Eli jeah, aion kirjoittaa englanniksi tällä kertaa. Kuten näette, otsikko on nimeltään “11 kuukautta”. Aion kertoa teille eräästä asiasta jota olen ajatellut pari viimeisintä kuukautta.

Yksinkertaistettuna, idea on se, että minulla on 11 kuukautta aikaa tehdä muutos elämääni; lopettaa itsetuhoisuus, nostaa itsetuntoani ja saada uusia kavereita ja antaa menneisyyden mennä, esimerkiksi. Kaikista tärkeintä on lopettaa tämmöisenä ahdistuneena huorana oleminen joka vinisee kaikesta. Sen takia, mitä nyt olen, olen laittanut ystävyyssuhteeni toiseksi, aiheuttanut jalkoihini ja käsivarsiini arpia, valehdellut melkein kaikesta, ja mikä pahimta, pilannyt välit perheeseeni. En voi olla rentoutunut heidän ympärillään tai mitään ja se on stressaavaa. Sen takia minun on muututtava.

Mitä jos epäonnistun sitten? Miksi tämä päivämäärä (1.4.2015 - myös syntymäpäiväni) se viimeinen rajapyykki? Sille on olemassa hyvin yksinkertainen syy.

Kukaan, toistan, KUKAAN, ei voi sietää minunlaistani ihmistä. Minulle on kerrottu niin monta kertaa että minun on lopetettava tämä paska. Ja he puhuvatkin totta. Ja olen yrittäny, uskokaa minua! Olen vittu yrittänyt lopettaa kaiken ja tullä siksi hymyileväksi ja välittäväksi ihmiseksi jota kaikki rakastaisivat ja joka minulla oli tapana olla. Mutta sitten, joka kerta uudestaan tomahdan ja teen kaikkea mitä olen vannonut etten tekisi enää. Onneksi, olen alkanut valehtelemaan ja feikkaamaan kaiken kavereilleni jotta heidän ei tarvitsisi olla pettyneitä minuun kerta toisensa jälkeen.

Mutta, takaisin aiheeseen. Jos epäonnistun, aion.. ei, minun täytyy yrittää itsemurhaa. Olen suunnitellut sitä siitä asti kun olin 12(?), suunnitelmat enemmän ja vähemmän vahvempina. Ensimmäinen todella päätetty päiväys oli viime vuoden marraskuussa, ja miksen tehnt sitä oli koska halusin nähdä BVB:n niin kovasti. Mutta sitten, jotain tapahtui ja tämä yksi kusipää tuli maailmaani ja muutti tavan jolla näin asioita, joten tässä minä yhä olen, kirjoittamassa tätä tarkoituksetonta postausta. Epäonnekseni tuli ilmi, että mitään mitä hän kertoi minulle ei ollut totta, joten aloin näkemään asiat eri tavalla uudelleen.

Miksi sitten syntymäpäiväni? Ei vain sen takia että se olisi dramaattista - teini tappoi itsensä syntymäpäivänään omgomg - vaan myös siksi, että olen silloin 18. Vittu 18. Voin ostaa alkoholia laillisesti ja se kuuluu osaksi suunnitelmaani. (En halua myöhemmin kenellekään pahaa omatuntoa siitä että olisi mennyt ostamaan minulle alaikäisenä) On vain yksi iso ongelma.. minun pitäisi olla yksin kotona. Tai tarvitsen oman asunnon.

No, tällaista paskaa tällä kertaa. :)