Viime aikoina moni valkoinen ihminen on havahtunut keskustelemaan omista valkoisuuden aiheuttamista etuoikeuksistaan. Millaisiin konkreettisiin tekoihin tietoisuus näistä etuoikeuksista voisi johtaa?

Tähän listaan on koottu esimerkkejä tavoista hyödyntää omaa valkoista etuoikeuttaan muiden eduksi. Tämä dokumentti pohjaa useampiin englannin- ja suomenkielisiin lähteisiin (mm. 9 keinoa olla hyvä valkoinen liittolainen, Nicole Stampin Facebook-kirjoitus, 75 Things White People Can Do for Racial Justice, What can I do?, How to be an Ally?, Me & White Supremacy Workbook), joissa on listattu konkreettisia keinoja hyödyntää omaa valkoista etuoikeuttaan muiden eduksi käytännön tilanteissa. Keinoja on pyritty suomentamaan ja sijoittamaan suomalaiseen kontekstiin. Mikäli jokin termi tai aihepiiri ei ole entuudestaan tuttu, voit perehtyä antirasistiseen sanastoon täällä (Fem-R).

Tämä lista on tarkoitettu työkaluksi oman jokapäiväisen antirasististisen työn kehittämiseen. Lista ei ole täydellinen ja sitä päivitetään tarpeen mukaan. On suositeltavaa myös käyttää hakukonetta ja etsiä tietoa kirjastosta tai muualta omatoimisesti.

Linkkiä tähän dokumenttiin saa jakaa vapaasti sosiaalisessa mediassa: cutt.ly/valkoinenetuoikeus
Voit halutessasi ladata omaan someen kuvan, jossa näkyy linkki tähän dokumenttiin tästä.

Haen tietoa ja opiskelen aktiivisesti rasismista ja valkoisuudesta. En kuormita rodullistettuja ihmisiä kysymyksilläni tai oleta heidän opettavan minua, vaan etsin aina ensin tietoa itse. Mikäli tarvitsen konsultaatiota rodullistetuilta ihmisiltä, tarjoudun maksamaan heille palkkaa työstä. Suomenkielisiä lähteitä antirasistisen toiminnan tueksi löydän esimerkiksi täältä. Perehdyn myös Suomen kolonialistiseen historiaan, alkuperäisväestön ja eri vähemmistöryhmien asemaan Suomessa. Tiedostan, että Suomi on tutkituista Euroopan maista rasistisin mustille ja ruskeille ihmisille. Haen tietoa myös rakenteellisesta ja institutionaalisesta rasismista. Ymmärrän, että olen edustamani kulttuurin kasvatti, ja kulttuuriset ennakkoluulot ovat vaikuttaneet ajatteluuni koko elämäni ajan. Tiedostan oman valkoisuuteni ja sen tuomat etuoikeudet ja käsittelen niitä tunteita, joita ihonvärin tuoma etuoikeutettu asemani minussa aiheuttaa. Hyväksyn virheeni ja sen, että tulen varmasti tekemään niitä lisää. Otan virheistä opikseni. Olen armollinen itselleni ja kärsivällinen toiminnassani – rasismista pois-oppiminen voi viedä aikaa. Muistan myös levätä ja pitää huolta itsestäni ja läheisistäni.

Kohtelen kaikkia ihmisiä yhdenvertaisina, mutta yksilöinä. Tutustuessani ihmisiin, kysyn samat kysymykset valkoisilta ja ei-valkoisilta ihmisiltä. En oleta kenenkään taustaa, kielitaitoa, kiinnostuksen kohteita tai mitään muutakaan. Opin lausumaan ja muistamaan myös niiden ihmisten nimet, joilla on ei-tyypillisiä suomalaisia nimiä. Tiedostan, että yhden ihmisen teot tai sanat eivät ole koskaan kaikkien hänen edustamansa väestöryhmän näkemys asioista. Suomessa on hyvä tapa aloittaa keskustelu tuntemattoman henkilön kanssa aina suomeksi. En puhu rodullistetuksi tulevan ihmisten puolesta kysymättä häneltä lupaa enkä pyri “pelastamaan” ketään pyytämättä, vaan tiedustelen mieluummin suoraan, voinko olla jotenkin hyödyksi. En osoita kenellekään erityiskohtelua, vaan harjoitan ihmisten kohtaamisissa empatiaa. Mikäli huomaan keskustelutoverini vaivaantuneen ja ymmärrän sanoneeni jotain typerää, pyydän anteeksi. 

Harjoitan aktiivisesti antirasismia itseni ja valkoisten tuttavien, ystävien ja läheisten kanssa: haen tietoa, opiskelen, keskustelen, kuuntelen, toimin ja haastan muita toimimaan antirasistisesti. Antirasistista työtä tehdessäni jätän suosiolla oman egoni sivuun enkä odota kiitosta toiminnastani, sillä työssä ei ole kyse minusta. Kun teen virheitä, pyydän anteeksi, mietin mikä meni vikaan ja toimin jatkossa paremmin. Ijeoma Oluon sanoin: “antirasismin hienous piilee siinä, ettei kenenkään tarvitse teeskennellä olevansa vapaa rasismista toimiakseen antirasistisesti. Antirasismi on sitoutumista taistelemaan rasismia vastaan aina sitä kohdatessaan, myös kohdatessaan rasismia itsessään."

Liityn mukaan ryhmään tai muodostan sellaisen: lukupiirin, elokuvaringin tai muun porukan, jossa keskustelemme yhdessä muiden valkoisten ihmisten kanssa tiedostetuista ja tiedostamattomista ennakkoluuloista, joita valkoisina ihmisinä omaamme – mistä ennakkoluulot johtuvat, minkälaisia asenteita ne ylläpitävät ja miten niitä voisi oppia purkamaan.

Vaadin läheisiltäni, työyhteisöltäni ja muilta valkoisilta ihmisiltä ympärilläni solidaarisuutta. En ohita rasistisia vitsejä tai stereotyyppistä kommentointia olankohautuksella, vaan puutun asiaan ja keskustelen asiasta rakentavaan sävyyn. Jaan myös muille oppimaani tietoa ja korjaan väärinkäsityksiä niitä kohdatessani. Työryhmissä ja organisaatioissa peräänkuulutan yhdenvertaisuusvastaavan nimeämistä ja koko ryhmän koulutusta yhdenvertaisuusasioissa.

Vaadin poliitikoilta vastuunkantoa ja toimenpiteitä paikallisesti ja kansainvälisesti liittyen poliittisen hallinnon ja poliisin sisäiseen rasismiin ja niihin liittyviin jatkotoimenpiteisiin, poliisin harjoittamaan laittomaan etniseen profilointiin, poliisiväkivaltaan ja kuolemantuottamuksiin sekä ennaltaehkäisevään jatkokoulutukseen. Twitter on tehokas viestintäkanava, sillä se on julkinen, mutta sähköposti ja kirje ovat hyviä vaihtoehtoja.

Äänestän vaaleissa ja kysyn ehdokkailta heidän antirasistisesta työstään. Perehdyn ehdokkaani edustaman puolueen asenteisiin koskien esimerkiksi yhdenvertaisuutta ja maahanmuuttoa.

Allekirjoitan vetoomuksia vaatien oikeutta kaikkialla tapahtuville ihmisoikeusrikoksille ja poliisiväkivallan uhreille, kuten George Floydille, Breonna Taylorille ja Tony McDadelle.

Osallistun mielenosoituksiin aina rasismiin, syrjintään tai muuhun etniseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvissä tapauksissa terveydentilani ja liikuntakykyni sallimissa puitteissa. Osallistun hiljaisesti ja rauhallisesti, en vedä huomiota itseeni enkä puhu tai huuda muiden päälle. Pyrin tietoisesti välttämään kiihottamasta tilannetta tiedostaen, että se voi aiheuttaa erityistä turvattomuutta rodullistetuille ihmisille. Sijoitan tarvittaessa turvatun, valkoisen kehoni rodullistettujen mielenosoittajien ja virkavallan väliin, jotta voin tilanteen vaatiessa suojata heitä mahdolliselta virkavallan voimankäytöltä. En jaa kuvia tai videoita tunnistettavissa olevista mielenosoittajista tai ihmisistä ilman heidän suostumustaan.

En jaa kuvia tai videota rodullistettujen ihmisten murhista. Jaan artikkeleita ja tietoa tapahtumista (mieluiten rodullistettujen ihmisten näkökulmasta kirjoitettuna), mutta en jaa kuvamateriaalia. Ymmärrän ruskeita kehoja vahingoittavan kuvamateriaalin normalisoivan vaikutuksen mediassa ja valkoisten ihmisten silmissä. Tiedostan rasististen kuvien jakamisen ja rasismin vahingolliset vaikutukset rodullistetuksi tulevien ihmisten terveydelle. Pysähdyn ja harkitsen tarkkaan ennen kuin jaan kuolleen tai kuolevan ihmisen kuvia, ja etsin mieluummin vaihtoehtoisen, uhria ja tämän läheisiä kunnioittavan tavan jakaa tietoa tapahtuneesta. Mikäli vahingollisia kuvia on välttämätöntä levittää, käytän asianmukaisia sisältövaroitusilmoituksia ja monivaiheista tai suojattua tapaa kuvan aukaisuun (esim. sijoittamalla kuvasisällön useamman linkin taakse).

Mikäli kohtaan rasistista kanssakäymistä julkisessa tilassa, painan ääni- tai videotallennuksen päälle puhelimeeni, puutun tilanteeseen rauhallisesti ja pyrin purkamaan tilannetta. Annan huomioni ensisijaisesti rasismin kohteeksi joutuneelle henkilölle: näytän hänelle että olen läsnä ja kysyn voinko olla avuksi. Voin viestiä solvauksen kohteeksi joutuneelle ihmiselle myötätuntoa myös elein, katsein tai sanoin. Mikäli mahdollista, sijoitun rauhallisesti tilassa valkoisen kehoni kanssa konfiktin osapuolten väliin turvatakseni rasismin kohteeksi joutuneen henkilön koskemattomuutta. Tilanteen jälkeen jään odottamaan henkilön kanssa ja tiedustelen uudelleen voinko olla avuksi tai voinko mahdollisesti saattaa hänet jonnekin.

Mikäli satun olemaan sivustakatsoja rasistisessa tai muuten kyseenalaisessa kiistassa, pyrin hienovaraisesti nauhoittamaan tilanteen puhelimellani. Mikäli tilanne eskaloituu, tallennan kopion puhelimeeni. Tilanteen mahdollisesti rauhoituttua kysyn hyökkäyksen kohteeksi joutuneelta ihmiseltä lupaa jakaa videota sosiaaliseen mediaan ja/tai luotettavalle median edustajalle.

En soita poliisille tilanteissa, joissa rodullistetut (tai muuten näkyviin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset) ovat osallisena ennen kuin olen miettinyt, soittaisinko poliisin paikalle, jos epäilty henkilö olisi valkoinen. Ennakkoluuloihin perustuva toiminta, esimerkiksi se, että rodullistettu ihminen näyttää “epäilyttävältä” ei ole pätevä syy soittaa poliisia paikalle. En pidä poliisia henkilökohtaisena vartijanani tai iskuryhmänäni enkä osallista poliisia ei-uhkaaviin konflikteihin. Vaikka poliisi nauttii Suomessa hälyttävän suurta luottamusta kansallisesti, Suomen poliisin on tutkitusti todettu harjoittavan etnistä profilointia, poliisikoulutuksessa on esitetty rasistisia stereotyyppejä ja poliisin sisällä on esiintynyt avointa rasismia. Poliisin läsnäolo voi rasististen asenteiden vuoksi lisätä uhkaa rodullistettujen ihmisten turvallisuudelle.

Mikäli kohtaan rasistista kanssakäymistä sosiaalisessa mediassa, puutun siihen rauhalliseen, kunnioittavaan sävyyn ja vältän tilanteen eskaloitumista konfliktiksi. Rodullistetuksi tulevilla ihmisillä on täysi oikeus loukkaantua rasismista, sillä se on heille kirjaimellisesti hengenvaarallista. Rasismi ei ole hengenvaarallista meille valkoisille ihmisille, joten on hyvä opetella hillitsemään oma mielentila ja puuttua rasismiin rakentavasti ja tyynesti – muunlainen toiminta on vain haitallista rasismin kohteeksi joutuneelle. Mikäli tilanne eskaloituu konfliktiksi, se aiheuttaa rasismin kohteeksi joutuneelle henkilölle tilanteessa suhteettoman suuren määrän stressiä, voimattomuuden tunnetta ja kipua. Hänen ei tarvitse olla kohtelias enkä ole oikeutettu tuomitsemaan tai kontrolloimaan hänen reaktioitaan, ainoastaan omiani.

Pyydän anteeksi, mikäli minulle huomautetaan rasistisesta teostani. Mikäli huomautus tapahtuu sosiaalisessa mediassa, en poista tapahtunutta vaikka tuntisin siitä häpeää. Pysyn vastuussa sanomisistani, sillä virheeni avulla voin toimia esimerkkinä muille siitä, kuinka rasismia puretaan konkreettisesti kanssakäymisen, pahoittelun ja oppimisen avulla. En ota vastaan muiden valkoisten ihmisten vähättelyä tai anteeksipyyntöni hyväksyntää asiasta, joka ei koske heitä. Teemme kaikki virheitä, seison omieni takana ja hyödynnän omaa oppimiskokemustani edistämään arvojeni toteutumista. En odota kehua tai kiitosta rodullistetuilta ihmisiltä tekemälleni antirasistiselle työlle.

Seuraan mediaa kriittisesti. Mikäli uutisessa tai lehtijutussa mainitaan henkilön etnisyys, pohdin kenen etnisyys mainitaan ja kenen ei, miksi se on oleellista jutun kannalta ja minkälaisia yhteiskunnallisia käsityksiä se saattaa ylläpitää, vahvistaa tai haastaa. Tarkkailen myös kriittisesti niitä kuvia, joita uutisartikkeleihin yhdistetään ja pohdin, minkälaisia ennakkoluuloja ja asenteita kuvat saattavat vahvistaa. Seuraan myös ei-valkoista mediaa.

Seuraan kuluttamaani viihdettä, mainontaa, kuvia, tv-sarjoja, elokuvia, pelejä, kirjallisuutta, musiikkia, muotia ja taidetta kriittisesti. Luen ja seuraan myös ei-valkoista taidetta, viihdettä ja kirjallisuutta. Pohdin minkälaisessa yhteydessä valkoisia kehoja esitetään ja millaisia ominaisuuksia niihin liitetään? Entä ei-valkoisiin? Millaisessa suhteessa eri näköisten ihmisten representaatiota esitetään kuluttamassani viihteessä ja kulttuurissa? Mikä on kuluttamani viihteen historia? Kenen ääni kuuluu? Kenen ääni ei kuulu? Kenen tarinaa kerrotaan ja kuka tarinaa kertoo? Mistä se voisi johtua ja millaisia asenteita se ylläpitää, vahvistaa tai haastaa?

Osoitan arvostusta mustia, ruskeita ja muita rodullistetuksi tulevia ihmisiä ja heidän kulttuuriaan kohtaan sen sijaan, että fetisoin tai varastan luvatta heidän ulkonäköään, kulttuuriaan, eleitään, kieltään tai tyyliään omaksi edukseni (ks. kulttuuriappropriaatio). Mikäli kulutan viihteenä tai hyödyn rahallisesti tai sosiaalisesti kulttuurista, joka on lähtökohtaisesti ei-valkoinen, osoitan asianmukaisesti kunnioitusta kulttuuria ja sen edustajia kohtaan: opiskelen ko. kulttuurin historiaa kulttuurin edustajien itsensä kertomana, opetan sitä muille valkoisille ihmisille ja pyrin antamaan kulttuurille ja sen edustajille myös jotain takaisin.

Matkustaessani ulkomailla olen erityisen tietoinen etuoikeuksistani ja valkoisuuden mahdollistamasta valta-asetelmasta suhteessa ei-valkoisiin tai paikallisiin ihmisiin. Kunnioitan aina paikallista kulttuuria, pyrin opiskelemaan kulttuurista etukäteen ja oppimaan kokemuksestani. Tuen rahallisesti paikallista yrittäjyyttä ja kulttuuria enkä aseta itseäni paikallisen väestön yläpuolelle. Pidän huolta, etten myöskään toteuta “valkoisen pelastajan kompleksia”. Mikäli otan valokuvia, pyydän kuvien ottamiseen ja jakamiseen suostumusta kuvissa esiintyviltä ihmisiltä. Matkasta kertoessani ja kuvia jakaessani pidän huolta, etten vahvista haitallisia stereotypioita. Jaan ennemmin tietoa vaikkapa asioista, mistä Suomessa ei juurikaan puhuta tiedostaen samalla oman kokemukseni rajallisuuden ja sen, etten ole ko. kulttuurin edustaja tai asiantuntija.

Ostan tuotteita ja palveluita, eli tuen rahallisesti yrityksiä, jotka ovat rodullistetuksi tulevien ihmisten omistuksessa. En tue rahallisesti tai muuten yrityksiä, yhteisöjä tai puolueita, jotka osoittavat merkkejä työperäisestä hyväksikäytöstä, joilla on kytköksiä äärioikeistoon tai jotka ovat avoimen rasistisia.

Uskon rodullistetuksi tulevien ihmisten kokemuksia rasismista. En mitätöi, tuomitse tai päätä miten rodullistetuksi tulevien ihmisten pitäisi tuntea tai surra. Kokemuksen kyseenalaistamisen sijaan olen läsnä, kuuntelen, pahoittelen tapahtunutta ja tarjoan apuani. Myöhemmin voin miettiä itsekseni, miksi rasismista puhuminen aiheuttaa minussa epämukavuutta, vastustusta ja epäuskoa, ja minkälaiset ennakkoluulot ohjaavat minua käytökseeni.

Mikäli olen asemassa, jossa valitsen ihmisiä opiskelupaikkoihin, kiinnitän huomiota hakijoiden ja valittujen opiskelijoiden diversiteettiin. Tiedostan, että myös koulutusjärjestelmässämme tapahtuu rakenteellista rasismia ja kannustaminen, ohjaaminen ja eteneminen koulutusasteelta toiselle on haastavampaa rodullistetuksi tuleville ihmisille.  Tiedostan ennakkoluuloni enkä tee oletuksia ihmisen pätevyydestä tämän nimen, ihonvärin, kielitaidon, etnisyyden tai uskonnon perusteella. Peräänkuulutan yhdenvertaisuusvastaavan nimeämistä ja koko henkilöstön koulutusta yhdenvertaisuusasioissa.

Mikäli olen asemassa, jossa rekrytoin tai suosittelen ihmisiä työpaikkoihin, palkkaan ja suosittelen pesteihin myös päteviä rodullistetuksi tulevia ihmisiä ja maksan heille asianmukaista (ei minimi-) palkkaa. Tiedostan ennakkoluuloni enkä tee oletuksia ihmisen pätevyydestä tämän nimen, ihonvärin, kielitaidon, etnisyyden tai uskonnon perusteella. Mietin myös edustamani yrityksen diversiteettiä. Mikäli palkkalistoilla on vain valkoisia ihmisiä, pohdin mistä se voisi johtua ja olisiko asialle tehtävissä jotain. Peräänkuulutan yhdenvertaisuusvastaavan nimeämistä ja koko henkilöstön koulutusta yhdenvertaisuusasioissa.

Mikäli olen asemassa, jossa vuokraan, välitän tai myyn asuntoja, kiinnitän huomiota ennakkoluuloihini enkä jätä asuntoja välittämättä esimerkiksi henkilön nimen, ihonvärin, kielitaidon, etnisyyden tai uskonnon perusteella. Peräänkuulutan yhdenvertaisuusvastaavan nimeämistä ja koko henkilöstön koulutusta yhdenvertaisuusasioissa.

Mikäli toimin opettajana, kasvattajana, valmentajana, ohjaajana tai ryhmänjohtajana, mietin representaatiota käyttämissäni opetusmateriaaleissa ja kielessä. En oleta ihmisen taustaa, kielitaitoa, kiinnostuksen kohteita, perhettä, uskontoa tai mitään muutakaan hänen ulkonäkönsä perusteella, vaan kohtelen kaikkia yhdenvertaisina ja yksilöllisinä. Tiedostan omaavani ennakkoluuloja ja mietin, mistä ne johtuvat. Tiedostan myös oman valta-asemani ja pyrin osallistamaan mahdollisuuksien mukaan myös muita, ei-valkoisia ihmisiä ohjaajan rooliin. Mietin lisäksi ohjaamani ryhmän diversiteettiä. Mikäli ohjausryhmässäni on vain valkoisia ihmisiä, pohdin, mistä se voisi johtua ja olisiko asialle tehtävissä jotain. Peräänkuulutan yhdenvertaisuusvastaavan nimeämistä ja koko henkilöstön koulutusta yhdenvertaisuusasioissa.

Puhun valkoisille lapsilleni rasismista ja pidän keskustelua yllä aiheesta säännöllisesti. Pyrin olemaan heille roolimallina ja opettamaan miten syrjivään käytökseen puututaan rauhallisesti ja rakentavasti. Opetan lapseni puuttumaan epäreiluun kohteluun ja toisaalta kantamaan vastuun omista teoistaan. Mikäli rodullistettu lapsi kohtaa rasismia esimerkiksi koulussa, kannustan valkoista lastani olemaan tämän tukena heidän kertoessa yhdessä valkoiselle opetushenkilökunnan jäsenelle tapahtumista. Internetistä löytyy hakemalla lisää vinkkejä englanniksi ja suomeksi:

Hankin valkoiselle lapselleni ei-valkoisia leluja, kirjoja, elokuvia ja pelejä, joissa tarinan päähenkilö ei ole valkoinen (eikä myöskään kärsi itseinhosta, orjuudesta tai muuten alisteisesta asemasta eikä etnisyyteen kohdistuvasta väkivallasta). Mikäli lapseni ei pidä ei-valkoisista leluista, ymmärrän, että syynä voi olla rasismi ja minun on tehtävä enemmän työtä opettaakseni lapseni arvostamaan ei-valkoisia ihmisiä ja ymmärtämään rasismia.

Mikäli koen tässä vaiheessa listaa vaikeita tunteita kuten epämukavuutta, harmia tai suuttumusta ja mieleni tekisi väittää vastaan, pysähdyn. Istun alas, hengitän syvään ja käsittelen omia tunteitani useamman tunnin tai tarvittaessa usean päivän ajan. Pyrin reflektoimaan alitajuntaisia syitä sille, miksi tämän listan lukeminen aiheuttaa minussa näitä tunteita sekä sitä, minkälaisia rakenteita yhteiskunnassa tunteeni saatavat auttaa ylläpitämään.

Lahjoitan kykyni mukaan rahaa järjestöille, jotka tekevät paikallisesti ja globaalisti työtä antirasismin eteen. Esimerkkejä kotimaisista organisaatioista löytyy täältä ja kansainvälisistä organisaatioista täältä. Lahjoitan kykyni mukaan rahaa myös Black Lives Matter -organisaatiolle. Black Lives Matter:iä voi tukea myös pyörittämällä tätä videota (Ad Block pois päältä). Mikäli en pysty lahjoittamaan rahaa, tiedustelen järjestöiltä tai tarjoan omatoimisesti muita keinoja tukea: voisinko lahjoittaa vaikkapa aikaani, osaamistani, tiloja tai muita resursseja organisaation käyttöön.

Kiitos listasta kuuluu kaikille edellä mainittujen lähteiden kirjoittajille ja koostajille sekä erityisesti kaikille poc-kirjoittajille läpi historian tärkeästä työstänne.

Dokumentin ovat koostaneet Kiia Beilinson ja Miia Laine kesäkuussa 2020.

Dokumenttia on viimeksi päivitetty 8.6.2020.