*yliluonnollinen*mytologia*uskonto*henkisyys*tiede*teknologia*talous*politiikka*taide*filosofia*fantasia*

Inhimillisyyden

 suuntaukset

ja tulokset

*yliluonnollinen*mytologia*uskonto*henkisyys*tiede*teknologia*talous*politiikka*taide*filosofia*fantasia*

ts. inhimilliset alat

Aiheita käsitellään yleisesti ja pääpiirteisesti. Tärkeintä ovat inhimillisten ajatusmallien ja -tuotteiden väliset vuorovaikutukset.

Aiheet on käsitelty niiden syntyjärjestyksessä.

Aiheet:

  1. Inhimillisyys
  2. Mikä erottaa ihmisen?
  3. Ihmisen ajattelumalli
  4. Kommunikaatio ja sosiaalisuus
  1. Ihmissuhteet ja Rakkaus
  2. Kieli
  3. Kilpailu, valta ja sota
  4. Yhteiskunta
  5. Talous
  1. Hengellisyys
  1. Yliluonnollisuus
  2. Mytologia
  3. Uskonnot
  4. Fantasia
  1. Taide
  1. Mitä on kauneus?
  1. Filosofia
  1. Etiikka
  2. Metafysiikka
  3. Tietoteoria
  1. Tiede

  1. IHMINEN

Pekka Kuusi luettelee kirjassaan Tämä ihmisen maailma (1982)

kulttuurievoluution myötä ihmisen lajityypillisiksi käyttäytymispiirteiksi:

  1. kommunikaatio ja kieli,
  2. rakkaus ja sosiaalisuus
  3. kilpailu, valta ja sota,
  4. tieto ja tiede
  5. taito ja teknologia
  1. myytit ja uskonnot
  2. kauneus ja taide
  3. talous ja yhteiskuntajärjestys

YLILUONNOLLISET ILMIÖT

Kun tapahtuu jotakin, jota ihmiset eivät pysty järjellään ja tieteen perusteella selittämään, asia on perinteisesti luokiteltu yliluonnolliseksi; mahdolliseksi mutta oudoksi, luonnollisen vastaiseksi, tavallisuuden ylittäväksi; asiaksi, johon eivät järkiperustelut riitä.

Toinen yliluonnollisen ilmiön nimitys on paranormaali ilmiö, ja paranormaali on vastakohta normaalille. Näiden kahden käsitteen vivahde-erot merkityksessä on hyvä ymmärtää, sillä asia, joka on paranormaali voi olla täysin luonnollinen, mutta ainoastaan ääriharvinainen, toisin kuin yliluonnollinen asia, joka voi olla yleinen, mutta luonnonlait ylittävä.

Jostain syystä yliluonnolliset ilmiöt, samoin kuin uskonto, ovat aina kiinnostaneet ihmistä. Monet ovat omistautuneet ilmiöiden puolueettomiksi tai puolueellisiksi tutkijoiksi, jotkut ovat alkaneet uskoa yliluonnollisen olemassaoloon ja heistä intomielisimmät on usein muiden silmissä leimattu toivottomiksi ”hörhöiksi”.

Ihmisiä, jotka epäilevät yliluonnollisen olemassaoloa ja tarjoavat vastaväitteitä esim. tieteellisin perusteluin taas sanotaan skeptikoiksi.

Tavallisimmin skeptikko yrittää todistaa ilmiöiden olevan huijauksia. Ihmisillä voi olla monia syitä tehdä huijaus:

Moni ilmiö jää kuitenkin joko selittämättömäksi tai sitä ei vakavan uskon yliluonnollisia ilmiöitä kohtaan takia halutakaan selvittää. Silloin siitä tulee mysteeri, arvoitus. Myöhemmin, kun mysteeri vanhenee ja muuttuu yhä huterammaksi historialliselta todistuspohjaltaan, siitä tulee taru. Pitää ottaa huomioon, että yliluonnollisiin ilmiöihin voi hakea luonnollista selitystä ja jos sitä ei saada, ilmiö on ratkaisematon; yliluonnollisuus ei ole ”ratkaisu” tuntemattomaan, toisin kuin uskonto.

Yliluonnollisiksi tavallisten ihmisten luokittelemia asioita tapahtuu joka päivä, myös niin pieniä, ettei niihin jaksa puuttua.
Melkein jokaiselle on joskus sattunut jotakin, jota hän ei ole järjellä kyennyt selittämään. Esimerkiksi seuraavanlainen:
 Yhteensattumat ovat  usein kaikkein kiehtovimpia yliluonnollisia tapauksia; sitä paitsi niitä tapahtuu joka päivä jokaiselle ihmiselle; kaksi ihmistä sanoo vaikkapa saman sanan samaan aikaan.

me ikuisia ja hykerryttävimpiä mysteereitä, ja siksi niistä kerromme myös VePaJussa:

Pyhiä ihmisiä, erikoisia kykyjä

Uskonnolliset ilmiöt

lähde:Wikipedia

FANTASIA

Fantasiaa on kerrottu suullisina kertomuksina jo aikojen alusta asti, tosin varhaisemmassa muodossaan, myytteinä. Näissä myyteissä kerrottiin tultasyöksevistä lohikäärmeistä, antiikin jumalhahmoista ja hirviöistä, joita tuli vastaan jos uskaltautui liian kauas merelle. Nykyään toki tiedetään että merihirviöitä ei ole olemassa, (vaikka tarina Nessiestä elää) mutta tästä voikin todeta, että muinainen ihminen oli hyvin kotisidonnainen ja hänen maailmansa oli auttamattoman pieni ja maailmankuvansa suppea. Onkin siis oletettavaa että kaukana ”maailman laidoilla” uskottiin elävän hirviöitä eikä sinne uskallattauduttu itse.

Kun ihmisen maailmakuva tuhansien vuosien aikana suurentui, ja huomattiin että suuret meret eivät ole valloillaan hirviöitä niin ihmisten fantasia muuttui toisenlaiseksi: Kaikki poikkeava leimattiin yliluonnolliseksi ja osa siihen uskoi, osa ei, ja tämä aika jatkuu yhä edelleen.

Niillekin jotka eivät uskoneet itse poikkeavaan syntyi tarve tarinoihin, jotka olivat jo lähes nykyaikaista fantasiaa. Niissä yhdistyivät vanhat ja nykyajan tarinat,muttei se ollut vielä valmis.

Monet satukirjailijat nousivat tällöin ainakin hetkelliseen maineeseen muokatessaan uutta fantasian maailmaa. Yksi nousi kuitenkin ylitse muiden:

Lopulta englantilainen J.R.R Tolkien aloitti nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden klassikkoteoksillaan Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Tolkienin tyylistä kertoa fantasiaa pidettiin, ja niinpä hän mullisti koko fantasian ja satujen maailman: hän on nykyaikaisen fantasian isä.

Monet kirjailijat hänen jälkeensä ovat tehneet fantasiakirjoja Tolkieninia mukaillen tai kokonaan oman fantasiamaailman muodostaen, suosituimpana ehkä J.K.Rowling, mutta hänkään muiden  tapaan ei ole onnistunut luomaan niin mieleenpainuvaa ja fantastista maailmaa kuin Tolkien.