TERVEYSTIEDON PROJEKTI

By: Paavo Jordman, 7D, VYK

Seuraavilla sivuilla kirjoitan ja pohdin omaan terveyteeni liittyviä asioita tutustuen itseeni, tunteisiini ja kehitykseeni.

Aiheet:

  1. Perhe ja sukulaiset
  2. Kaverit
  3. Luokkani
  4. Kiusaaminen
  5. Koulu ja koulun tärkeät ihmiset
  6. Minä ihmissuhteiden ylläpitäjänä
  1. Fyysisesti
  1. Ulkonäkö
  1. Ajattelen,siis olen
  1. Lisää luonteestani
  1. Asioissa
  2. Muiden näkökulmasta
  3. Itsetunto
  4. Asian vierestä: Inhimillinen “minä”

  1. Unipäiväkirja
  2. Unet
  3. Unen tarve
  4. Asian vierestä: Painajaiset suomalaisessa muinaisuskossa
  1. Liikuntapäiväkirja
  2. Oma liikuntani
  3. Liikuntasuositus
  4. Liikunnan merkitys ja vaikutukset

Huom. Opettaja: Projektini on kaamean pitkä :), jos et jaksaisi lukea kaikkea, voit jättää asian vierestä-kohdat lukematta, sillä ne eivät varsinaisesti liity aiheeseen. :)


Rinnakkaiselo

14.1.13

Olen Paavo Jordman (Joskus sanottu myös Paveksi, sekä ainakin peleissä Baveksi), ja asun sekä käyn koulua Vihdissä, ja tänne sijoittuu myös suuri osa tuntemistani ihmisistä. Perheeni on viisihenkinen, minulla on äiti, isä ja kaksi sisarusta. Äitini ja isäni eivät ole koskaan eronneet ja olemme asuneet pitkään samassa osoitteessa, koko elämäni ajan. Perheemme on melko normaali, sekä mielestäni hyvä perhe.

Perhe ja sukulaiset

Isäni Mikko on 50-vuotias rehtori. Kasvatustieteen lisäksi hänen harrastuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan ovat musiikki (Hän soittaa bändissä kitaraa) ja liikunta; kesällä pyöräily ja talvella hiihto, joita harrastamassa hän käy usein myös minun kanssani, ja joilla hän pitää huolen fyysisestä kunnostaan. Lisäksi häntä kiinnostaa uusi tekniikka ja sen soveltaminen nykykouluissa.

Isäni on mukava tyyppi, sekä yleensä viihdyn hänen kanssaan, joskin meillä tulee joskus riitaa (osittain johtuen isän stressaavasta työstä), ja jotka aina sovimme jälkeenpäin - kumpikin myöntää käyttäytyneensä huonosti, joka on kummankin terveyden kannalta järkevintä.

Äitini nimi on Leena ja hän on tällä hetkellä 51-vuotias. (Äitini ja isäni ovat aika vanhoja, mutta mitä se haittaa? Minua ei ainakaan haittaa ollenkaan.)

Hän pitää wanhan tavaran osto-ja myyntiliikettä, joka toimii pääasiassa netissä. Vanhat, (yleensä) kauniit tavarat ovat vallanneet myös kotimme hyllyt ja seinät. Äitini haluaa hidasta elämää, slow-lifea, ja kannattaa vihreitä arvoja. Äitini ei ole niin hyvässä fyysisessä kunnossa, muttei se paljoa haittaa. Vinkiksi isä osti hänelle syntymäpäiväksi Laihdu-lehden.

Pidän äidistänikin, joskin hänen kanssaan saattaa joskus harvoin tulla ikäviä tilanteita, muttei sellaisia kannata miettiä jälkeenpäin miettiä.

Minulla on kaksi pikkusiskoa, Peppi ja Paula. Peppi on 10 ja Paula 8.

He pitävät LPS-leluista, sekä kesyrotista, jollaisia meillä on neljä.

(Hei, ja lemmikithän parantavat omistajiensa terveyttä!)

he harrastavat kuvataidekoulua, mutta mitään liikunnallista harrastusta heillä ei ole. Paula aloitti myös viikko sitten pianonsoiton, jossa voi tulla hyvin taitavaksi.

Peppi on viime aikoina tuonut kavereita meille kylään & yökylään kasvavassa määrin. Itse en ole tuossa asiassa, kaverien kutsumisessa erityisen hyvä, vaikka haluaisinkin olla, ja tästä päästäänkin hyvin kavereihini.

Sukuni aikuiset ovat minulle myös tärkeitä. Minulla on hengissä yksi isovanhempi, yli 80-vuotias Ulla-mummo, joka vanhasta iästään huolimatta on hyvin energinen, terve ja moderni - siis ikäisekseen. Lisäksi minun suvussani on paljon muitakin aikuisia, joista kyllä voisin kertoa, mutta en näe sitä tarpeelliseksi. Kokoonnumme äidin puoleisen suvun kanssa joka toinen joulu viettämään juhlaa yhdessä mökillemme.

Kaverit

Pääasiallisia kavereita minulla on kuusi, jotka ovat tulleet kavereikseni koulun kautta. Kavereitani ovat Veeti, Juho, Eino, Jaakko, Aleks sekä Joel. Tämä Juho on ollut kaverini hyvin kauan, ja hän tuli alunperin kaveriksini kun menin päiväkotiin ja on näinollen pitkäaikaisin kaverini. Juho voi suuttua helposti mutta on muuten mukava. Juhon kanssa minulla tulee paljon väittelyitä, sillä asioita, joista olemme eri mieltä on melko paljon. Tosin väittelyt aloittaa usein Juho. Veeti on minun toinen kaverini. Veetillä on diabetes ja hän harrastaa ratsastusta. Äsken mainittuihin tutustuin 1.luokalla, seuraaviin kirkonkyläläisiin 2.luokalla. Eino harrastaa pesäpalloa ja radiksia sekä hänellä on muurahaisyhdyskuntia. Eino pitää joskus omaa mielipidettään ainoana oikeana, mutta on vähentänyt tätä entisestä.

Jaakko on toinen kirkonkyläläisistä kavereistani. Seitsemännellä luokalla kaveruutemme on lähentynyt koska olemme sattuneet monissa kouluaineissa työpareiksi. Joel Oksanen harrastaa hänen omin sanoinsa elämistä ja nukkumista. Hän myös pelaa ja katsoo animea. Aleks Nymanilla on aina päässä hilsettä ja hän harrastaa skeittausta. Minua ja näitä kavereita yhdistää koulun lisäksi myös toinen asia: Pelaamme yhdessä tietokonepeli Minecraftia.

Luokkani

Kaikki nämä kaverini ovat kanssani samalla luokalla, 7D:llä, ja olemmekin luokan ainoat pojat; lisäksi luokallamme on 14 tyttöä.

Luokallamme on hyvä yhteishenki, jonka puolesta todistaa se, että koulun liikuntapäivänä kahmimme omaksemme suurimman osan tsemppari-”palkinnoista”. Luokallamme on vain tyyppejä, joilla menee koulu vähintäänkin melko hyvin.

Hyvässä, meidän luokkamme kaltaisessa koulumyönteisessä ympäristössä opiskelu parantaa oppimista ja terveyttä ja uskon, että luokkamme koulussa heikompien oppilaiden arvosanat ovat näin paremmat kuin olisivat jossakin toisessa luokassa.

Hyvää yhteishenkeä varjostaa välillä ihan liika melu,hälinä ja mekastus luokassamme joillain tunneilla, johon minä en ole kylläkään yleensä syyllinen. Se jos mikä voi rasittaa opettajia.

Kiusaaminen

Luokkamme sisällä ei mielestäni ole lainkaan kiusaamista, ja suurimmaksi osaksi tilanne on sama koko koulumme kohdalla.

Koulussamme on panostettu kiusaamisen torjuntaan ja koulullamme on siihen hyviä toimielimiä ja käytänteitä. Tämä toiminta on tuottanut tulosta, sillä en ole huomannut kiusaamista kuin aivan pieniä määriä.

Se on hieno asia.

Kiusaaminen on nimittäin erittäin ikävää ja vaikuttaa ihmisen fyysiseen sekä psyykkiseen terveyteen erittäin negatiivisesti. Minäkin olen ollut kiusattu,  mutta se on nyt loppunut kokonaan.Minua kiusaaminen vahvisti, ja jos joku nyt yrittäisi kiusata, en välittäisi. Isäni on nimittäin tukenut minua silloin kun minua kiusattiin.Totta puhuakseni (Juu, nyt tulee paljon tekstiä tästä), kiusaamisestani on jäljellä pieniä jäänteitä. Koulussani on monia, jotka tuntevat minut nimeltä ja “käsien räpyttelyltäni” (Jonka olen lähes kokonaan lopettanut). Aiemmin ajattelin olevani koulun tunnetuin tyyppi - hyvässä ja pahassa.Nykyään kiusaaminen on jäänyt sellaiseen “Moi, Paavo”- tyyliseen. Ja siihenhän vastaan aina moikkaamalla takaisin.

Koulu ja koulun tärkeät ihmiset

Kouluni on muutenkin mielestäni hyvä.

Kouluni panostaa meidän oppilaiden hyvinvointiin ja mukavuuteen.

“Mitenniimuka?!”, no:

Kaikki tämä on tietenkin yksityisen, muista välittävien koulumme ihmisten aikaansaannosta, ja vieläpä uskon sen parantavan koulumenestystä.

Koulumme opettajat ovat mielestäni suurimmaksi osaksi oikein kivoja.

Minun on pakko ottaa vielä puheeksi luokanvalvojamme (nimeä mainitsematta). Hänestä puhutaan kaikenlaista ikävää ja levitellään juoruja. En kuitenkaan ymmärrä niiden perää, sillä hän on erittäin mukava tyyppi.

Kouluun ja koulumenestykseen liittyen vielä yksi, surullinen pointti:

Luin eilen Facebookin sivulla “Wilma pilasi elämäni” olevia juttuja. Sinne yleensä huonosti menestyvät oppilaat laittelevat opettajien kirjoittamia wilma-merkintöjä, joissa oikeasti oppilaat ovat käyttäytyneet todella huonosti tai joissa näkyy merkintöinä “pelkkää punaista” eli poissaoloja, ja toiset naureskelevat opettajille ja kommentoivat niitä: “kova jätkä” “pahis”. Eli aika masentavaksi on mennyt niitten elämä, sillä totuushan on että wilman sijasta oppilaat ovat itse pilanneet elämänsä ja jos jatkavat samoin, heidän psyykkinen ja ehkä myös fyysinen terveys kärsivät siitä.

Minä ihmis-suhteiden ylläpitäjänä

Kuten jo mainitsinkin, olen aika huono kutsumaan kavereitani meille tai pyytämään heitä johonkin. Se on kuitenkin vain osa luonnettani, ja vaikka voin ja haluan parantaa tässä asiassa, minulle riittää että minulla on hyviä kavereita - vaikka näkisinkin heitä vain koulussa.

Kavereita saadakseen ja kaveruutta ylläpitääkseen pitää tehdä paljon töitä, mutta minun ja nykyisten kaverieni kaveruus on aika kestävä: se on luokkamme myötä pitävä ja kestävä ja emme koulussa edes juuri ole muiden kanssa vaan aina samalla porukalla. Olemme puita jotka ovat juurtuneet samalle pienelle planeetalle mutta joiden oksat ulottuvat aivan erilaisiin paikkoihin kuin toisten.

Minun suhteeni muihin ihmisiin ovat aika hyvät ylipäätänsä.

Jos kaikki maailman ihmiset tekisivät tällaisen selvityksen, liittyi se sitten terveystietoon tai ei, luulisin että siinä hyvinkin joillain saattaisi olla minun nimeni,ja jos se nyt tehtäisiin, niin ainakin kolmessakymmenessä asiakirjassa olisi. Ja se määrä saa ajan myötä kasvaa, ottaen huomioon että niissä kaikissa kerrottaisiin minusta positiivisesti.

Erilaisia perheitä


Minäkäsitys

21.- ja 27.1.13

Minä olen 13-vuotias poika jolla on ruskea tukka ja katsojasta riippuen vihreät, viher-harmaat tai siniharmaat silmät...

Mitä muuta voisin itsestäni kertoa, tai pikemminkin, millainen itse tunnen olevani? (Varsinkin näin ajan puitteissa, on nimittäin tiistai-ilta, klo.21.45.*)

Jos jätetään tuo ystäväkirjamainen höpötys tuonnemmas ja keskitytään itsestäänselvien faktojen sijaan siihen, millainen tunnen olevani.

Minusta en ole ihmisenä ja tyyppinä ihan normaali 13-vuotias jätkä.

Alkuun voisin kertoa joitakin minua kuvaavia adjektiiveja, jotka eivät ole missään erikoisjärjestyksessä:

  • positiivinen
  • pohtiva
  • filosofinen
  • tieteellinen
  • älykäs
  • toiset huomioon ottava
  • tyytyväinen
  • innostuva
  • luotettava
  • kiinnostunut
  • kiireinen
  • suvaitseva
  • nykyaikainen
  • (liian?) tarkka
  • järjestelmällinen

Meillä on kotona, vessassamme kaksi vesihanaa. Nimesin ne kylmä- ja lämminvesihanoiksi, sillä toisesta tosiaankin tulee lämmin vesi paljon nopeammin. Tämä kertoo myös toisesta arvostani, luontoystävällisyydestä.

  • Vaatimaton... vaativa...

Siltä väliltä.

Kuten varmaan huomaat, äskeiset olivat aika lailla positiivisia tai neutraaleja juttuja. En ole täydellinen, en mitenkään parempi kuin muut, ja toivon, että osaan ottaa kohta mukaan myös huonoja ja parannettavia puolia minussa.

Fyysisesti

Fyysisesti olen:

Kuntoni on melko hyvä, fyysinen lihasvoima taas jää vähemmälle, mutta kestävyydessä ja sitä vaativissa lajeissa koen olevani hyvä.

Fyysinen terveytenikin on hyvä, enkä ole usein sairaana taikka poissa koulusta.

Mutta olenkin melkoisen likinäköinen, ja minulla on lasit ollut 1.luokasta lähtien. Hampaanikin ovat korjauksessa, nimittäin minulla on hammasraudat, nimittäin niskaveto-yökoje (näitä hienoja hammaslääkärien sanoja).

Tämän en anna haitata itseäni, en lainkaan. Joka tapauksessa olen tyytyväinen fyysiseen itseeni.

Ulkonäkö

Jaaha, tällainenkin osio piti laittaa, mutta en tätä vastustele tai koe ikäväksi. Perimmiltään kauneus, komeus tai rumuushan ovat katsojan silmässä, mutta uskon olevani hyvän näköinen ja ihan komeakin. Tuon voivat kylläkin muut, varsinkin tytöt, itse päättää.

Naamassani on hiukan finnejä, kuten useilla muillakin, mutten asiasta harmistu. Niiden määrä on kuitenkin vähentynyt, kun olen alkanut hoitaa niitä “black-head-eliminating”-vedellä. Mitä halusin vielä kertoa? Niin, mielestäni poika tai mies saa myös hoitaa ulkonäköään.

Ajattelen, siis olen

Kaverini Eino sanoo, että ajattelen kuin nainen. No, itse en ole aivan samaa mieltä. Oikeastaan olen myös sitä mieltä, että syntyessään vauvalla ei mielessään ole vielä sukupuolta, vaan se tulee ympäristön mukana.

Silti suunnilleen ymmärrän, mitä Eino moisella tarkoittaa.

Ei ainakaan tunnepohjaisuutta, sillä ajattelussani mukana on sekä järki, että tunteet. Ajattelen ehkä liian monimutkaisesti?

Loppuun sanon, että mitä sitten, jos ajattelen tällä tavalla jonkun mielestä.

Tämän osion tarkoitus on kertoa minusta henkisesti, ja siksipä valitsin otsikoksi “ajattelen, siis olen”.

Luen paraikaa Esko Valtaojan Kaiken käsikirjaa. Jos et ole kuullut, voin nopeasti luntata kirjailijan esittelyn:

“Esko Valtaoja on avaruus-tähtitieteen professori Turun

yliopistossa, tieteen popularisoija ja taidegallerian puk-

su. Valtaoja on palkittu suurelle yleisölle suunnatuista

tietokirjoistaan muun muassa Tieto-Finlandialla ja tie-

donjulkistamisen valtionpalkinnolla.”

Olen siis kiinnostunut tähtieteestä, filosofiasta, elämästä

ja uskonnoista. Luen monenlaista tekstiä aiheen huittereilla, laidasta laitaan.

Tiedettä, paranormaalia (joo,sitäkin), fantasiaa, filosofiaa kuuluu lukemistooni.

Ja näistä minä itseäni ja kiinnostustani etsin, mutta se voi löytyä mistä vain muualtakin.

Lisää luonteestani

Kuten aiemmin lupailin, voisin nyt kertoa parannettavia puoliani.

Jään usein kiinni asioihin. Jos on jokin asia, joka pitäisi hoitaa, saatan tarttua toiseen, “tärkeämpään” asiaan.

Lisäksi en ole hyvä aloittamaan asioita, tämäkin asioihin kiinni juuttumisen takia. Saattaa mennä tunti, että aloitan sen, mitä piti.

Olen tarkka. Varsinkin aiemmin, ja varsinkin sanojen suhteen, jota olen vähentänyt.

Asioissa

- Eli missä olen hyvä, missä huono?

Mökillämme on kirja nimeltä Taitokirja. Siihen on yksi ihminen koonnut kaikki maailman taidot, konstit ja ohjeet, siltä ainakin vaikuttaa.

Kyseinen kirja on isäni suosikkikirjoja, mutta jos ajattelit minut moiseksi taitajaksi, luulosi on väärä.

Joitain asioita osaan, joitain hyvin, mutta näitä ei ole erittäin paljoa.

Mutta kuka sanoi, että asiat, joissa on hyvä, ovat kaikki taitoja? Minusta kyseessä on ainakin kaksi eri asiaa.

Missä sitten olen hyvä?

Seuraavaksi joitain mietteitäni siitä, missä olen hyvä:

Ja missä olen huono?

Muiden mielestä

Pyrin siihen, että olisin muille kiva ja että näin ollen muut ajattelisivat minusta hyvää. Minä en mieti muiden huonoja puolia eikä muidenkaan tarvitse.

Millainen luulen olevani muiden mielestä?

Uskon olevani pääosin “hyvä tyyppi”,mutta ehkä jotkut jutut jotka kiinnostavat minua voivat tuntua osasta oudoilta, ja tällä tavalla voin olla joidenkin muiden mielestä erikoinen.

Itsetunto

Itsetunto. Mitä se on?

“Itsetunto kertoo miten ihminen suhtautuu siihen,

 millainen hän on. Itsetuntoon sisältyy omien voi-

mavarojen ja rajojen tiedostaminen sekä itsensä

kunnioittaminen.”

Näin on kerrottu koulussa.

“Itsetunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekun-

nioitusta. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen,kuin-

ka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on,vaan kysymys

on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin

uskomisesta.”

Noin taas lukee Wikipediassa.

Minä suhtaudun itseeni pääosin myönteisesti ja uskon itseeni, mikä on varmasti ihmisellä tärkeää. Mahdollisuuteni eivät ole rajattomat, eivät ole kellään, mutta luulenpa niiden olevan hyvät.

Löysin netistä Hesarin leikkimielisen itsetuntotestin, ja tein sen. Voisin laittaa tulokseni seuraavaksi:

Itsetuntosi on sopiva;

Et lannistu liikaa mokaamisesta.

Kannattaa silti välttää turhia epäonnistumisia

– Rubikin kuutio ei ole sinua varten.”

Kyllä tuosta ihan hyvän kuvan saa. Testin kysymyksistä sain vielä pari aihetta kirjoittaa:

Erityisemmin minun ei mielestäni tarvitse muuttaa itseäni, mutta parannettavaa löytyy paljon, ja aikaa minulla on, olenhan vasta 13.

Epäonnistun välillä, mutten anna epäonnistumisien haitata. Ihminen on epäonnistuva ja niin pitääkin.

Asian vierestä: Inhimillinen minä

Minää ja minuuttahan voi ihminen käsitellä monesta vinkkelistä, kuten kertoo Wikipediakin. Minä sanana on persoonapronomini, asian kertovaan henkilöön viittaava sana. Ego (eli latinaksi minä) taas on yksi persoonallisuuden osa, psyyken sisimmäinen kerros, joka kasvaa ja kehittyy kokemusten myötä. Filosofiassa taas minä on yhden olion olemus, muuttumaton ydin. Minä on tiiviisti kytköksissä sieluun ja mieleen. Miksi se ei olisi siis mielen keksimäkin?

Toisaalta emme voi täysin selittää minuutta, tai tietää sitä, onko ajattelevalle oliolle “minä” aina itsestäänselvä asia. Minuus syntyy jossain aivojen osassa , (vai onkohan se jo selvitetty, missä) mutta se on kuitenkin vain aivojemme tuote.

 Onko minä, myös Paavo,kuten itämaisessa ja modernissa filosofiassa ajatellaan, vain illuusio, joka on kehittynyt koska osaamme aistia ja ajatella itsenäisesti, ja lopulta olemme vain yhtä jumaluutta, kuten meille uskonnossa tänään hindulaisuudesta opetettiin?

Eikö tällöin ole ihan turhaa jossain terveystiedossa jauhaa “minäkäsitystä”?

Ei. Koska täällä maapallolla me koemme olevamme ihmisiä ja jokainen omia miniään (okei, sitä ei kuulu taivuttaa noin), se riittää. Minäkäsitys auttaa meitä maapallolla, ja näillä inhimillisillä aivoilla ajateltuna on myös totta. Se riittää.

Ps. Jos ihmettelit, miksi alussa kirjoitin etten ole ihan normaali, niin nyt varmaan ymmärrät. Tuollaista osiota ei löydy ihan jokaiselta tämän työn tehneeltä. Se riittää syyksi, että tein sen.

1. Minä olen aina Minä, lähde: http://bot.fi/4zo 2. Minäkäsitys on persoonallisuuden ydin, Leena Teräs  3. Tämä koskee itsearvostusta, mutta on mielestäni mielenkiintoinen tulos, että juuri 13 vuoden iässä itsearvostus on pienimmillään. Lähde: http://bot.fi/4zp

Uni ja lepo

(27.-ja 28.1.13)

Setäni on unitutkija - hän tutkii aivoja sekä niiden toimintaa unessa, työkseen. Itse tässä käsittelen unta, nukkumista sekä lepoa käytännölliseltä, terveydelliseltä kannalta.

Unipäiväkirja

Oma unipäiväkirjani ajalta 22.-29.1.2013

Nukkumaan

Heräsin

Unen pituus

Unen haitat

Virkeys

Ti-Ke

22.30

7.00

8h 30 min

pari heräämistä

herätessä OK

myöhemmin hyvä

Ke-To

22.20

7.00

8h 40 min

1x herääminen

herätessä tyydyttävä

myöhemmin hyvä

To-Pe

22.30

7.00

8h 30 min

en saanut alussa unta

OK

Pe-La

23.40

10.00

10h 20 min

-

herätessä* myöhemmin

hyvä

La-Su

23.10

9.00

9h 50 min

-

hyvä

Su-Ma

22

7.00

9h

Nukuin kuin tukki

(eli ei haitta)

hyvä

Ma-

22.30

7.00

8h30

-

tyydyttävä

Unet

“Olin just sulkemassa ikkunaa, kun sieltä alko puskemaan sisään kolme äijää. Koitin tunkea ne takasin ulos, mut ei siitä tullu mitään ja tapoin yhen. Siitäkös ne sitten mulle suuttu ne loput ja vannoivat kostoa. No mä yritin vältellä niihin törmäämistä, mut tapasinkin yhen niistä ruokakaupassa. Mut se ei ollu enää ihminen vaan possunsuikalepaketti. Eikä se tunnistanu mua. Sit arvelin et ne ei osais etsiä mua kotoaan ja muutin niiden maton alle asumaan.”

-http://omnommushrooms.blogspot.fi/

Juuri näin kummallisia ja absurdeja tarinoita unet ovat. Itse en usein muista uniani, vaikka aiemmin muistin useammin. Yritin unipäiväkirjan teon lomassa aamulla muistella yön uniani, muttei siitä tullut oikein mitään. Mutta nyt, kun olen pitänyt jo unipäiväkirjani täysin, muistan, edes huonosti,  yhden uneni.

Siinä olin jollakin suurella seikkailulla, sille olin lähtemässä. Kanssani oli jokin velho, kyseinen uni vaikutti joltain peliltä. Pystyin valitsemaan minne tielle menen, ja sitten valitsin, mutta enempää en muista. Toisessa unessani samana yönä olin jossakin pyöräilykilpailussa. Ja tuo on kaikki mitä osaan sanoa, niitä tunnetiloja kun ei osaa oikein sanoiksi pukea.

Millä tavalla voisi muistaa unensa?

Puhutaan selkounesta, ja keinoista, joilla siihen pääsee.

 Selkouni on unitila, jossa unen näkijä tietää näkevänsä unta, ja näin ollen voi myös itse hallita unensa tapahtumia muutenkin kuin alitajunnassa. Kiinnostavaa.

Itse pienempänä osasin herätä, kun painajainen sattui kohdalle, omanlaistaan selkounta tämäkin. Menin unessa makaamaan, sitten avasin silmäni “eri lailla” ja vaivoin sain fyysiset silmäni avattua. Joskus, takaa-ajo-painajaisissa (Hyvin normaaleja varsinkin lapsilla), tosin kun tein näin, peto jo ehti ottaa minut suuhunsa kun olin menossa makuulle.

Vielä kiinnostavampaa.

Unen tarve

Mielestäni, en nuku ihan tarpeeksi. Arkena uneni määrä on siinä 8- ja 9 tunnin välillä. Eikö se 9 tuntia ollut, mikä piti nukkua?

Ohhoh, Wikipediassa lukee että 10. Tällöin minun pitäisi mennä iltayhdeksältä nukkumaan.

Yritän mennä ajoissa nukkumaan, mutta se on vaikeaa kun aamuisin pitää herätä seitsemäksi, jotta ehtii bussiin.

Unentarve on kuitenkin henkilökohtainen. Aikuisista joillekin riittää kuuden tai viiden  tunnin yöunet, ja toiset taas tarvitsevat 10 tuntia unta.

Sen, onko nukkunut tarpeeksi tietää siitä, onko aamulla ja päivällä virkeä. Viime aikona aamulla herääminen on ollut hiukan raskasta, joskin päivisin olen aika pirteä.

Unen määrällä on vaikutusta myös koulumenestykseen. On tutkimuksia, joiden mukaan koululaisten unen määrä vaikuttaa suoraan koulumenestykseen. Nuorten pitäisi kaiken kaikkiaan nukkua enemmän.

Enkä sitä kiistä, että kyllä minunkin.

Asian vierestä: Painajaiset suomalaisessa muinaisuskossa

Sana painajainen on muodostettu sanasta painaa, ja sana juontaa juurensa suomalaiseen muinaisuskoon. Uskottiin että öisin tumma, paha olento, painaja tai painajainen, tuli rinnan päälle painamaan tai jopa kuristamaan ihmistä, aiheuttaen unihalvauksesta johtuvan painon tunteen. Myöhemmin sana siirtyi tarkoittamaan myös pahoja unia.

Tässä vielä linkkejä joihinkin nettisivuihin ja uutisiin joita itsekin katsoin ja käytin lähteinä:

Aku Ankan painajainenPainajainen muinaisuskossa

Liikunta

Teksti 26.2.13

Liikuntapäiväkirja

Oma liikuntapäiväkirjani ajalta 5.-11.2.2013,

Päivä

Liikunta-

muoto /-laji

Kesto

Kenen kanssa?

Millaista liikunta oli?

Missä?

Tiistai

5.1.

(Luistelu-)hiihto

1h

isän kanssa

mukavaa,

rasittavaa

Nummela,

harjun ladut

Keski-

viikko

6.1.

Street-

tanssi

1h

ryhmä n.20 hnk.

ajoittain rasittavaa,

innostavaa

Tanssi-

opisto Vinha,

Karkkila

Torstai

7.1.

Koulun

liikunta-

tunti, hiihto

1h, 30 min

luokan kanssa

rasittavaa, jatkuvaa, ok

Vihti kk,

pururata

Perjantai

8.1.

-

-

-

ei ollut

-

Lauantai

9.1.

Dance Central-

peli, Kinect

30 min

yksin

hiki tuli!

ihan kivaa

kotona

Lauantai

9.1.

Uinti

250m

+muu 1h

perheen

kanssa

mukavaa

Neidonkeidas,

Lohja

Sunnuntai

10.1.

-

-

-

ei ollut

-

Maanantai

11.1.

nyt en muista:/

Oma liikuntani

Tuo on aikalailla normaali viikkoni liikunnan määrän kannalta. Liikuntaa tuli yhteensä 4h ja lisäksi uimahallin jaksottaista liikuntaa 1h.

Liikuntaharrastuksiini kuuluvat ennen kaikkea street-tanssi, Yhdysvalloissa syntynyt, erilaisia tanssityylejä yhdistävä tanssimuoto. Käyn ohjatuilla tunneilla kerran viikossa, tunti kestää 1h ja se on hyvin tiivis.

Muuten liikun yleensä perheen, pääosaksi isän kanssa:

Käyn yleensä isän kanssa Nummelan tai muun lähipaikkakunnan laduilla. Hiihdän nykyään aina luisteluhiihtoa. Toissapäivänä, hiihtoloman viimeisenä Sunnuntaina kävin Finlandia-hiihdossa hiihtämässä vapaan 20km(Olimme varmoja että pari kilometriä yli 20.) lenkin. Alle 16-vuotiaita tapahtumassa oli 130 ja minä olin sijalla 116, eli en ole niihin verrattuna mikään paras, mutta vaikka meidän koulun tasolla olen aika hyvä, ehkä parhaimpien joukossa.

Pyöräilen jonkin verran ja olen käynyt max.100 kilometrin pituisilla pyöräretkillä mitkä olivat hienoja kokemuksia, ne pyöräilin siis isän kanssa. Lisäksi, kun tulee taas kevät ja sää sen sallii, alan taas pyöräilemään siihen 2,5 km:n päähän arkiaamuisin, mistä bussi minut hakee.

Liikunta tuo minulle hyvää mieltä,kuntoa ja myös kavereita:enimmäkseen kaikkea hyvää.

Liikuntasuositus

13-18-vuotiaan pitäisi jonkinlaista hengästyttävää kestävyysliikuntaa harjoittaa joka päivä. Siihen lukeutuu esim.hölkkä,pyöräily,hiihto ja uinti. Tämän voisi sanoa toteutuvan minulla melko hyvin.

Voimaa ja notkeutta kehittäviä tansseja,pallopelejä,venyttelyä tai skeittailua tulisi harrastaa 3 kertaa viikossa. UKK:n nuorten liikuntasuosituksesta, josta nämä tiedot katson, kehotetaan vielä liikkumaan aina kun voi arki-ja hyötyliikunnan muodossa.

Näitä määriä en liikkumisellani aivan täytä. Toisaalta kun katsotaan aikuisten liikuntapiirakkaa, jossa vaaditut liikuntamäärät ovat melko paljon alhaisemmat, ne taas täytän ihan hyvin. Lasten ja nuorten suurempaa vaatimusta on selitetty kasvamisen ja kehittymisen aiheuttamalla, suuremmalla liikunnan tarpeella, mikä on varmasti totta, mutta ehkä osasyynä on myös, että aikuisia ei kuitenkaan saada liikkumaan niin paljoa kuin lapsia, vaikka se olisikin hyvä.

Liikunnan merkitys ja vaikutukset

Liikunta vaikuttaa ihmiseen ilmeisen positiivisesti.

Liikunta pitää ihmisen vireystilaa yllä unen ohella, ylläpitää hyvää kuntoa,ihmis-suhteita ja parantaa unen laatua, oppimista, keskittymiskykyä ja reaktionopeutta. Liikuntaa harrastanut on vanhana terveempi kuin ihminen joka ei ole nuorena harrastanut liikuntaa, ja liikunta vähentää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Pahan mielen voi pumpata pois liikunnan avulla.

Jos olisi olemassa vain nämä faktat, ihmisethän liikkuisivat jopa liiaksi. Mutta ihmiset eivät ole robotteja eivätkä kaikki ihmiset ehdi liikkumaan, joillakin on joku fyysinen liikunnan este ja jotkut eivät vain pidä liikuntaa tärkeänä saatika pidä itseään niin tärkeänä että kuntoa pitäisi pitää yllä.

Eri ihmisille liikunta tarkoittaa ja antaa erilaisia asioita. Jotkut liikkuvat juurikin fyysisen kunnon, ehkä jopa ulkonäön vuoksi. Jotkut tapaavat toisia ihmisiä liikunnan muodossa, ja jotkut saavat mielihyvää liikkumisesta. Jotkut pitävät painoaan riittävän alhaisena liikunnan avulla tai ehkä jopa laihduttavat itseään liikkumalla.

Tässä vielä yleisiä asioita, joita liikunta antaa: (lainatakseni suoraan UKK:lta):

Yhteenveto ja itsearviointi

4.3.2013

Tämä on projektin viimeinen vaihe, jossa kerron mielipiteitäni projektista.

Tätä projektia oli kiva tehdä. Todellakin innostuin kirjoittamisesta ja annoin sanojen viedä minut mukanaan.

Ensimmäisistä aiheista kertyikin tekstiä monta sivua. Tein joitakin, itseäni kiinnostavia lisäyksiä aiheisiin asian “vierestä” mutta muuten käsittelin juuri niitä asioita mitä tehtävänannossa oli.

Se tehtävänanto olikin hyvä ja auttoi saamaan tekstin kasaan. Kiitos opettajalle siitä.

Tein monet aiheista viime tingassa: Illat venyivät pitkiksi ja koulubussiinkaan en kerran ehtinyt tämän projektin teon vuoksi.

Aiheet olivat mielenkiintoisia.

Kaikkein hauskin aihe oli liikunta, koska se oli aihe joka oli helppo tehdä. Minäkäsitys oli haastava aihe: Jouduin miettimään asiaa tosissaan mikä on varsin hyvä asia ja varmaan tarkoituskin. Alussa turhautuneena ajattelin saavani tuskin mitään kunnollista aikaan mutta tekstiä tuli yli äyräiden. Toivon tekstin olevan myös laadukasta.

Toki opin itsestäni uusia asioita. Kuitenkin sitä enemmän opin kertomaan itsestäni sanallisesti, sanomaan mitä olen, pukemaan ajatukseni sanoiksi. Se on ollut minulle aiemmin vaikeaa ja nyt kun tuli tärkeä tehtävä jossa tätä täytyi tehdä, kun keskityin siihen kunnolla niin sain paljon tekstiä.

Onnistuin hyvin. En erittäin hyvin mutten huonostikaan. Kyllä sain ihan hyvän projektin kasaan. Annan numeroksi itselleni 9. Ja kysyin äsken vielä isältä. hän sanoi 9½. :) Kiitos jos olet lukenut tämän ja hauska tätä oli tehdäkin.