Uskomaton kuihtuva NATO
Olen odottanut, että hälinä Liettuan Vilnassa 11.-12. heinäkuuta 2023 pidetyn NATO-konferenssin jälkeen laantuisi. Olen odottanut, että joku - kuka tahansa - osoittaisi ilmeisen syyn siihen, miksi Ukrainan kokaiinia nuuskiva maskottipresidentti Zelensky - jota vielä vuosi sitten kohdeltiin sankarina - on yhtäkkiä joutunut tämän järjestön epäsuosioon. Kyllä, Ukraina saatetaan vielä jonain päivänä kutsua aloittamaan pitkä ja vaivalloinen prosessi NATOon liittymiseksi. Mutta vasta sen jälkeen, kun jokin epämääräinen joukko NATOn jäseniä on päättänyt, että se on tehnyt tarpeeksi noudattaakseen "NATOn standardeja" (selitän myöhemmin, mitä ne ovat) ja erilaisia muita epämääräisiä asioita. Kun pidetään mielessä, että jo 20. syyskuuta 2018 Ukrainan parlamentti hyväksyi perustuslakiin muutokset, joilla maan liittymisestä NATOon ja EU:hun tehtäisiin keskeinen päämäärä ja tärkein ulkopoliittinen tavoite, tällainen käänne on erittäin kiusallinen sekä maskottipresidentille että hänen tukijoilleen ja käsittelijöilleen.
Voi näitä tuurin vaihteluita! Monet analyysit ja kommentoijat tarjosivat helppoja selityksiä tälle käänteelle. Yksikään heistä ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi penkoa asioita edes pikkuriikkisen löytääkseen sitä ilmiselvää syytä, joka johti tähän mullistavaan käänteeseen.
Ehkäpä he kaikki - monista eri syistä johtuen - inhosivat myöntää todellisuutta siitä, mikä NATO on, mitä se tekee, ja miksi Ukraina on yhtäkkiä pikemminkin uhka kuin siunaus sen ydintehtävälle.
Kannattaa lukea koko tuo selostus kaikessa rauhassa,- jos sinulla on nukahtamisvaikeuksia. NATO- huippukokouksen virallinen julkilausuma - joka on uskomattoman pitkäveteinen ja täynnä epäolennaisuuksia - on erityisen unettavaa luettavaa.
Mitä Ukraina siis teki joutuakseen tällaiseen epäsuosioon? Ehkä se teki jotain, mikä vaaransi NATOn ydintehtävän? Se vaikuttaa hyvältä arvaukselta. Mutta mikä sitten on NATOn ydintehtävä?
Elokuvassa "Uhrilampaat" Hannibal Lecter viittaa sitaattiin Marcus Aureliukselta, kun hän sanoo Clarice Starlingille: "Ensimmäiset periaatteet, Clarice. Yksinkertaisuus. Lue Marcus Aureliusta. Kysy jokaisesta asiasta: mikä se on itsessään? Mikä on sen luonne?" Sitaatti on Marcus Aureliuksen "Itsetutkiskeluja"-teoksen kolmannesta kirjasta, ja siinä korostetaan asioiden olemuksen ymmärtämisen tärkeyttä.
NATO perustettiin 4. huhtikuuta 1949, kun Pohjois-Atlantin sopimus - joka tunnetaan paremmin nimellä Washingtonin sopimus - allekirjoitettiin oletettavasti Neuvostoliiton torjumiseksi Euroopassa. Neuvostoliitto vastasi tähän perustamalla Varsovan sopimusjärjestön (tunnetaan myös nimellä Varsovan liitto) - poliittisen ja sotilaallisen liiton, joka perustettiin 14. toukokuuta 1955 Neuvostoliiton ja useiden Itä-Euroopan maiden välille nimenomaan puolustamaan niitä NATOlta. Varsovan liitto lakkautettiin 1. heinäkuuta 1991. Ja pian sen jälkeen, 26. joulukuuta 1991, Neuvostoliitto itse seurasi esimerkkiä. Mutta NATO on edelleen olemassa. Tähän mennessä Varsovan liitto oli ollut olemassa hieman vähemmän aikaa kuin NATO, ja Neuvostoliitto oli ollut olemassa vain hieman kauemmin. On selvää, että kommunistinen uhka NATOn olemassaolon perusteluna oli vain juoni, savuverho... harhautus.
Mikä siis oli NATOn todellinen tarkoitus? Tähän kysymykseen voi vastata monella tavalla, mutta Ukrainan äkillinen epäsuosioon joutuminen tarjoaa ehkä havainnollisimman selityksen.
- Johtuiko se sodan pitkittymisestä? Ei, sillä “hidas palo” olisi juuri Pentagonin määräysten mukainen, jotta sillä olisi mahdollisuus pysyä Venäjän kiivaiden ase- ja ampumatarviketoimitusten tahdissa.
- Oliko syynä se, että Ukraina oli häviämässä sodan? Ei, Ukraina ei ollut häviämässä; se ei vain ollut voittamassa. Erityisesti sen hyökkäykset Venäjän puolustuslinjoja vastaan - joita venäläisjoukot kutsuivat "lihaiskuiksi" niiden Ukrainalle aiheuttamien valtavien ja hyödyttömien tappioiden vuoksi - näyttivät melko turhilta.
- Oliko kyse siitä, että Ukraina oli kukistumassa? Ei sekään, sillä venäläiset etenivät mielellään muutaman kilometrin siellä täällä, mutta heidän päätavoitteensa oli luoda riittävän laaja puskurivyöhyke, jotta ukrainalainen tykistö lopettaisi nykyisin Venäjään kuuluvien siviilialueiden pommittamisen.
- Oliko syynä se, että NATOlta loppuivat aseet ja ammukset, joita se olisi voinut antaa ukrainalaisille? Ei tämäkään, sillä ukrainalaisille voitaisiin antaa vielä melko paljon puoliksi vanhentunutta romua.
Mitä ukrainalaiset siis tekivät herättääkseen Pentagonin vihan niin äkillisesti, ja joutuakseen sen suorana seurauksena NATOn epäsuosioon?
Lyhyesti sanottuna ukrainalaiset osoittivat, että NATOn aseet ovat täyttä sontaa.
Todisteet tästä karttuivat hitaasti ajan myötä.
Ensin kävi ilmi, että erinäinen amerikkalaisvalmisteinen olalta ammuttava krääsä - Stinger- ilmatorjuntaohjukset, Javelin-panssarintorjuntaohjukset jne. - ovat nykyaikaisessa taistelussa jopa hyödytöntä surkeampia.
Seuraavaksi kävi ilmi, että M777-haupitsit ja HIMARS-rakettikompleksit ovat melko hauraita, eikä niitä voida huoltaa kentällä.
Seuraava ihmease, jota Ukrainan ongelmaan tarjottiin, oli Patriot-ohjuspatteri. Se sijoitettiin Kiovan lähelle, ja venäläiset tekivät siitä nopeasti naurunalaisen. He hyökkäsivät sen kimppuun superhalvoilla Geranium 5 "lentävillä mopoilla", saivat sen käynnistämään aktiivisen tutkansa ja paljastamaan siten sijaintinsa, minkä jälkeen se laukaisi koko rakettilatauksensa - miljoonan dollarin arvosta! - jonka jälkeen se vain jökötti siellä, paljastettuna ja puolustuskyvyttömänä, tuhoutuen yhdellä venäläisellä tarkkuusraketti-iskulla.
Tämä on varmasti kiukuttanut vakavasti Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austinia, jonka suurin henkilökohtainen rahasampo sattuu olemaan Raytheon, Patriot-ohjusten valmistaja. Kyllä vain, Patriot osoittautui hyödyttömäksi ensimmäisessä Persianlahden sodassa, kun se epäonnistui suojelemaan Israelia muinaisilta irakilaisilta Scud-ohjuksilta; ja se osoittautui hyödyttömäksi myöhemmin, kun se epäonnistui suojelemaan saudien öljylaitteistoa muinaisilta jemeniläisiltä Scud-ohjuksilta... mutta tuota tosiseikkaahan ei pitäisi kertoa julkisesti. Ja nyt tämä!
Kaiken kukkuraksi Saksan lahjoittamat Leopard 2 -panssarivaunut ja Yhdysvaltojen lahjoittamat Bradley- jalkaväen ajoneuvot - puhumattakaan typeristä ranskalaisista pyörillä varustetuista ei-panssarivaunuista - suoriutuivat surkeasti Ukrainan viimeaikaisista yrityksistä lähestyä Venäjän ensimmäistä puolustuslinjaa, puhumattakaan siitä, että ne olisivat murtautuneet sen läpi. Hieromalla suolaa haavoihin Putin huomautti suoralta kädeltä, että länsimaiset panssarit palavat helpommin kuin vanhat neuvostovalmisteiset.
Viimeisin epätoivoinen liike olisi antaa Ukrainan ilmavoimille (joita ei sivumennen sanottuna enää ole olemassa) joitakin vanhempia F-16-hävittäjiä. Ne voivat olla jopa 50 vuotta vanhoja, ja niiden erikoisuutena on, että niiden ilmanottoaukko on hyvin lähellä maata. Tämä tekee niistä erittäin tehokkaita kiitotien imureita lentoonlähdön aikana. Ne eivät voi toimia Ukrainalle tyypillisiltä likaisilta ja kuoppaisilta kiitoradoilta käsin, koska roskat imeytyisivät moottoriin ja tuhoaisivat sen. Jos ukrainalaiset yrittävät päällystää niille uusia kiitoratoja, venäläiset havaitsisivat sen välittömästi Ukrainan alueelle jatkuvasti suunnatusta geosynkronisesta satelliitista. Sen sijaan, että he loisivat uusia pommikraattereita näille uusille kiitoradoille, he saattaisivat tehdä jotain hienovaraisempaa: käyttää yhtä superhalpaa Geranium 2:taan levittämään metallilastuja F-16:n moottoreiden imuroitavaksi... ja palamaan lennon aikana. Ja koska nämä koneet ovat yksimoottorisia, niiden ei ole mahdollista nilkuttaa kotiin jäljellä olevalla moottorilla: lentäjän olisi pakko katapultata, ja kone syöksyisi maahan. Mutta on vielä tärkeämpi syy, miksi ajatus F-16-koneiden antamisesta Ukrainalle on mahdoton toteuttaa: näillä koneilla voidaan kuljettaa ydinpommeja, ja Venäjä on jo ilmoittanut pitävänsä tätä askelta ydinaseellisena eskalaationa. Ydinkonfliktin provosoiminen Venäjän kanssa on kuitenkin "verboten", joten F-16:t eivät tule kysymykseen.
Miksi hellittämättömästi propagandoidun länsimaisen asevarustelun epäonnistuminen on tärkeämpää kuin lähes kaikki muu, mukaan lukien länsimaiden yhä surkeammaksi käyvä taloudellinen tilanne, Venäjän vastaisten pakotteiden naurettava epäonnistuminen, ukrainalaisten uhrien hävyttömän suuri määrä tai länsimaiden yleinen väsymys kaikkeen ukrainalaisuuteen ja erityisesti ukrainalaisiin pakolaistulviin, joita länsi ei enää pysty käsittelemään?
Syy on yksinkertainen: NATO ei ole puolustusjärjestö (muistakaa, että Neuvostoliitto on ollut poissa kuvioista yli 30 vuotta); eikä se ole myöskään hyökkäysjärjestö (No, se kyllä pommitti Serbiaa ja muutamaa muutakin suhteellisen puolustuskyvytöntä maata, mutta se ei voi mitenkään ajatella joutuvansa vastakkain Venäjän tai minkään muun hyvin aseistetun valtion kanssa).
Pikemminkin NATO on sen vankina olevien ostajien kerho amerikkalaisvalmisteisille aseille. Tästä NATOn ylistetyissä standardeissa - jotka Ukrainan on täytettävä, ennen kuin se katsotaan kelvolliseksi liittymään NATOon - on kyse: täyttääkseen nämä standardit, maan aseistuksen on oltava pääosin amerikkalaista tuotantoa. Tämä on myös syy kaikkiin eri valinnaisiin sotiin Serbiasta Irakiin, Afganistaniin, Libyaan ja Syyriaan: ne olivat Yhdysvaltojen aseiden esittelyhankkeita, joiden lisätavoitteena oli käyttää aseet ja ammukset loppuun, jotta Pentagon ja muu NATO joutuisi tilaamaan niitä lisää. Näiden sotilaallisten konfliktien geopoliittiset perustelut ovat pelkkiä selityksiä. Esimerkiksi vuosina 1964-1973 Yhdysvallat pudotti Laosiin yli 2,5 miljoonaa tonnia pommeja 580 000 pommituslennon aikana, mikä vastaa lentokonekuormaa pommeja joka kahdeksas minuutti, 24 tuntia vuorokaudessa, yhdeksän vuoden ajan. Mikä oli geopoliittinen peruste? Kukaan ei edes muista, oliko sellaista koskaan olemassakaan. Mutta pommit olivat vanhentumassa, ja ne oli käytettävä loppuun ja tilattava uusia, jotta rahavirrat pysyisivät liikkeessä.
Vastineena tällaiseen outoon kannustimeen Yhdysvalloissa valmistetut aseet ovat yleensä turhan monimutkaisia (jotta niiden valmistajat voivat veloittaa enemmän turhista lisäominaisuuksista) ja melko hauraita (niitä ei ole koskaan testattu Venäjän tai Kiinan kaltaista tasavertaista vastustajaa, tai edes Irania vastaan). Niitä kehitellään hitaasti (jotta T&K-rahoitusta voitaisiin saada käyttöön), niitä rakennetaan hitaasti (koska, mikäs hoppu tässä on?), ja ne vaativat erittäin paljon huoltoa (jotta Yhdysvaltain puolustusalan alihankkijat voivat rikastua entisestään varaosien ja huoltopalveluiden toimittamisella). Näitä aseita oli tarkoitus testata aina hyvin hellävaraisesti aiheuttamalla tuhoa vanhoilla Kalashnikoveilla ja singoilla aseistautuneille takapajuisille heimolaisille.
Ukraina on aivan eri asia. Siellä ukrainalaisia pyydetään - yhteensopimattomalla kokoelmalla länsimaisia käytettyjä panssarivaunuja - tunkeutumaan läpi kolmen lujitetun venäläisen puolustuslinjan. Noin kuukauden ponnistelujen, sekä huikeiden mies- ja kalustotappioiden jälkeen, he eivät ole vielä päässeet edes ensimmäiselle puolustuslinjalle. Länsimaisten panssarivaunujen näkeminen liekeissä ei ole hyvää mainosta. Näin ollen Yhdysvaltojen puolustusalan alihankkijoiden on oltava hyvin innokkaita laittamaan pisteen tälle tuotteidensa jatkuvalle negatiiviselle mainonnalle, jotta se loppuisi juuri tällä sekunnilla - ennen kuin heidän maineensa on täysin pilalla; tästä johtuu se hillitön kiire, jolla koko ukrainalaishanke on jäämässä orvon asemaan.
Vaihtoehtona aktiiviselle sodankäynnille - nyt kun se on epäonnistunut - on se, mitä lännessä kutsutaan yleensä "neuvotteluiksi". Mutta todellisuudessa se merkitsisi Venäjän marraskuussa 2021 esittämiin vaatimuksiin suostumista (joihin kuuluu NATOn asevarustelun vähentäminen vuoden 1997 tasolle) sekä uudempia vaatimuksia, kuten denatsifikaatio, demilitarisointi ja puolueettomuus Ukrainan jäljellä oleville osille, Venäjän uusien rajojen tunnustaminen (joihin kuuluvat Krimin, Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueet), ja kaikkien ukrainalaisten sotarikollisten asettaminen syytteeseen - myös kaikkien niiden, jotka ovat kiduttaneet sotavankeja ja pommittaneet siviilejä vuodesta 2014 lähtien. Niin, ja kaikkien tympeiden pakotteiden poistaminen olisi myös välttämätöntä.
Mutta tämä on melko paljon kerralla sulateltavaksi, ja siksi NATO on päättänyt haukata useita pienempiä suupaloja. Yllä linkitetty NATOn virallinen asiakirja on maksimaalisen monisanainen ja täynnä höpönlöpöä, mutta sen pöhöttyneen byrokraattisen tekstin tarkka lukeminen paljastaa melkoisen määrän myönnytyksiä, tai ainakin viittauksia myönnytyksiin:
- "Voimme esittää Ukrainalle kutsun liittyä allianssiin, kunhan liittolaiset hyväksyvät sen ja ehdot täyttyvät." Venäläisen kansansanonnan mukaan tämä tapahtuu "kun vuoren päällä oleva rapu viheltää" - eli ei koskaan. Toisin sanoen Ukrainasta ei koskaan tule osa NATOa.
- "Olosuhteet, joissa NATO voisi joutua käyttämään ydinaseita, ovat äärimmäisen etäiset." Tulkinta: Me vetäydymme! Älkää tappako meitä! Ilmeisesti NATOn johtajille on tiedotettu Venäjän uusien strategisten aseiden kyvyistä - sekä hyökkäys- että puolustusaseiden osalta - eivätkä he halua edes harkita minkäänlaista suoraa sotilaallista yhteenottoa Venäjän kanssa.
- "Kehotamme kaikkia maita olemaan antamatta minkäänlaista apua Venäjän hyökkäykselle...". Tulkinta: Toivomme heidän lopettavan, vaikka olemme pyytäneet jo tarpeeksi monta kertaa, mutta he eivät ole kuunnelleet, joten meillä ei ole paljon toivoa siitä, että he kuuntelisivat nyt.
- "Kiinan kansantasavallan ja Venäjän syvenevä strateginen kumppanuus, ja niiden toisiaan vahvistavat yritykset heikentää sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä ovat vastoin arvojamme ja intressejämme." Mutta syvenevä strateginen kumppanuus on täysin yhteneväinen sekä Venäjän että Kiinan arvojen ja intressien kanssa, eivätkä ne aio kysyä keneltäkään lupaa. On hieman säälittävää puhua "sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä järjestyksestä", vaikka sitä ei enää olekaan olemassa, mutta mitä muuta heillä enää on tehtävissä? Nyyh-nyyh!
- "Venäjän syvenevällä sotilaallisella integraatiolla Valko-Venäjän kanssa - mukaan lukien Venäjän kehittyneiden sotilaallisten voimavarojen ja sotilashenkilöstön sijoittaminen Valko-Venäjälle - on vaikutuksia alueelliseen vakauteen ja liittouman puolustukseen." No, juuri sitä vartenhan tuo sotilaallinen integraatio oli suunniteltu, ja on hyvä, että he ovat huomanneet sen. Tästä seuraa, että NATO ei enää koskaan ryppyile Valko-Venäjälle.
- "Olemme edelleen halukkaita pitämään avoimet viestintäkanavat Moskovan kanssa riskien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi, eskaloitumisen välttämiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi." Se on todellakin tervetullut uutinen! Soittakaa Kremliin milloin tahansa, kun haluatte kuulla Venäjän turvallisuusvaatimusten kertauksen muistinne virkistämiseksi.
- "Kiinan kansantasavallan julkilausutut pyrkimykset ja pakkokeinot uhkaavat intressejämme, turvallisuuttamme ja arvojamme." Ja NATOn intressit ja arvot haastavat Kiinan kansantasavallan ja sen turvallisuuden, joten olemme umpikujassa. Muita uutisia: Venäjä hyväksyi juuri lain, jolla kielletään kaikki sukupuolenvaihdosoperaatiot; miten se noudattaa "länsimaisia arvoja"? No niin, heiluttakaa pikkuruisia nyrkkejänne voimattomassa raivossanne!
- "NATO ei pyri vastakkainasetteluun, eikä se muodosta uhkaa Venäjälle. Sen vihamielisen politiikan ja toiminnan valossa emme voi pitää Venäjää kumppaninamme." Ja NATOn vihamielisen politiikan ja toiminnan valossa Venäjä pitää NATO-maita vihamielisinä kansakuntina (eikä taatusti kumppaneina). Miten aseiden antaminen Ukrainan natseille ei ole uhka Venäjälle?
- "Toistamme selkeän päättäväisyytemme siitä, että Iran ei saa koskaan kehittää ydinasetta. Olemme edelleen syvästi huolissamme Iranin ydinohjelmansa laajentamisesta." Iran on siis ainoa maa, jota hampaaton ja vanha NATO vielä uskaltaa haukkua. Se vaikuttaa turvalliselta, koska tässä vaiheessa Iran ei enää edes kuule heitä.
Ja siinä se sitten on.
Eurooppa katsoo kauhuissaan Yhdysvaltoja, joka on edelleen sen aseiden toimittaja ja turvallisuuden takaaja, mutta jonka johdossa on hädin tuskin toimintakykyinen seniili vanhus, jonka raivokkaat purkaukset saavat hänen kabinettinsa jäsenet karttamaan Soikeaa huonetta, ja jonka ainoa mahdollinen korvaaja - imbesilli, kaakattava Kamala - tuskin olisi yhtään sen parempi.
Joillekin selväjärkisemmille eurooppalaisille johtajille on ehkä hitaasti valkenemassa, että heidän on löydettävä keino perääntyä siitä itse luomastaan russofobisesta umpikujasta, mistä he nyt itsensä löytävät. Mutta he eivät näe mitään keinoa saavuttaa sitä ilman valtavaa kasvojen menetystä.
Odotetaan vielä vuosi, ja katsotaan, onko heillä silloin vielä kasvoja pelastettavanaan.
Lähde: Dmitry Orlov
Dmitry Orlov on venäläissyntyinen amerikkalainen insinööri, kirjailija sekä bloggaaja, joka tunnetaan Yhdysvaltojen taloudellista, ekologista ja poliittista romahdusta ennakoivista kirjoituksistaan.