Kapinointia isänmaan ja vapauden puolesta

s.32-35

1800-luvun alussa kansa ei tyytynyt valtioiden Konservatistiseen eli vanhoilliseen valtaan, ja alkoi kapinoimaan vastaan.

Uusi suuntaus, liberalismi syntyi kansan tyytymättömyydestä Wienin kongressin päätöksiin ja itsevaltiaisiin. Sen suosiota kansassa vauhditti myös ranskan vallankumous.

Liberalismin perusajatuksia ovat monenlaiset vapaudet. Liberaarit halusivat päästä eroon säädyistä sekä kieltää itsevaltiuden. Liberalismia kannattivat porvaristo, talonpojat ja käsityöläiset.

Euroopan monet pienet kansat olivat 1800-luvun alussa Itävallan tai Venäjän hallinnassa ja Saksan entiset pienet ruhtinaskunnat olivat Napoleonin jäljiltä yhtenä Saksan liittona.

Tämän takia kansat kapinoivat valtioita vastaan.

Kapinoijat olivat nationalisteja. Nationalistien mukaan kansa muodostaa kansakunnan kun sillä on yhteinen kieli ja historia. Kansakuntien oli muodostettava itsenäisiä valtioita.

Nationalismin seurauksena historia, äidinkieli ja taiteen realismi nousivat suosioon.

Uusien aatteiden kannattajilla oli keinoja puolustaa aatteita.

Vallanpitäjiä yritettiin arvostella lehdissä, mutta lehdistön sensuurin eli ennakkotarkastuksen takia se oli vaikeaa. Perustettiinkin salaseuroja ja levitettiin ajatuksia salaa salaisissa lento- ja sanomalehdissä.

Itsevaltiaat yrittivät estää seurat lailla mutta kansa alkoi kapinoimaan kovemmin ottein.

Vuonna 1830 esiintyi mielenosoituksia ja kapinoita koko Euroopassa. Länsi-Euroopan maat olivat edelläkävijöitä koska ne saivat perustuslain. Sveitsistä ja Ranskasta tulivat tasavallat sekä Belgia irrottautui Alankomaista.

Vaikka 1830 saavutettiin joitakin etuja, paljon jäi myös saamatta. Kansa oli hävinnyt kaikkialla Ranskaa ja Belgiaa lukuun ottamatta.

Hullu vuosi oli kansojen kevät

1848 kapinointi itsevaltiaita vastaan moninkertaistui, mukaan tulivat myös köyhät työläiset. Köyhälistön esiinmarssi sai alkunsa nälästä. Keski-Euroopassa ollut huono viljasato johti elintarvikepulaan. Lisäksi vallitsi teollinen lama. Köyhälistö eli entistä niukemmin ja Pariisissa puhkesi vallankumous 23.2 josta nälkämellakat levisivät Italiaan, Belgiaan, Preussiin (Saksa) ja Itävaltaan. 1848 tapahtumia alettiin kutsua “hulluksi vuodeksi”. Vaikka vallankumous epäonnistui 1848, vuosi ei ollut ainoastaan hullu vaan se oli tavallaan kansojen kevät.

Paavo Jordman & Veeti Väätäinen 7D