Laulujen omia käännöksiä

Nn!

Nightwish – rest calm – pieni muisto

Lähdin kuolemaan merenrantahotelliin

Muistin kaistaa tasoitti makeat kylmät hetket

Kuolinvuoteella muistoni kotoa

Eivät koskaan anna tietä minulle

Jokainen pieni muisto lepää minussa

lepää unelma

Hymyilee takaisin minulle

Menneisyyden kasvot pyytävät takaisin kotiin palaamaan

Joen varrella osoittavat kunnioitustaan

Sisälläin muistini pala lepää kanssain rauhassa

lepää unelma

hymyilee takaisin minulle

Menneisyyden kasvot pyytävät takaisin kotiin palaamaan

Ikilevossaan minut muistavat

Olet kuun vetämät mustat veteni

Olet pohja pimeän kaappini

Pysy vieressä kunnes se pimenee kokonaan

kun äänetön hiljaisuus valtaa minut

nightwish – turn loose the mermaids – merenneito kääntyy pois

Leija yllä lentää harmaaseen hautaan

Taivaan linjassa kulkee pois

Lapsi pitää kiinni taiasta synnyn kunnioittaen

Voi miten kaunis se oli ennen

Vain sinä ja minä kaukana merellä

Vähät vedet iki liikkeessä

Vavisten yhä vaan

Joen päässä jo päivänlaskun säteet

kaikki pyhät esineet elämää nähneet

täällä väsynyt vaeltaja laskee taikasauvan

unettaa väsyneitä silmiään

Hyvää matkaa, rakas, nyt on aika mennä

tarkastin hampaasi lämmitin varpaasi

horisontissa ne näen kaukana sinussa

seireenin armo, ikuinen puhelu

Kauneus kaukoputkessa vanhuksen kuistilla

Merenneito kääntyy pois, tuo kyyneleesi sinunkin

nightwish – ghost river – aavejoki

On pitkä tie alas jokea syvää,villiä

jokainen käänne ja mutka siinä on ihme

on siinä pelottava matkustaa, tehdä kaikkensa

Vuodata oma veresi

A1 Jätä jalanjälkesi aina kun saaren näät

Hei sinä, raiskattu lapsi,uoma jo odottaa

lumikki pikimusta, elämäsi perikuva tämä säe

Taivaanosaan sukella, nähtävyys on se osa

A2 Usko, elämme mukaan unelmiemme/kauhujemme

 Hän menee alas,hän hukkuu hukkuu,hukkaan uhkuu

 joki villi sakee ainoaa lastasi hakee

 Hän menee alas,hän hukkuu hukkuu,hukkaan uhkuu

 tehdas jauhaa uomaa aavekaupungin

 Hän menee alas,hän hukkuu hukkuu,hukkaan uhkuu

 joki villi sakee ainoaa lastasi hakee

 Hän menee alas,hän hukkuu hukkuu,hukkaan uhkuu

 tehdas jauhaa uomaa aavekaupungin

 Hän menee alas,hän hukkuu hukkuu,hukkaan uhkuu

 Jos minut haluat, tule tänne nyt

Mikä on unelmasi, lapseni oma?

ajelu lahdella meren-neidon soman

oletko tavannut sydäntä kaltaistas?

anna sen veri.

A1

Olen maalannut kasvoni, suudelmani myrkyksi

Kylvän epävarmoille sillan-alus-peikkoja

Tule tänne!

Kuole tuhanteen leikkaukseen

A2

B

Olen aavikon maisema, tiimalasissa hiekkana ajan

Olen pelkäävät ja väärinkohdellut spitaaliset lapset

Joiden silmät on ommeltu kiinni

Niin kaunis ja ujo kuin olet

Älä koskaan menetä sydäntäsi

Älä tule!

Nightwish – walking in the air – öinen kulkija

Lennämme öisess usvassa
Ja katsomme tähtii mustassa
Ihmiset jo aloillaan, näkee uniaan.

Lennän uduss pimeessä
Ratsastan keskiyön sinessä
Luotan yön taikaan kanssas yöaikaan.

Tien suuntaan tulevaan.
Joet ja vuoret taakse jää,
alangot ja kylät

Purot, sinertävät

Ihmettelee lapset yössä kulkevaa,
Aikuiset eivät usko enää taikaan.

Me uimme taivaalla,
Seilaamme ilmalaivalla
Kuljemme virran mukana
Puhumatta ollenkaan

Äkkiä syöksymme yöhön uudestaan
Herätämättä yön kummitusta unestaan

Lennän tähtihumussa,

nukkuvan lapsen ajatuksissa

Jokainen uni seuranaan, tervehtii öistä kulkijaa

Nyt taika kaikkoaa,
Aamukin jo sarastaa.

Ja valoon kuolla saa tää öinen kulkija.

Nightwish - Song of myself - Laulu minusta

Satakieli yhä lukittuna häkkiin

Syvä henkäys yhä keuhkojani myrkyttää

Vanha tammi suojelee minua sineltä

Aurinko kuolleissa jäälehdissä kylpee sen.

Uinuessa aavekapungin sydämessäni

Hän satuajasta ja aavejoesta unelmoi

Seireeneistä, Whitmanista ja hourivista

harlekiineista töykeistä, leikkikaluista jäteistä.

Laulu minulle laulun tarpeessa

Miehuullinen sinfonia

Säe minusta säkeen puutteessa

Harmonian puhtain sydämin saavuttaa

Koko suuri sydän verkkaassa kuolemassa nojaa

Koko suuri sydän enkelsiivin kuolemansa omaa

Koko suuri sydän maatessaan

Kärsien hiljassa

Hymyten kuin klovni, kunnes show päätökseen käy.

Jälleen jäljellä encoreen

sama vanha kuolleen pojan laulu

laulettuna hiljassa

Koko suuri sydän verkkaassa kuolemassa nojaa

Koko suuri sydän enkelinsiivin kuolemansa omaa

Keskiyön lento Covingtonin metsiin

prinsessa ja pantteri puolellani

niitten puolesta elän

Antaisin kaikkeni silti suuremmasta rakkaudesta sinuun

Laulu minulle laulun tarpeessa

Miehuullinen sinfonia

Säe minusta säkeen puutteessa

Harmonian puhtain sydämin saavuttaa

Koko suuri sydän verkkaassa kuolossa nojaa

Koko suuri sydän enkelsiivin kuolonsa omaa

Koko suuri sydän maatessaan

Kärsien hiljassa

Hymyten kuin klovni, kunnes show päätökseen käy.

Jälleen jäljellä encoreen

sama vanha kuolleen pojan laulu

laulettuna hiljassa

Koko suuri sydän verkkaassa kuolossa nojaa

Koko suuri sydän enkelsiivin kuolonsa omaa

[3. Piano Black]

Hiljainen sinfonia

Tyhjä opus # 1, 2, 3

Joskus sisin on pianon musta

Pianon musta vetten kirkastavien päällä

Lepo pillien jakeessa tylsyyden

Ruostuvat avaimet ilman ovea

Joskus sisin on pianon musta

Pianon musta vetten kirkastavien päällä

 

Koko suuri sydän verkkaassa kuolossa nojaa

Koko suuri sydän enkelsiivin kuolonsa omaa

[4. Rakkaus]

Näen hitaan ja koruttoman nuorukaisen vilkkaalla kadulla.

Tärisevässä kädessään kerjuukulhon.

Yrittäen hymyillä mutta loputta tuskassa. Kukaan ei huomioi.

Paitsi minä kävellen.

Vanha mies riisuutuu ja suutelee mallinukkea ullakollaan

On hämärää ja hän kyynelissä.

Kun hän vihdoin laukeaa, hänen silmänsä ryöppyävät.

Näen hakatun koiran pistävänhajuisella kujalla. Se yrittää purra minua.

Kaikki ylpeys on jättänyt sen villit kuolaiset silmät.

Tulisinpa toimeen ilman jalkaani.

Äiti vierailee poikansa luona, hymyilee hänelle kaltereiden läpi.

Ei ole koskaan rakastanut häntä enemmän.

Lihava tyttö astuu hissiin kanssani.

Kiireestä kantapäähän ihastuttavana, vihreä perhonen kaulassa.

Hirvittävän makea hajuvesi tainnuttaa minut.

Hän on menossa illalliselle yksin.

Se tekee hänestä vieläkin kauniimman.

Näen mallin kasvot tiiliseinässä.

Patsaan posliinin täydellistymästä väkivaltaisen tapon kaupungin vierellä.

Kaupungin, joka palvoo lihaa.

Ensimmäinen asia mitä olen koskaan kuullut oli vaeltava

mies kertomassa tarinaansa.

Se olit sinä, ruoho paljaiden jalkojeni alla.

Nuotiolla yösydännä

Taivaallinen musta taivas ja meri.

Se olimme me,

Vaeltelu sateisilla teillä, kullattujen rantojen haravointi,

Herääminen uutten ihmeitten galleriaan joka aamu,

Uiminen paikoissa joita kukaan ei ollut nähnyt,

Haaksirikkoutui jollekin matalla maalatulle saarelle

verhottuna vain tyrskyin -  kuin jaloimman kaavun kauneus.

Tuolla puolen kaiken kuolevaisuutemme, häilyy/keinuttelee henkäys luonnon

elämän sarastuksen varhaisessa ilmassa

taivaat mykistävä ilmestys.

Haluan matkustaa, missä elämä kulkee,

seuraten sen ikuista ohjantaa.

Missä ilma maittaa kuin tuiskuava musiikki

Missä ruoho tuoksuu kuin heräävä eeden

En halua välittää kenestäkään, en muukalaisesta, en tragedioista tai hurmioista,

Haluan vain kylpeä tunteessa maailmasta

Rakkaudesta, hyvyydestä ja koruttomuudesta.

(rikotusta ja vangitusta teknologialla)

Ajatus perheeni haudoista oli ainoa hetki

jolloin koin todellista rakkautta

Tämä rakkaus on edelleen ääretön,

kuten se, etten koskaan tule olemaan se mies, joka isäni on.

Miten voit "vain olla oma itsesi"

kun et tiedä kuka olet?

Lakkaa sanomasta "Tiedän miltä sinusta tuntuu"

Miten kukaan voisi tietää, mitä toinen tuntee?

Kuka minä olen tuomitsemaan pappia, kerjäläistä,

huoraa, poliitikkoa, pahantekijää?

Minä olen, sinä olet, kaikki niistä entuudestaan.

Rakas lapsi, lopeta työsi, mene leikkimään

Unohda jokainen sääntö

Ei ole pelkoa unessa!

"Onko tämän lumihiutaleen sisällä kylä?"

- Lapsi kysyi minulta.

"Minkä värinen kehtolaulumme on?"

En koskaan ole koskettanut totuutta siten kuin silloin,

kun kosketin sen hopeaa.

Kuolema on joka sodan voittaja.

Ei ole mitään jaloa kuolla oman uskonnon,

Oman valtion,

ideologian, luottamuksen tei

toisen miehen puolesta, niin!

Paperi on kuollut ilman sanoja,

muste joutilaana ilman runoa,

Koko Maailma kuollut ilman tarinoita,

Ilman rakkautta ja aseista riisuvaa kauneutta.

Välinpitämätön realismi maksaa sieluja.

Oletko ikinä nähnyt Herran hymyä?

Sitä välittämistä, jonka niin kauniiksi maailmalle surullinen mies on tehnyt?

Miksi me vielä kannamme kaulassamme piinan laitteita,

Voi, miten mätä esimaailmanloppunne on

Kaikki te raamatunmustat, painajaisten maassa asuvat houkat.

Näen kaikki ne tyhjät kätkyeet ja ihmettelen

Jos ihminen ei koskaan muutukaan.

Minäkin haluan rehellisesti olla poika mutta kaikki mitä olen

lienee haikuja ja ikoneita

Antaneena kaikkeni, toivon olevani siinä ansioitunut.

Ja siellä viipyy ikuinen vaihdos G:stä E-molliin.