Outi Mikkola

KIRJOITTAMISEN PSYKOLOGISIA ESTEITÄ JA NIIDEN RATKAISUKEINOJA

Toisinaan kirjoittaminen voi käydä ylivoimaiseksi työksi. Voi olla, että ajatuksia syntyy, mutta

aloittaminen tuskallista. Niin sanottu kirjoittajan blokki eli este on mahdollinen ammattimaisellakin kirjoittajalla. Boice (1993; ks. Lonka ym. 2006, 26–27) esittää muutamia syitä kirjoittamisen tyrehtymiseen:

1. Perfektionismi eli täydellisyyteen pyrkiminen. Kirjoittajalla on usein epärealistinen

vaatimustaso tekstinsä suhteen: tekstin täytyy olla täydellistä, ennen kuin se kelpaa

julkaistavaksi. Tämä ongelma on osoittautunut varsin yleiseksi yliopisto-opiskelijoilla.

2. Sisäiset sensorit. Kirjoittajan mielessä pyörivät kriittiset ajatukset. Mitään ei tahdo syntyä

paperille, sillä mikään ei ole tarpeeksi älykästä.

3. Epäonnistumisen pelko. Epäonnistumisen pelko saattaa ohjata kirjoittajan

alisuoriutumiseen. Toisaalta se saattaa estää myös palautteen keräämisen muilta, minkä

vuoksi kirjoitusprosessi vaikeutuu.

4. Lykkääminen eli prokrastinaatio. Kirjoittamista lykätään viimeiseen iltaan hyvin usein, ja

tämä on tuttu ilmiö niin opiskelijoille kuin tiedemiehillekin. Pahimmillaan lykkäämisestä

voi syntyä kuitenkin noidankehä: koska kirjoittamiseen on liian vähän aikaa, tuloksesta tulee

huono, ja palaute on aina negatiivista.

5. Aikaisemmat negatiiviset kokemukset. Negatiiviset kokemukset saattavat olla yhteydessä

niin perfektionismiin, sisäisiin sensoreihin kuin epäonnistumisen pelkoonkin. Jos palaute

kirjoittamisesta on ollut aiemmin aina negatiivista, on kirjoittaminen varmasti vaikeaa.

Negatiiviset kokemukset saattavat johtua niin koulussa kirjoitetuista äidinkielen aineista

kuin yliopiston seminaaritöistäkin.

6. Mielenterveyden ongelmat. Koska kirjoittaminen on psyykkisesti vaativa

ongelmanratkaisun laji, saattavat periaatteessa pienetkin mielenterveyden ongelmat

vaikeuttaa kirjoittamista.

Vaikka kirjoittaminen tyrehtyisikin tilapäisesti, on olemassa useita keinoja, joilla kirjoittamista

voidaan tukea. Tärkeintä on, että kirjoittamisen ei ajatella olevan vain taitojen esittämistä, vaan myös tietojen ja taitojen kehittämistä. Boicen (1993; ks. Lonka 2006, 27–28) mukaan seuraavat parannuskeinot estävät ilmaisun tyrehtymistä:

1. Oikeat ajatukset kirjoittamisesta. Kannattaa suhtautua rauhallisesti siihen, että

kirjoittaminen tuntuu joskus hankalalta. Kannattaa myös miettiä, mikä kirjoitusprosessin

vaihe tuntuu erityisen hankalalta ja pyrkiä panostamaan juuri vaikeimpaan vaiheeseen.

2. Säännöllisyys. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Ne, jotka tuottavat usein ja paljon

tekstiä, tuottavat tutkimusten mukaan myös laadullisesti parempaa tekstiä kuin harvoin

kirjoittavat.

3. Automatisoituminen kehittyy säännöllisen ja runsaan kirjoittamisen avulla. Kirjoittamista

kannattaa automatisoida mm. tekemällä kirjoitusharjoituksia, joissa kirjoitetaan vapaasti

keskittymättä ollenkaan muotoseikkoihin.

4. Sosiaalinen tuki. Rakentava palaute on ensiarvoisen tärkeä tuki kirjoittamisessa. Jokaisen kirjoittajan tulisi pyrkiä hankkimaan palautetta tekstistä muilta, jotta kirjoittamisprosessista tulisi mahdollisimman ehjä.

LÄHTEET

Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko ja Sajavaara, Paula 2007: Tutki ja kirjoita.

Iisa, Katariina, Kankaanpää, Salli & Piehl, Aino 1998: Tekstin tekijän käsikirja.

Kauppinen, Anneli ja Laurinen, Leena 1987: Tekstioppi. Johdatus ajattelun ja kielen yhteistyöhön

Linnakylä, Pirjo 1986: Yleisestä kirjoittamisprosessista tehtävänmukaisiin strategioihin. Kasvatus 4/1986.

Linnakylä, Pirjo, Mattinen, Eija ja Olkinuora, Asta 1988: Prosessikirjoittamisen opas.

Lonka, Irma, Lonka, Kirsti, Karvonen, Pirjo ja Leino, Pirkko 2006: Taitava kirjoittaja. Opiskelijan opas.

Lonka, Kirsti & Lonka, Irma 1993: Aktivoiva opetus. Käsikirja nuorten ja aikuisten opettajille.

Viskari, Sinikka 2001: Tieteellisen kirjoittamisen perusteet.

Väliverronen, Esa 2002: Kirjoittaminen prosessina. Teoksessa Tieteellinen kirjoittaminen (toim.Kinnunen, Merja & Löytty, Olli).