuotekehittelyyn. Lääketeollisuus nykyisellään on siis hyvin epätehokas järjestelmä ja syynä on pitkälti lääkkeisiin yksinoikeuden takaava patenttijärjestelmä.

Ruotsin Ruoka- ja lääkehallinnon raportin mukaan lääkkeiden hinta putosi Ruotsissa keskimäärin 70% niiden patenttisuojan rauetessa. Lääkepatenttijärjestelmän purkamisesta seuraisi siis lääkkeiden hintojen huomattava aleneminen. Valtiolla olisi varaa rahoittaa lääkkeiden tutkimustyötä, niin että tutkimustoiminta jatkuisi entisellään, ja lisäksi valtiolle koituisi huomattavat säästöt siitä, että tulonsiirtoja lääkeyhtiöiden omistajille vähennettäisiin.

Johtopäätelmä ja yhteenveto

Tuloerojen hillitsemiseksi yleisesti esitetty pääomaveron nostaminen on askel oikeaan suuntaan, mutta sillä ei voida kuroa 20 vuoden aikana syntynyttä kuilua, joka ei ole vain taloudellinen vaan henkinen. Jotta yhteiskuntaa voidaan taas pitää kansalaisia palvelevana hyvinvointiuyhteiskuntana, on valtion selkeästi osoitettava, että sen tärkein päämäärä on kansalaisten tasavertaisuus eikä omistavan luokan ja hyvätuloisten aseman turvaaminen. Absoluuttisen talouskasvun sijaan on tärkeämpää kiinnittää huomiota peruspalveluiden laatuun sekä pieniin tuloeroihin.

Siirtyminen tietoyhteiskuntaan mahdollistaa tämän paradigman muutoksen vaivattomimmin, jos toimimme oikein ja ripeästi. Tämä tarkoittaa tekijänoikeus- ja patenttijärjestelmien laajaa kriittistä analyysiä ja tarvittavia muutoksia. Piraattipuolueen mielestä teosten yksityisen kopioinnin sekä epäkaupallisen käytön tulee olla sallittua, millä taataan paitsi elävä kulttuuri, myös tehokas yhteiskuntaa hyödyttävä liiketoiminta.

Patenttijärjestelmä aiheuttaa kilpailun vääristymistä ja taloudellisten resurssien tuhlausta, minkä haitallisia vaikutuksia teknologian kiihtynyt kehitys on lisännyt. Patenttien 20 vuoden voimassaoloaika on lähes ikuisuus esimerkiksi elektroniikka-, ohjelmisto- ja geeniteknologiassa. Erityisesti meillä kehittyneissä teollistuneissa maissa patenttien arvona nähdään, että niiden avulla voimme taloudellisesti hyötyä köyhempien maiden kasvusta lisensoimalla niille teknologiaa. Tämä kehittyvistä maista hyötyminen on paitsi tehotonta, myös monesti, esimerkiksi lääketeollisuuden osalta, moraalitonta toimintaa. Pitkän aikavälin kehityksen kannalta etujen haaliminen nollasummapelissä ei ole kannattavaa. Todellinen lisäarvo saadaan luotua tutkimus- ja kehitystyöllä, ei oikeuksia valvomalla.

Erityinen etu näissä turhien tulonsiirtojen karsimisessa on, että ne voidaan käyttää ihmisten perustoimeentulon turvaamiseen ja näin turvallisen yhteiskunnan luomiseen. Tasa-arvoinen ja turvalliseksi koettu yhteiskunta vähentää kontrollin tarvetta ja siihen liittyviä taloudellisia rasitteita niin suoraan kuin välillisesti, esimerkiksi ihmisten lisääntyneestä hyvinvoinnista positiivisten terveysvaikutusten kautta saatavina taloudellisina säästöinä. Mansikkana kakun päällä se myös lisää luovien alojen, siis tietoyhteiskunnan avainammattien, tuottavuutta ja kansantaloudellista kilpailukykyä.

Jos näiden uudistusten sijaan jatkamme nykyistä passiivista kehitystä, on odotettavissa, että tiedon oikeuksien omistaminen ja patenteilla turvatut suuryritysten reviirit estävät avointa kilpailua ja tuottavat valtavat tulonsiirrot jo ennestään varakkaille omistajille.

Lisää aiheista: