FC Tarzanin historia, Versio 1.1

FC Tarzan ry:n lähestyessä 40 vuoden ikää on pakko kysyä, onko se vakavasti otettava jalkapalloseura. Jos asiaa kysytään Tarzaneilta itseltään, on vastaus selvä: ei tietenkään. Älä ota sitä vakavasti. Sama koskee tätä historiikkia.

Jalkapallokaupungin kasvatteja

Tarzanin syntyvuosina, 1970 -luvun puolimaissa, ei ollut epäselvyyttä siitä, mikä on urheilun ykköslaji Kuopiossa. Kuopio oli todellinen jalkapallokaupunki, jossa kolme huippuseuraa kilpaili keskenään ja jossa ”hoppee on häppee”, kuten Kupsin kannattajat SM-vuosien välissä vuoden 1975 hopeasijaa kutsuivat. Kuopiolaisia jalkapalloseuroja pelasi kaikilla sarjatasoilla, futis oli koululiikunnassakin ykköslaji ja puulaakijalkapallo oli Kuopiossa tuhansien nuorten ja vähän varttuneenpienkin miesten harrastus.

Ei siis ole mikään ihme, että Ravintola Tarzanin kantajengin yhteiseksi harrastukseksi tuli jalkapallo. Kupsin pelit koettiin yhdessä Vänärin katsomossa ja oman porukan liikuntaharrastus palloa potkimalla oli yhteisen jalkapallohengen luontainen jatke, vaikka joukossamme ei kuopiolaisjalkapallon mittapuun mukaan varsinaisia huippupelaajia alkuvaiheessa ollutkaan.

Rantakentältä puulaakisarjoihin

Tarzanien säännöllinen yhdessä pelailu alkoi ns. rantakentällä, nykyisen musiikkikeskuksen paikalla. Talvellakin pelattiin ulkona, mistä vain aurattu kenttä kulloinkin löydettiin. Tuohon aikaanhan kaikki kuopiolaiset jalkapalloseurat, huippuseuroja myöten, harjoittelivat ja pelasivat harjoitusottelunsa talvella ulkona lumisilla ja jäisillä kentillä. Halleista alettiin puhua vasta sitten, kun SM-mitaleja ei enää joka vuosi Kuopioon saatu.

Keskinäinen pelailu oli porukan yhteisen toiminnan ydin - ja se on sitä edelleenkin - mutta pian syntyi halu pelata myös muita ryhmiä vastaan.  Päätettiin ilmoittautua puulaakisarjaan nimellä FC Tarzan, ja näin ”virallinen” jalkapalloseura oli syntynyt. Puulaakisarjaa ja -cupia pelattiin useana vuonna vaihtelevalla menestyksellä. Puulaakicupissa yllettiin parina vuonna aina loppuotteluihin saakka. Kovimpia vastustajia olivat Palokunta ja Asevarikko, joihin siihen aikaan vielä värvättiin töihin Kupsin, Kopareiden ja Elon huippupelaajia, kun mestaruussarjaseurat eivät siihen aikaan pystyneet tähtipelaajilleenkaan tarjoamaan täyttä ammattilaisuutta.

Puulaakikauden Tarzanien vakiopelaajia olivat mm. Joke Talvinen, Jalpo Miettinen, Masa Kuronen, Era Karvonen, Jussi Tiilikainen, Eko Kukkonen, Rami Konttinen, Pekka Pulkkinen, Matti Pulkkinen, Mikko Juntunen, Pena Huttunen, Pertti Partanen, Vesa Konttinen, Seva Sinisalo ja Jyrki Kilpeläinen. Välillä mukaan saatiin vahvistuksiksi useita paikallisia huippupelaajia kuten Jyrki Houtsonen, Hannu Tiilikainen, Kari Laukkanen, Hannu Väyrynen ja Kari Kinnunen.

Puuhamiehiä

FC Tarzan syntyi spontaanisti kaveripiirin yhteisenä hankkeena. Ennen kuin seura saadaan oikeasti ja virallisesti pystyyn, tarvitaan kuitenkin myös paljon konkreettista työtä ja järjestelyjä ja näihin puuhamiehiä. Yhdistysrekisteristä löytyvän perustamiskirjan on laatinut Era Karvonen ja hänen lisäkseen sen ovat allekirjoittaneet Masa Kuronen ja Eko Kukkonen. Ensimmäistä tilinpäätöstä oli tekemässä myös Mikko Juntunen, jolla oli mukana aika säästeliäästi luetulta näyttänyt kirjanpidon oppikirja.

Ravintola Tarzan ei ollut virallisesti mukana FC Tarzanin perustamisessa tai toiminnassa, mutta käytännössä kyllä. Kuopion Osuuskaupan mainosmies Kari Kinnunen oli saanut työtehtäväkseen Ravintola Tarzanin sisustuksen ja markkinointi-ilmeen luomisen.  FC Tarzan sopi hänen ajatuksiinsa hyvin ja niinpä hän talkoopohjalta suunnitteli joukkueelle logon, viirit pelipaidat ym. rekvisiitan. Ravintola Tarzaniin rakennettiin uusi baari nimeltään Mr Mirandos, jonka baarimikko Pekka ”Mira” Miettinen kuului myös palloilevien Tarzaneiden taustajoukkoihin, vaikkei itse juuri pelannutkaan.

Perustamis- ja käynnistämistoimien jälkeen FC Tarzanin ykköspuuhamies on ollut suvereenisti Masa Kuronen, joka hoitaa toimintaa edelleen, on siis hoitanut jo viidellä eri vuosikymmenellä. Toiminta ei kuitenkaan ole ollut vain yhden miehen harteilla, vaan Tarzanin jäsenistö on aina ollut aktiivista ja valmista kantamaan kortensa kekoon oli sitten kysymyksessä ilmoitushankinta, makkaranmyynti, lautojen taaplaus tai pikkujoulun ohjelman järjestäminen.

Viitosdivisioonaan

Puulaakipelien innoittamana tehtiin vuonna 1979 päätös mennä mukaan viitosdivisioonaan. Seura rekisteröitiin ja tehtiin kaikki muutkin viralliselta urheiluseuralta edellytettävät hallinnolliset järjestelyt. Valmentajaksi nimettiin Eko Kukkonen, joka nuorena innokkaana liikuntamaisterina laati Tarzaneille harjoitusohjelman, jolla piti saataman joukko sellaiseen kuntoon, että sarjapeleissä pärjättäisiin. Ekon komennossa jouduttiin juoksemaan lenkkejä intervalliharjoituksineen ja jopa Puijon rappusia, jota tuolloiset huippujoukkueetkin käyttivät peruskuntoharjoituksissaan. Harjoituspäiväkirja ja -tilastointi otettiin käyttöön.

Menestys sarjassa oli kaikesta huolimatta aluksi heikkoa. Ensimmäisenä vuonna jäätiin lohkossamme toiseksi viimeiseksi. Tarzanin tehoa kuvaa, että Juntusen Mikko voitti pistepörssin tehoilla 2+3=5 ja Era Karvonen tuli toiseksi tehoilla 1+2=3. Vuonna 1981 jäätiin sarjassa viimeiseksi ja kauden jälkeen pohdittiin vakavasti keinoja vahvistusten värväämiseksi. Värväyslinjalle ei kuitenkaan lähdetty, mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä vähitellen menestys alkoi parantua.

Viitossarjassa pelattiin alkuvuosina suunnilleen samalla joukolla kuin puulaakivuosinakin, mutta tietenkin ilman puulaakipeleissä käytettyjä ulkopuolisia vahvistuksia. Uusiakin Tarzaneita ilmaantui joka vuosi. Sarjan alkuvuosien avainpelaajia olivat puulaakijoukkueen yhteydessä mainittujen lisäksi Kari Väli-Tainio, Kaj Utriainen, Ami Hiltunen, Erkki Moisander, Jukka Ylönen ja Make Karppinen. Näillä joukoilla alkoi jo pelimenestystäkin tulla. Vuoden 1984 sarjan päättyessä oltiin ensimmäistä kertaa tilanteessa, että tarjolla oli nousupaikka nelosdivisioonaan. Asiaa mietittiin porukalla ja perusteellisesti. Monilla oli intoa nousta, mutta asian toinenkin puoli ymmärrettiin. Avainkysymys oli, haluammeko me harrastuksemme muuttuvan vakavammaksi. Päätös oli pysyä viitossarjassa.  Menestyksellisen vuoden 1986 päätyttyä keskusteltiin taas noususta. Hotelli Atlaksen saunalla pidetyssä kokouksessa asiasta jouduttiin lopulta peräti äänestämään. Viitossarjassa pelaaminen oli tuolloinkin enemmistön kanta. Vastaavassa tilanteessa olemme sitten olleet myöhemminkin kymmenkunta kertaa ja pysyneet valitulla linjallamme.

Vaikka sarjapeleissäkin tietenkin pyrittiin pärjäämään, nähtiin Tarzanin toiminnan tärkeimmäksi osaksi ympärivuotinen yhdessä pelaaminen kuntourheilun ja hauskanpidon näkökulmasta. Sarjamenestystä ei pidetty ykköstavoitteena. Toiminnan vakiinnuttua ilmaantui halukkaita pelimiehiä tarjolle Tarzanin edustusjoukkueeseen vaikka kuinka paljon, mutta lähtökohtana pidettiin sitä, että ympärivuotisesti osallistuvat Tarzanit ovat etusijalla edustusjoukkueeseen. ”Ne pelaa, jotka treenaa” -periaate oli käytössä alusta asti, ja alkuvuosina sitä noudatettiin kirjaimellisesti. Tämä herätti jonkin verran ristiriitoja, kun moni pelimies, joka oli liittynyt joukkoon vasta keväällä sarjakauden kynnyksellä, huomasikin jäävänsä vaihtopenkille pelitaidoistaan huolimatta. Tämä toimintatapa on osoittautunut oikeaksi, myöhemmin sitä vain on sovellettu alkuvuosia joustavammin.

Vaikka värväystä ei harrastettukaan, ilmaantui joka vuosi muutamia uusia, Tarzanin filosofian oikein ymmärtäviä tulokkaita. 1980 -luvun jälkimmäisen puoliskon uusia avainpelaajia olivat Pekka Nyyssönen, Sami Närhi, Kari Laatikainen, Juha Jokinen, Seppo Jokinen, Ilkka Lappalainen, Kimmo Talvasto ja Ari Salotaipale.  

Menestysvuodet

Tultaessa 1990 -luvulle Tarzanin joukkue vahvistui edelleen. Joukkueeseen liittyivät mm. Marko Otva, Jaska Korpela, Kimmo Kyttä ja Jari Savolainen.  Joukkueessa alkoi nyt olla jo niin paljon taitoa ja pelinäkemystä, että Tarzan yleensä hallitsi viitosen peleissä kenttää mielin määrin. Piirin mestaruus voitettiin vuosina 1991 ja 1992. Vahvuudestaan huolimatta Tarzanin pelissä kuitenkin edelleen esiintyi joukkueelle tyypilliseen tapaan suurta ailahtelua; hyvän ja huonon päivän ero pelissä oli huikea. Joskus vitsailtiinkin, että Tarzanin joukkue voittaa hyvänä päivänä kenet tahansa, mutta maailmassa ei ole niin huonoa joukkuetta, ettei Tarzan sille huonona päivänään häviäisi.

Suomen cupissa pelattiin muutamana vuonna erittäin hyviä ja tasaisia pelejä jopa kakkosdivisioonan joukkueita vastaan. Mm. peli JuPsia vastaan Juuassa ja Jypiä vastaan Kuopiossa olivat korkeatasoista jalkapalloa ja osoittivat, että silloisella joukkueella olisi hyvin pärjätty nelos- tai kolmosdivisioonassakin.

Suurinumeroisia voittoja ladottiin 1990 -luvun alkupuoliskon sarjapeleissä kuin liukuhihnalta. Tuon ajan hyökkäyspään pelaajamme kokosivat tilastoihin huikeita pistesaaliita. Esimerkiksi vuonna 1994 pelattiin sarjassa kaksi kertaa pieksämäkeläistä Musta kasi -nimistä joukkuetta vastaan tuloksin 18-0 ja 11-0.

Vaikeitakin vuosia

Tarzanilla on viitossarjan joukkuetta keväisin kasattaessa aina ollut täysin riittävä määrä halukkaita pelaajia sarjaan osallistumista varten. Useimpina vuosina on kuitenkin esiintynyt sellainen ilmiö, että keväällä pelaajia on liikakin, mutta syksyllä on joskus vaikeuksia, varsinkin vierasotteluihin lähdettäessä, saada täyttä miehistöä jalkeille. Ongelma kärjistyi muutamana vuonna 1990 -luvun loppupuolella. Mestaruusvuosien huuma oli ehkä hieman haihtunut, muutama avainpelaaja oli lopettanut tai muuttanut paikkakunnalta, muutamalla golfkuume oli noussut huippuunsa jne. Joka tapauksessa koettiin tilanteita, että toiminnanjohtajan uutterasta soittelusta huolimatta joihinkin syksyn peleihin lähdettiin ilman vaihtomiehiä tai jopa vajaalla joukkueella. Pahimmillaan ongelma kärjistyi niin, että kauden päättäjäispalaverissa harkittiin jopa viitossarjaan osallistumisen lopettamista. Viitosessa päätettiin kuitenkin jatkaa ja sittemmin syksyinen ongelma on pysynyt hallinnassa.

Valmentajat

Tarzanin ensimmäinen valmentaja oli Eko Kukkonen, joka suunnitteli ja veti harjoitukset, määräsi ottelujen kokoonpanot ja taktiikan, käynnisti tilastoinnin jne. Hänen johdollaan Tarzanit tekivät muutakin harjoittelua kuin keskinäistä pelailua. Ekon luovuttua tehtävästä valmentajaksi valittiin Jalpo Miettinen, jonka aikana tyyli ja käytäntö muuttuivat. Tarzanin valmentajan tehtäväkuvaksi vakiintui lähinnä vain kokoonpanojen ja vaihtojen määrääminen. Tällainen tyyli sopiikin Tarzanin filosofiaan hyvin – kokeneille pelimiehille ei tarvitse neuvoa, miten jalkapalloa pelataan. Jalpon valmentajakausi huipentui 1990 -luvun menestysvuosiin, jonka jälkeen hän pikku hiljaa otti etäisyyttä tehtävään antamalla vastuuta yhä enemmän Masa Kuroselle. Sittemmin Masa on hoidellut tehtävää yhdessä muutaman apuvalmentajina toimivien kapteenin ja varakapteenin kanssa. Näissä tehtävässä ovat toimineet mm. Kimmo Kyttä ja Veli-Matti Sirkka. Valmennusjohto on aina vuosittain nimetty seuran vuosikokouksessa.  

Ikämiespelit

Tarzan osallistui vuosina 1988 - 1998 yhdeksänä vuonna ikämiesten SM-kilpailun karsintaturnauksiin ja oli kaksi kertaa tällaisen turnauksen piirin nimeämä järjestävä seura. Tarzanin menestys ikämiesturnauksissa oli heikko. Tarzanin parhaat pelaajat eivät ikänsä puolesta voineet osallistua, ja muidenkin Tarzaneiden huomio oli enemmän sarjapeleissä kuin ikämiesturnauksissa. Useimmilla muilla ikämiesjoukkueilla sen sijaan turnaus oli kesän päätapahtuma, jossa into oli korkeimmillaan ja joukkueisiin oli haalittu huippupelaajia ympäri Suomen. Kuopiossa ikämiesjalkapalloa hallitsee suvereenisti PuPa/Kultakoivet, jonka koko toiminnan päämotiivi on ikämiesten SM-mitalien saalistamisessa. PuPa ryöpytti useana vuonna Tarzaneita rumin lukemin, mikä ei tietenkään ollut lisäämässä Tarzaneiden intoa näihin peleihin. Vuoden 1998 jälkeen emme ole enää osallistuneet ikämiesturnauksiin.

Tilastoihme

Tarzanilla on kattava katkeamaton tilasto jokaisen jäsenensä osallistumisista ja suorituksista vuodesta 1979 alkaen. Pääosa tilastoyhteenvedoista on nähtävissä Tarzanin nettisivuilla. Tilastoista näkyy esimerkiksi, että Jouni Jokinen on 23 kauden aikana pelannut 260 sarjapeliä ja hankkinut niissä yhteensä 303 tehopistettä ja 9 varoitusta sekä osallistunut harjoituksiin 1077 kertaa. Tilastoharvinaisuus lienee sekin, että kaikkien aikojen pistepörssistä, jota Jouni siis johtaa, löytyy hänen isänsä sijalta 10 ja setänsä sijalta 12.

Esitämme kaksi haastetta: 1) onko jollain suomalaisella jalkapalloilijalla komeampia tilastomerkintöjä kuin Jounilla ja 2) onko jollain seuralla täydellisempää tilastosarjaa kuin Tarzanilla?

Parhaat pelaajat; All Time Dream Team

Tarzanin edustusjoukkueessa on sarjapeleissä vuoteen 2010 mennessä pelannut yhteensä 114 eri pelaajaa. Kysymys siitä, ketkä ovat Tarzanin historian parhaat pelaajat, on mielenkiintoinen mutta vaikea. Kysymykseen ei tietenkään ole olemassa ainoaa oikeata vastausta. Mikäli kuitenkin uskaltauduttaisiin leikkimielisesti ryhtyä valitsemaan Tarzanin kaikkien aikojen joukkuetta, olisi siihen kolme lähes itsestään selvää valintaa. Toppariksi nousisi Kari Väli-Tainio, kärkeen Jouni Jokinen ja keskikentälle Kimmo Talvasto. Kapo pelasi 1980 ja 1990 -luvuilla 19 kaudella 206 ottelua Tarzanin etutopparina ja valittiin kymmenkunta kertaa kauden parhaaksi pelaajaksi, hän on varsinainen luottotarzan. Jouni taas on kärkimiehenä tehoiltaan omaa luokkaansa, kuten edellä jo kerrottiin. Jouni on voittanut pistepörssin peräti 11 kertaa ja on edelleen huippuvedossa. Mahdoton olisi sivuuttaa myöskään Kimmoa, joka pelasi 11 kauden aikana 141 sarjapeliä keskikentällä ja teki niissä 230 tehopistettä. Kimmo on ollut ottelua kohti laskettuna selvästi tehokkain pelaajamme.

Millä kriteereillä dream team sitten pitäisi valita? Ensimmäisenä joukkoa rajataan Tarzaniin sitoutumisen kestolla eli pelikausien ja ottelujen määrillä. Tämä tarkastelu sulkee valitettavasti pois muutamia nykyisen edustusjoukkueen huippupelaajia, jotka pelitaitojensa puolesta kyllä mukaan mahtuisivat. Hyökkääjien ja keskikenttämiesten osalta keskeinen tekijä on luonnollisesti pistepörssin perusteella arvioitava tehokkuus. Alempana pelaavien arviointi on vaikeampaa. Tässä on tarkasteltu pelitaitojen lisäksi keskeisesti sitä, miten tärkeä pelaajan rooli on joukkueelle ollut pitkällä tähtäimellä. Kaikkien osalta on otettu huomioon myös ”henkinen tarzanlaisuus”, joka valintakriteerinä on tietenkin hieman spekulatiivinen, subjektiivinen ja mystiikkaa sisältävä.

Näillä perusteilla valittu Tarzanin All Time Dream Team on tässä: kärkeen Jouni Jokinen ja Pekka Nyyssönen, keskikentälle Ilkka Lappalainen, Kimmo Talvasto, Kari Laatikainen ja Marko Otva, toppareiksi Kari Väli-Tainio ja Mikko Otva sekä pakeiksi Veli-Matti Sirkka ja Joke Talvinen. Maalille sijoitetaan Pasi Osala. Vaihdosta pyrkivät kentälle kärkeen Jaska Korpela, keskikentälle Seppo Jokinen, toppariksi Kimmo Kyttä, pakiksi Jalpo Miettinen ja maalille Aki Maaranen. Kyllä tällä aika monessa sarjassa pärjättäisiin!

2010 -luvulle vahvalla joukkueella

Tarzanin edustusjoukkueen vahvuus on aina ollut avainpelaajien pitkäaikainen sitoutuminen joukkueeseen. Uusiutumista on sopivasti, mutta useimpien runkopelaajien Tarzan-ura on vuosikymmenten mittainen. Nykyjoukkueessa jatkavat vanhoista avainpelaajistamme mm. edelleen täydessä iskussa olevat Mikko Otva, Jouni Jokinen ja Veli-Matti Sirkka. Jo vuosien kokemuksella jatkavat runkopelaajistamme myös Jouni Huttunen, Kari Väätäinen, Jyri Rissanen, Rami Korhonen, Heikki Jyrkinen Pekka Kupiainen, Ari Pajunen ja Jussi Toskala. Viime vuosien huippuvahvistuksistamme jatkavat Tarzanissa mm. Markus Räsänen, Petri Ryynänen ja Arto Koistinen. Maalivahtina jatkaa Aki Maaranen. Eikä tässä vielä kaikki. Lueteltujen runkopelaajien lisäksi joukkueessa pelaa vielä toinen mokoma kelpo Tarzaneita, niin vanhoja kuin uudempiakin, ja he kaikki ovat tarvittaessa valmiita kehiin. Joukkue on siis niin hyvässä mallissa, että Tarzan voi luottavaisesti mennä kohti tulevia vuosikymmeniä.

Ylikehittynyt oikeudenmukaisuuden taju

Tarzanille syntyi viitosdivisioonassa alkuvuosikymmeninä ”pahojen poikien” maine. Saimme varoituksia ja ulosajoja enemmän kuin muut, ja useimmiten suunsoitosta tuomareille. Ritvasen Pekka puolustautui kerran, kun häntä moitittiin tuomarille jurputtamisesta: ”En minä mahda mitään sille, että minulla on ylikehittynyt oikeudenmukaisuuden taju”.

Hankalan joukkueen maine oli tiedossa piirissä ja erotuomarikerhossa. Niinpä tuomarit tulivatkin aina hyvin latautuneina Tarzanin peleihin. Kuulemma sanottiin, että jos aloitteleva tuomari selviää kunnialla Tarzanin pelistä, on hänessä ainesta ylempiinkin sarjoihin. Vanhemmiten Tarzanit ovat kyllä tässä suhteessa rauhoittuneet, ainakin melkein kaikki. Sami johtaa yhä varoituspörssiä.

Tarzaneiden oikeudenmukaisuuden tajuun ja tuomareihin liittyy toinenkin hupaisa episodi. Erään Vartialassa pelatun ottelumme tuomari laskutti Tarzanilta erotuomaripalkkion ohella päivärahan, vaikka mielestämme siihen ei olisi kyseisessä tapauksessa ollut säädösten mukaan oikeutta. Maksoimme tietenkin laskun, mutta emme jättäneet asiaa siihen, koska tiesimme olevamme oikeassa, kuten aina. Valitimme asiasta piiriin ja sitten piirin ohjeiden mukaan Palloliittoon, jossa asiaa käsiteltiin erilaisissa valiokunnissa noin kaksi vuotta. Voitimme asian ja meille palautettiin väärin peritty summa, nykyrahassa ehkä kymmenkunta euroa. Oikeus voitti.

Tuusniemen matka-ottelu

Tarzaneilla oli aivan alkuvuosista lähtien tapana järjestää kerran kesässä pelihenkinen kesämatka, joka suuntautui useimmiten Joensuuhun tai Juukaan. Ohjelmassa oli aina ystävyysottelu paikallista joukkuetta vastaan sekä sopivasti kesäistä lomatunnelmaa ja illanviettoa. Juuka vakiintui sittemmin näiden reissujen kohteeksi moniksi vuosiksi. Isäntänä toimi JuPS ja sen puheenjohtaja Esko Parikka, joka järjesteli aina hienot puitteet vierailullemme.

Vuonna 1989 kesämatkan kohteeksi valittiin Tuusniemi, kun sarjaottelu Tuusniemen Kisaa vastaan sattui sopivasti heinäkuun viimeiseksi lauantaiksi. Iso joukko Tarzaneita lähti matkaan jo perjantaina kahdella matkaveneellä, osa nopeammalla veneellä lauantaiaamuna ja loput autoilla. Huviveneilijät yöpyivät Heinäveden kirkonkylän laiturissa ja toki myös tutustuivat paikalliseen iltaelämään. Veneet jatkoivat lauantaina Karvion ja Varistaipaleen kanavien kautta Juojärvelle ja edelleen kohti Tuusniemeä.

Osa veneillä saapuvista pelimiehistä päätti jo matkan aikana ryhtyä keskittymään huutosakkitehtäviin, koska matkassa tiedettiin olevan Tarzaneita enemmän kuin joukkueeseen mahtuu. Huutosakki valmistautui ja varustautui tehtäväänsä perusteellisesti. Veneistä roudattiin kentän laidalle mm. hyvin varusteltu tarjoiluvaunu runsaine eväineen. Tuusniemellä ei ehkä oltu totuttu kansainvälistyyppiseen jalkapallotunnelmaan ja pelin alkaessa erotuomarit poistivat Tarzanien huutosakin kenttäalueen ulkopuolelle. Onneksi sille kuitenkin löytyi paikka näkö- ja kuuloetäisyydeltä.

Itse ottelu oli Tarzanin hallinnassa lähes loppuun saakka. Peliä johdettiin jo kahdella maalilla, mutta Kisa onnistui lopussa tasoittamaan luvuiksi 3-3. Tarzanit olivat tulokseen pettyneitä ja tyytymättömiä myös tuomaritoimintaan, jota pidettiin osasyynä voiton karkaamiseen käsistä.

Pikaveneellä lähteneitä Tarzaneita ei kuulunut pelipaikalle, ja pelin jälkeen saatiin tietää heidän veneensä hyytyneen Juojärven selälle. He saapuivat kuitenkin ystävällisten kalastajien hinauksessa illan mittaan.

Pelin jälkeen siirryttiin autoilla ja veneillä Ylösen Jukan mökille saunomaan ja syömään rantakalaa, josta myöhemmin illalla siirryttiin takaisin kirkonkylälle paikalliseen iltaravintolaan. Samaiseen ravintolaan saapui jossain vaiheessa myös ottelun päätuomari, jolle Tarzaneilla olisi ollut pelistä paljonkin kommentoitavaa. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tuomari kutsuttiin kohteliaasti Tarzanien pöytään ja hänelle alettiin tarjota drinkkejä oikein urakalla. Illan tiimellyksessä ruoka- ja juomavalikoima osoittautui erään Tarzanin vatsalle sopimattomaksi ja päätyi valtavaksi lammikoksi ravintolan lattialle Tarzanien pöydän viereen. Paikalle kiirehtineen hovimestarin kysellessä syyllistä, palasi siinä vaiheessa jo mutkille kävelevä tuomari miestenhuoneesta eivätkä Tarzanit katsoneet tarpeelliseksi korjata syyllisestä syntynyttä väärinkäsitystä. Henkilökunta poisti tuomarin ravintolasta ja Tarzanit jakoivat tasapelin juhlimista.

Ohjelma jatkui sunnuntaina brunssilla Jukan mökillä. Kotimatkalla muisteltiin sitten edellisen illan tapahtumia makeissa tunnelmissa.

Golf astuu kuvaan ja nousee Tarzanin kakkoslajiksi

Golf hiipi Kuopioon 1980 -luvun alkupuolella muualta muuttaneiden mukana. Kun golfharrastusta ja ensimmäisiä kenttähankkeita alettiin Kuopion seudulla viritellä, oli perinteisten kuopiolaispelimiesten suhtautuminen lajiin hyvin epäileväinen. ”Niin kauan kuin vielä osun liikkuvaan palloon, en moiseen hömpötykseen ryhdy”, sanottiin yleisesti. Jalkapalopiirien hämmästys oli suurta, kun vanha Kups-ikoni ja monipuolinen urheilun puuhamies Ari Savolainen höyrähti golfiin. Tarzanitkin ihmettelivät asiaa. Vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla muutamat Tarzanit ottivat varovaisia ensikosketuksia tähän outoon lajiin, aluksi vähän nolona ja kavereilta salaa. Ensimmäisiä golfaavia Tarzaneita olivat Jukka Ylönen, Kaj Utriainen, Pekka Ritvanen, Pena Huttunen ja Sami Närhi. Era Karvonen jäi koukkuun vuonna 1989.

Vuodesta 1990 alkaen Tarzanin kesätapahtuman ohjelmanumeroksi otettiin ”leikkimielinen” golfkilpailu Konnus Golfissa Leppävirralla. Kentän kanssa oli saatu sovituksi erikoisjärjestely, että kilpailuun saattoivat osallistua Tarzanit riippumatta siitä, onko heillä golfkentillä vaadittavaa green cardia. Tätä kautta golfaavien Tarzaneiden joukko kasvoi nopeasti ja Tarzanin golfmestaruuskilpailusta tuli heille jokakesäinen golfkauden päätapahtuma.

Tarzanin golfmestaruudesta pelattiin 1990 – 2000 joka kesä Konnus Golfissa, siis yhteensä yksitoista kertaa. Golfin vakiinnuttua Tarzanin toimintamuodoksi ja virallisesti golfaavien Tarzanien määrän noustua parinkymmenen paikkeille, voitiin mestaruuskisa siirtää suuremmille kentille.  Sen jälkeen pelipaikaksi on valittu Tahko Golf kolme kertaa sekä kerran Joroisten Kartanogolf, Annila Mikkelissä, Laukaan Peurunkagolf, Etelä-Saimaa Golf Lappeenrannassa, Nokian Rivergolf, Oulun Sankivaara ja Kokkolagolf. Mestaruuskisatapahtuma on vakiintunut kolmepäiväiseksi viikonlopputapahtumaksi. Perjantaina pelataan harjoituskisa, lauantaina virallinen mestaruuskilpailu ja sunnuntaina scramblekisa kaksimiehisin joukkuein, jotka muodostetaan mestaruuskisan tulosten perusteella.

Vuoteen 2010 mennessä mestaruudesta on pelattu 21 kertaa, ja nimensä kiertopalkinnon kylkeen on saanut 12 eri pelaajaa. Useammin kuin kerran voiton ovat vieneet Sami Närhi, Pekka Ritvanen, Era Karvonen, Kimmo Talvasto, ja Pekka Nyyssönen.

Tasoituksen alhaisuudella mitattuna ovat parhaita golfareitamme Pena Huttunen, Pekka Nyyssönen, Sami Närhi, Matti Koivisto, Jalpo Miettinen, Jukka Ilva ja Kimmo Talvasto, jotka ovat yltäneet ns. singletasoitukseen ainakin golfuransa jossain vaiheessa.

Aktiivigolfareita on Tarzanissa nykyään noin 25, eli suunnilleen puolet seuran toimintaan osallistuvista jäsenistä. Mestaruuskilpailujen lisäksi Tarzanin golftoiminta on hyvin vilkasta. Pääasiassa pelataan Tarina Golfissa, joka on useimpien Tarzaneiden kotikenttä.  Erilaisia Tarzanin turnauksia pelataan läpi pelikauden ja yhdessä pelataan paljon muutenkin. Iso osa Tarzanin golfareista osallistuu vuosittain yhteisille etelän maihin tehtäviin golfreissuihin. Matkakohteina ovat olleet mm. Espanja, Unkari, Kiina, Portugali, Tsekki, USA ja Latvia.  

Aktiivisina ihmisinä golfaavat Tarzanit ovat osallistuneet myös kotikenttänsä Tarinagolfin hallintoon. Golfyhtiön hallituksessa mukana ovat olleet Era Karvonen, Pekka Ritvanen, Petteri Kupiainen, Kimmo Talvasto ja Jukka Ylönen. Tarinagolfin pitkäaikainen toimitusjohtaja Ari Kärki on nimetty puolivirallisesti FC Tarzan ry:n ainaisjäseneksi. Lisäksi golfaava Tarzan Jukka Ilva on TahkoGolfin toimitusjohtaja, joten Tarzaneiden suhteet Itä-Suomen parhaimpiin golfkenttiin ovat läheiset.

Yhdet Bierstubessa

Jälkipelit ovat tietenkin olennainen osa harrastusta. Alkuvuosina Tarzanit, silloin vielä nuoret miehet, kiirehtivät pelien tai treenien jälkeen pikaisesti suihkuun ehtiäkseen ajoissa Tarzaniin tai Henryyn pohtimaan onnistumisten tai epäonnistumisten syitä tuopin ääressä. Myöhemmin, kun kotoa irtautuminen on tuullut haasteellisemmaksi, on siirrytty siihen, että käydään heti treenin tai pelin jälkeen hikiset verkkarit päällä ottamassa ”yhdet”. Tästä käytännöstä on sittemmin tullut Tarzanien vakiintunut toimintatapa ja perinne. Paikaksi on vakiintunut Ravintola Bierstube, jonka kanssa Tarzanilla on nykyään erinomaisesti toimiva liikesuhde. Kantapöytä on varattu Tarzaneille jokaisen treenin jälkeen, siis noin 150 kertaa vuodessa.

Kunniaa ja merkkejä

FC Tarzan ry:n pitkäjänteinen toiminta on saanut arvostusta myös Palloliiton Itä-Suomen piirin taholta. Piirin hopeinen ansiomerkki on myönnetty Era Karvoselle, Masa Kuroselle, Kimmo Talvastolle, Jalpo Miettiselle ja Jukka Ylöselle. Piirin seuratoimijamerkin ovat saaneet Kari Väätäinen, Veli-Matti Sirkka, Jouni Huttunen ja Kimmo Kyttä. Masa Kuronen palkittiin vuonna 2007 Itä-Suomen piirin Vuoden seuraihminen -pokaalilla. Tarzanin 20-vuotisjuhlalehti nimettiin vuoden seurajulkaisuksi Itä-Suomen piirissä. Jouni Jokinen palkittiin vuonna 2010 piirin parhaana maalintekijänä Palloliiton Itä-Suomen piirin kultaisella kengällä.  

 

Loppumietteet

Jalkapallokaupunki Kuopiossa on Tarzanin historian aikana toiminut reilusti yli kaksikymmentä eri seuraa, jotka ovat osallistuneet jalkapallon miesten sarjoihin. Kirjoittajalle tulee mieleen ainakin seuraavat: KuPS, Koparit, ELO, KP-48, Päivärannan Pallo-70, KuFu-98, SC Zulimanit, Kings, KJK, LiPa, KuKi, E-KI, Club BCS, FC Kuopio, JeSP PK, KPU, KuPK, L-K Ns, NiU, PuPa, AC Barca ja FC Royal.  Monet näistä syntyivät 1980 -luvun alkupuolella ehkäpä hieman Tarzaninkin esimerkin innoittamina. Suuri osa on häipynyt jalkapallokartalta kokonaan tai toiminta on käytännössä loppunut.

Kultaisen 1970 -luvun jälkeen on kuopiolainen jalkapallo kokenut kovia. Koparien ja Elon olemassaolo päättyi talousvaikeuksiin ja konkursseihin. Myös KuPS kävi syvällä paitsi taloudellisesti niin myös pelillisesti; 1990 -luvulla se putosi jopa kakkosdivisioonaan. Onneksi pahimmat ajat näyttäisivät sen osalta nyt olevan takanapäin. Jalkapallokaupungin menestysvuosikymmeneltä ovat jäljellä vain muistot ja KuPS – niin ja tietenkin FC Tarzan.

Kirjoittajan selitykset:

Olen laatinut tämän historiikkikirjoitelman FC Tarzan ry:n ikiaikaisen puheenjohtajan ominaisuudessa. Tiedot perustuvat minun ja Masa Kurosen muisteluihin, Tarzanin tilastoihin sekä takavuosien seurajulkaisuihin ja toimintakertomuksiin. Vastuu virheistä ja tulkinnoista on kokonaan minun. Näkökulmani objektiivisuutta voi arvostella; arvioinhan tässä osin omaa toimintaani. Aika kultaa muistot.

Era Karvonen