Published using Google Docs
Sanastoa
Updated automatically every 5 minutes

Sanastoa

termi

merkitys

Aurinko

Aurinkokuntamme massiivisin kappale, joka tuottaa energiaa ydinfuusiolla ytimessään. Aurinko on tavallinen tähti, jonka massa on jonkin verran suurempi kuin tähdillä keskimäärin galaksissamme. Galaksiamme kutsutaan Linnunradaksi.

Aurinko säteilee tuottamansa energian sähkömagneettisena säteilynä, jonka havaitsemme valona ja lämpönä. Auringon pintalämpötila on noin 5 800 K.

Aurinko valaisee Aurinkokunnan muita kappaleita, jotka eivät tuota itse valoa, vaan heijastavat auringonvaloa. Heijastuneen auringonvalon vaikutuksesta pystymme näkemään nämä kappaleet.

Auringonpimennys

Kuun joutuessa Maan ja Auringon väliin, joillakin seuduilla maapalloa voidaan nähdä Auringon peittyvät Kuun taakse. Tällöin puhutaan auringonpimennyksestä. Auringonpimennykset voivat olla osittaisia, rengasmaisia tai täydellisiä (tai näiden yhdistelmiä) riippuen havaintopaikasta ja Kuun ja Maan välisestä etäisyydestä ja Kuun asemasta suhteessa linjaan Maa-Aurinko. Auringonpimennyksiä voi olla enintään kolme yhden vuoden aikana.

Atsimuutti

Kohteen suunta havaitsijan horisontin suhteen alkaen joko pohjois- tai eteläpisteestä. Yleensä atsimuutti ilmoitetaan horisontin  pohjoispisteen suhteen. Atsimuutti ilmoitetaan asteina ja sen osina. Atsimuutia käytetään toposentrisessä koordinaatistossa.

Aurinkokunta

Aurinkokunta muodostuu tähdestä, jota kutsumme Auringoksi, ja sitä kiertävistä kiinteistä kappaleista kuten planeetoista, kääpiöplaneetoista, asteroideista (=pikkuplaneetta), kuiperoideista, komeetoista sekä meteoroideista. Eri tarkoituksia varten neljää viimeistä kiertolaistyyppiä voidaan kutsua myös monilla muilla nimityksillä.

Deklinaatio

Tähtitaivaan koordinaatisto, joka vastaa maantieteellisessä koordinaatistossa leveyttä. Deklinaatio ilmoitetaan yleensä asteina (0–90°), minuutteina (0–59 m) ja sekunteina (0 – 59 s).

Elongaatio

Tähtitaivaan kohteen kulmaetäisyys Auringosta. Kulmaetäisyys ilmoitetaan asteina.

Ekliptika

Maapallon ratataso Auringon ympäri.

Ekliptikaalinen koordinaatisto

(usein myös ekliptinen koordinaatisto)

Tähtitaivaan koordinaatisto, jonka perustasona on maapallon ratataso Auringon ympäri (=ekliptika) ja kevätpäiväntasauspiste. Koordinaatit (longitudi ja latitudi)  ilmoitetaan asteina ja sen osina.

Ekvatoriaalinen koordinaatisto

Tähtitaivaan koordinaatisto, jonka perustaso on maapallon ekvaattorin projektio taivaalla ja origo kevätpäiväntasauspisteessa. Koordinaatit ilmoitetaan rektaskensiona (0 – 23 h 59’ 59”) ja deklinaationa (- 90° – 0° – +90°).

Galaksi

Satojen miljoonien tai miljardien tähtien sekä pölyn ja kaasun muodostamia järjestelmiä, joissa tähdet ovat toistensa gravitaation vaikutuksen alaisia ja kiertävät galaksin ydintä. Muodoiltaan galaksit ovat elliptisistä kierrekalakseihin ja kaikkein pienimmät galaksit ovat muodoltaan epäsäännöllisiä tai muutoin ilman selkeää rakennetta.

Kierregalaksien tähdet muodostavat yleensä litteän kiekon ja se on muodostunut yhdestä tai useammasta kierteestä. Linnunrata on tyypillinen kierregalaksi.

Kierregalaksien keskustoissa on yleensä supermassiivinen musta aukko mutta usein sellainen löytyy myös eliptisten galaksien keskustoista.

Galaktinen koordinaatisto

Tähtitaivaan koordinaatisto, jonka perustasona on Linnunradan spiraalitaso ja origona suunta Linnunradan keskustaan. Koordinaatit (logitudi ja latitudi) ilmoitetaan asteina ja niiden osina.

Geosentrinen koordinaatisto

Geosentrinen koordinaatisto on maapallon keskipisteeseen sidottu koordinaatisto. Sen koordinaatteina ovat x,y,z -koordinaatit tai geosentriset ekvatoriaaliset koordinaatit RA ja DEC tai geosentriset ekliptiset koordinaati longitudi ja latitudi.

Usein geosentristä koordinaatistoa käytetään kun ilmoitetaan jonkin tapahtuman, esimerkiksi suurimman pimennyksen havaintopaikasta riippumatonta ajankohtaa. Tällöin muut koordinaatit ovat vähemmän merkityksellisiä tai niitä ei edes ilmoiteta.

Kasvava puolikuu

Kasvava puolikuu näkyy iltataivaalla puolikkaana siten, että sen oikea sivu on Auringon valaisema. Kuu on kasvava uusi kuusta täysikuuhun.

Konjunktio

Kahden tähtitaivaan kohteen rektaskensio on sama (deklinaatiot ovat yleensä toisistaan poikkeavia. Maapalloa kauempana Auringosta kiertävillä kohteilla on vain konjunktio mutta Venuksella ja Merkuriuksella niitä on kaksi: sisä- ja ulkokonjunktio!

Sisäkonjunktio tarkoittaa sitä, että planeetta on Maan ja Auringon välissä ja ulkokonjunktiossa planeetta on Auringon takana.

Merkurius ei näy ja Venus ei yleensä näy kummankaan konjunktion aikana. Säännöstä on kuitenkin pari poikkeusta: Jos sisäkonjunktion aikaan planeetta kulkee Auringon editse, planeetta voidaan nähdä mustana täplänä Auringon kirkasta pintaa vasten. Tällöin puhutaan ylikulusta.

Venus voidaan nähdä joskus konjunktion aikana, jos se on riittävän etäällä (suuri elongaatio) Auringosta: sisäkonjuntion aikana Venus voidaan nähdä kapeana sirppinä ja yläkonjunktion aikana pienenä täplänä.

Koordinaatit

Tähtitieteessä on käytössä useita erilaisia koordinaatistoja. Näitä ovat geosentrinen ja, toposentrinen koordinaatisto, joissa keskipisteenä ovat joko maapallon keskipiste tai maanpinnalla oleva havaitsija.

Tähtitaivaan koordinaatistoja ovat ekvatoriaalinen, ekliptikaalinen tai galaktinen koordinaatisto. Käytetty koordinaatisto valitaan sen mukaan, jossa esitetty tapahtuma, ilmiö tai kohde näkyy havainnollisimmin.

Korkeus

Kohteen etäisyys horisontista. Korkeus ilmoitetaan asteina ja sen osina.Korkeutta käytetään toposentrisessä koordinaatistossa.

Kulminaatio

Kohde näkyy etelämeridiaanissa. Joskus tapahtumasta käytetään myös englanninkielistä nimitystä transit.

Kuu

IAUn määritelmän mukaan kuu on planeettaa, kääpiöplaneettaa tai Aurinkokunnan pienkappaleita kiertävä luonnollinen satelliitti. Planeetoilla tällä hetkellä (2019) tunnettuja kuita on seuraavasti: Maa 1, Mars 2, Jupiter 79, Saturnus 82, Uranus 21 (27) ja Neptunus 14.

Kuiden nimet, siis myös maapallon kuun, kirjoitetaan kuten muutkin nimet isolla alkukirjaimella. Maapallon kuun nimi on siis Kuu. Joissakin yhteyksissä käytetään myös latinankielistä nimeä Luna (Maa = Tellus).

Kuunpimennys

Kuun joutuessa maapallon varjoon, sen kirkkaus vähenee ja valistumisen väri muuttuu punertavaksi. Molemmat ilmiöt johtuvat siitä, että pimennyksen aikana Kuuta valaisee maapallon ilmakehän kautta kulkenut valo. Valon määrään ja siten myös Kuun kirkkauteen ja väriin vaikuttaa se, kuinka pölyinen maapallon ilmakehä on: mitä enemmän pölyä sitä himmeämpi ja punaisempi Kuu on pimennyksen aikana.

Kuunpimennys voi olla tyypiltään täydellinen, osittainen täysvarjopimennys, puolivarjopimennys tai osittainen puolivarjopimennys riippuen siitä kuinka etäällä ekliptikasta Kuun on pimennyksen sattuessa. Kuunpimennyksiä tapahtuu vain silloin, kun Kuu on lähellä solmupistettä.

Kuunpimennyksiä voi olla enintään neljä yhden vuoden aikana.

Kääpiöplaneetta

IAUn määritelmän mukaan kääpiöplaneetta on Aurinkoa kiertävä kappale, joka on riittävän massiivinen muotoutumiseen palloksi mutta massa ei riitä tyhjentämään sen rataa muista vastaavista kappaleista. Kääpiöplaneettoja ovat Ceres, Pluto, Haumea, Makemake ja  Eris. Tulevaisuudessa kääpiöplaneetoiksi voidaan määritellä myös muita kappaleita, jotka ovat verrattavissa kooltaan edellä lueteltuihin kappaleisiin.Usealla kääpiöplaneetalla on myös kuita.

Latitudi

Koordinaateissa käytetty leveys-koordinaatti. Se ilmoitetaan asteina ja sen osina. Katso myös longitudi!

Linnunrata

Linnunrata on galaksi, johon Aurinkokuntamme kuuluu. Linnunradassa on arvion mukaan noin 400 miljardia tähteä, joista suurin osa on Aurinkoa pienempiä. Linnunrata on rakenteeltaan sauvakierregalaksi, jonka halkaisija on noin 150 000 valovuotta. Kierteiden vahvuus on noin 2 000 valovuotta ja keskuspullistuman halkaisija on noin 10 000 valovuotta. Näiden osien lisäksi Linnunradalla on hajanainen ja kutakuinkin pallon muotoinen alue ympärillään, jota kutsutaan haloksi. Halossa on harvakseltaan vähämetallisia tähtiä.

Näemme Linnunradan utuisena vyönä taivaalla, sillä suurin osa sen tähdistä ovat liian himmeitä ja kaukana näkyäkseen yksittäisinä tähtinä. Näkemämme tähdet ovat nekin Linnunradan tähtiä mutta sijaitsevat sen verran lähellä, jotta voimme nähdä niistä kunkin erikseen.

Longitudi

Koordinaatistoissa käytettävä pituus-koordinaatti. Se ilmoitetaan asteina ja sen osina. Katso myös latitudi!

Lähekkäin

Ilmaisu lähekkäin tarkoittaa kahden kohteen näkymistä lähes samassa suunnassa. Näkymiseen ei vaikuta se, että todellisuudessa kohteet voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Läheisyys ilmoitetaan yleensä kulmaetäisyytenä asteissa. Kohteet ovat myös lähekkäin silloin, kun ne ovat konjunktiossa, mutta termiä ei silloin käytetä.

Meridiaani

Kuvitteellisen taivaanpallon isoympyrä. Usein tällä tarkoitetaan isoympyrää, joka kulkee havaitsijan horisontin eteläpisteen ja  taivaan keskipisteen (zenit) kautta horisontin pohjoispisteeseen. Jos halutaan korostaa tätä nimenomaista meridiaania, niin silloin voidaan puhua myös etelämeridiaanista.

Nadiiri

Horisontaalisen järjestelmän zeniitin vastainen piste. Nadiiri siis sijaitsee havaitsijan alapuolella.

Origo

Koordinaatistojen nollapiste, josta lasketaan alkavaksi RA tai longitudi riippuen käytetystä koordinaatistosta.

Planeetta

IAUn määritelmän mukaan planeetta on Aurinkoa kiertävä kapple, joka on riittävän massiivinen muotoutumiseen pyöreäksi palloksi ja että, se on pystynyt tyhjentämään ratansa muista vastaavista kappaleista. Planeettoja ovat Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus.

Päivä

Päivällä tarkoitetaan auringonnousun ja auringonlaskun välistä aikaa. Katso myös ja Vuorokausi! Englanninkielisissä teksteissä sanalla “day” voidaan tarkoittaa molempia merkityksiä, joten lukijan on asiayhteydestä pääteltävä kummasta on kyse.

Rektaskensio

Tähtitaivaan koordinaatti, vastaa maantieteellisessä koordinaatistossa pituuspiirejä. Rektaskensio ilmoitetaan tunteina (0–23 h), minuutteina (0–59 m) ja sekunteina (0–59 s). Toinen tähtitaivaa koordinaatti on deklinaatio.

Solmu

Kuun rata on kallellaan suhteessa ekliptikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ratatasolla on kaksi leikkauspistettä, joita kutsutaan solmuiksi. Kuun nousevasolmu on piste, jossa Kuu siirtyy ekliptikan pohjoispuolelle ja laskevasolmu on piste, jossa Kuu siirtyy ekliptikan eteläpuolelle.

Toposentrinen koordinaatisto

Toposentrinen koordinaatisto on havaitsijakeskeistä  koordinaatistoa. Koordinaatiston muodostavat atsimuutti ja korkeus, jotka molemmat ilmoitetaan asteina ja sen osina.

Tapahtuma voi näkyä erilaisena tai eri ajankohtana jos annettu kuvaus ja ajat ovat ilmoitettu geosentrisen koordinaatiston mukaisina.

Tähti

Massiivisia, ytimessään ydinfuusiolla energiaa tuottavia ja suurimmaksi osaksi vedystä ja heliumista sekä pienistä määristä muita alkuaineita (kutsutaan metalleiksi) koostuvia kappaleita, joissa magneettisilla ilmiöillä on suuri merkitys.

Pienimmät tähdet ovat massaltaan vain noin 0,1 Auringon massaisia ja suurimmat noin 100 Auringon massaisia. Valta osa tähdistä ovat massaltaan Aurinkoa pienempiä.

Tähdet syntyvät tiivistymällä avaruudessa olevissa pimeissä sumuissa. Kun tiivistymisessä on kertynyt riittävästi kaasua (vetyä ja heliumia) tähden energiantuotanto käynnistyy sen ytimessä.

Energiantuotanto kestää vain massasta riippuvan ajan, jonka jälkeen tähtien kehitys on erilaista riippuen niiden massasta. Pienimmät tähdet, mm. Aurinko, luhistuvat eri vaiheiden jälkeen valkoisiksi kääpiöiksi. Yli 8 Auringon massaiset tähdet räjähtävät supernovina, jonka jälkeen tähden ytimestä voi muodostua neutronitähti tai musta aukko.

Täysikuu

Kuu on täysin Auringon valaisema, jolloin Kuu on näkyvissä koko yön!

Uusikuu

Kuu on Auringon kohdalla taivaalla ja meille näkyvä puoli ei ole Auringon valaisema. Tästä syystä uusikuu ei näy!

Vuorokausi, vrk

Vuorokausi on maapallon yhteen pyörähdykseen kulunut aika. Maapallon pyörähdysaika on 1,000 000 097 sideeristä vuorokautta, joka on 23 h 56 minuuttia 4,1 sekuntia keskiaurinkoaikaa. Keskiaurinkovuorokausi on 24 tuntia ja sideerinen vuorokausi on 23 h 56 min 04,09 sekuntia keskiaurinkovuorokautta. Muilla planeetoilla on omat vuorokausien pituudet, mutta niistä käytetään eri nimitystä, esimerkiksi Marsin vuorokauden nimitys on Sol.

Vähenevä puolikuu

Vähenevä puolikuu näkyy aamutaivaalla puolikkaana siten, että sen vasen sivu on Auringon valaisema. Kuu on vähenevä täysikuusta uusikuuhun.

Ylikulku

Venus ja Merkurius voivat mennä Auringon editse, jolloin ne näkyvät mustana täplänä Auringon pintaa vasten.Ylikulut ovat harvinaisia tapahtumia: Merkuriuksen ylikulkuja tapahtuu useammin kuin Venuksen.

Auringonlaskusta auringonnousuun välinen aika.Katso myös Vuorokausi ja Päivä.

Zeniitti

Kuvitteellisen taivaanpallon korkein kohta. Zeniitin korkeus on 90 astetta ja sijaitsee siis havaitsijan yläpuolella. Zeniitin vastakohta on nadiiri.