KERÄILY

harrastuksena

Osat:

I Keräily

Keräilyn idea ja historia

Miksi kerätä

Mitä kerätä

Miten kerätä

Ympäristön ja mahdollisuuksien huomioon ottaminen

II Oma keräilyni

  1. Keräilykaudet
  2. Softarinkeräily

Johdanto

Rakkaalla pallolla on monta nimeä

Minun softarini

Omat softarini

Säilytys

Kerääminen

Softarien yleisyysmääritys

  1. Pokemon-korttien keräily
  2. Postimerkkien keräily

Pun=valmis

SOFTARINKERUU

Kirjoitettu 2011-12, viimeistelty 2013

Kuva 1: Softareita

Kuva 2: Kuuko? Mieti uusiksi.

Johdanto

Softareiden, pienten lelupyssyllä ammuttavaksi tehtyjen muovikuulien kerääminen on harrastuksena melko uusi, koska softarinkuulat ovat syntyneet teollisuuden tuotteena vasta vähän aikaa sitten. Eipä se nykyäänkään harrastusten yleisyyslistan kärjessä ole, ehei, eikä niitä yleensä edes lueta keräilytavaraksi, tai lasketa edes asiaksi, joita voi keräillä. Mutta minä silti kerään niitä.

Usein minulta on kysytty: ”Miks keräät softarinkuulia, kun nniit voi ostaa kaupastaki ?!”

Mutta eihän minulla ole edes asettakaan, jolla ampua niitä. En keräilekään Softareita siksi, että sitten ampuisin ne, vaan aivan muuten vaan. Ja on minulla tietysti syitä siihen. Suosittelenpa sinullekin tätä jaloa harrastusta, noitten pienien, kiehtovien muovikuulien maasta noukkimista.

Miksi keräillä muovikuulia?

1: Oma huvi on se syy, jonka takia aloitin keräillä softareita. On toki kivaa keräillä mitä vaan, mutta harvinaiset softarit vasta löytyessään ovatkin kivoja päivän piristäjiä. Nyt kun olen keräillyt softareita monia vuosia, niistä on kehittynyt minulle jo ihan intohimokin.

2: Ajanviete. Jos joudut odottamaan aukeilla paikoilla, esim. välitunnilla koulunpihassa, voit hyvin löytää ja kerätä softareita ja näin tappaa aikaa.

3: Luonnon puhdistaminen. Nuo pienet muovikuulat ovat roskia luonnossa, ja kun ne kerää pois, luonto puhdistuu.

4: Rahallinen arvo. Jos on oikein paljon softareita, ne voi myydä joskus, kun ei enää niitä tarvi, jollekin joka ampuu niitä. Eiväthän softarit ole rahallisesti kovinkaan arvokkaita, esim. 1 softari on aivan arvoton,  mutta kun niitä kerää ja niitä on tuhansia, niin voi niistä rahaakin saada. Jos keräät softareita luonnonsuojelumielessä, ei kannata tehdä näin, sillä silloinhan työsi on mennyt hukkaan kun joku ampuu ne taas luontoon.

5: Historiallinen arvo. Jos säilytät softareita komerossasi sata vuotta, voit lahjoittaa ne historialliseen museoon.

6: Yksilöllinen kokoelma. Softarien keruu on niin harvinainen harrastus, että voit hämmästyttää läheisesi kokoelmallasi.

7: Mahdollinen ennätys

Jos sinulla on aivan älyttömän paljon softareita, voit yrittää mennä Guinnesin suomen kiertueelle ja kertoa:

”Mulla ois tämmönen 12659 softaria, oisko se niinku enkka, vai? Juu, nii, ykskää niistä ei oo kaupasta ostettu” Ja todisteeksi edelliseen toisit kaikki softarisi paikalle ja näyttäisit että sinulla on niin paljon erilaisia värejä ja osa on niin huonossa kunnossa, että niiden on pakko olla maasta noukittuja.

Rakkaalla pallolla on monta nimeä.

Airsoft-kuula, softarinkuula, Softari, softis, softakuula, softball... näitä pieniä muovipalloja kutsutaan monella eri nimellä. Nyt kerron tarkkaan mitä nämä ”rakkaat pallot” oikesti ovat.

 Softari on pieni valkoinen tai värillinen muovipallo, josta ei näy läpi ja joka ei ole ihan kovaa muovia mutta se nimensä vastaisesti ei ole todellakaan mikään pehmeä pallo. Se on läpimitaltaan noin 6 millimetriä, ja jos se ei ole vahingoittunut, sillä on kiiltävä pinta. Kun softarin tiputtaa kovaan maahan, kuten asfalttiin (ei tarvitse paiskata), se kimpoaa maasta.Eräät softarit myös hohtavat pimeässä tai niissä on muita erityisominaisuuksia, jotka ovat myös keräilijän kannalta mukavia.

Softarit on tarkoitettu niiden ampumiseen Airsoft-aseella. Airsoft-aseita on useita erilaisia ja niillä softarien ampumista voidaan sanoa myös softaukseksi. Airsoft on hyvin virallista sotapelitoimintaa ja tapahtumia järjestetään ympäri Suomea. En kuitenkaan ole perehtynyt niihin ja jos airsoft kiinnostaa niin kannattaa ottaa yhteyttä mieluummin alan järjestöihin kuin minuun. :)

 Enimmäkseen softarinkuulia kuitenkin ammutaan epävirallisesti kavereiden kesken jossakin siihen sopivassa paikassa, kuten koulun kentällä. Tällöin turvallisuus ei ole niin korkealla tasolla kuin airsoft-turnauksissa, joissa käytetään suojuksia, mutta keräilijä löytää kuulia paremmin kentiltä.Softareita voi ostaa monista kaupoista valmiina pakkauksina.

Kuva 4: Kuula-ase

Kuva 3: Softaripakkaus

 

Normaaleiden muovisoftareiden lisäksi on biohajoavia softareita. Ne hajoavat luonnossa ja ovat näin luonnolle parempia. Voi olla (ja toivonkin) että kohta kaikki softarit ovat sellaisia joten softarien kerääminen saattaa jäädä lyhytkestoiseksi harrastukseksi.

Biokuulien suosion hidasteena on kuitenkin ollut niiden heikko laatu; ne ovat voineet haljeta kahtia jo aseen sisässä ollessaan, kun tavallinen kuula kestää iskujakin.

Niille softareille joiden epäilet olevan biokuulia koska ne ovat osittain hajonneet tai vahingoittuneet voit tehdä testin täyttämällä lavuaarin lämpimällä vedellä ja laittamalla kuulat sinne ja vähän loiskuttelemalla vettä. Biokuulat hajoavat veteen, normaalit eivät.

Moni kuula, joka näyttää softarilta, voi olla nuppineulan pää. Sen tunnistaa erityisesti reiästä, joka siinä on. Itse olen ottanut nekin mukaan kokoelmiini, koska en keräile ammuttavia kuulia, vaan pieniä kauniita kuulia. Siinäpä vasta on vissi ero.

Kuva 5: Keskellä hyväkuntoinen softari, yllä ja alla huonokuntoiset. Alin on ilmiselvä biohajoava softari.

Viralliselta nimeltään kuulat ovat airsoft-kuulia ja se nimi on helposti käsitettävä, mutta softari-nimitykseen minä olen tottunut, ja myös kaverini ovat käyttäneet sitä. Ehkä nimitys on alueellinen, vaikkapa vain kotiseudullani, Vihdissä käytetty. (Löysin netistä vain yhden tekstipätkän, jossa nimeä käytetään, ja henkilö, joka sen oli foorumille kirjoittanut oli Vihtiläinen)

Niin tai näin, on erikoista, kuinka kuulien puhenimeksi kaveriporukassani on muodostunut ”softari”. Tutkin hiukan asiaa mutten löytänyt netistä paljoa tuloksia. Voi kuitenkin olla, että ihmiset ovat alkaneet sanoa softball-aseita softareiksi ja niiden kuulia sitten softarin kuuliksi, ja softarikuulien keräilijät ovat typistäneet kuulien nimen softariksi.

Minun softarini

Keräilyni historia

Pääasialliset keräilypaikkani ovat olleet koulujeni pihoja ja kenttiä. Koulussa ollessani usein välitunnilla menin softareita keräämään, jos halusin olla yksin tai vain Veetin kanssa tai muut tyypit ärsyttivät. Tietenkin näissä tapauksissa siitä ei tullut mitään jos muut tulivat mukaan. Yleensä kuitenkin halusin metsästämään kentältä kuulia vain huvin vuoksi.

Olen kerännyt softareita 1.luokasta lähtien, harrastus siis lähti siitä kun löysin silloisen kuouluni maasta värillisiä softareita jotka kiehtoivat minua. Koulu vaihtui. Uuden koulun pihalla ei ollut softareita ja harrastus jämähti osittain. 3.luokalla vaihdoin taas koulurakennusta ja uuden koulun pihalla niitä oli roimasti sillä tämän 3.-5.luokkalaisten koulun kentällä monet olivat ammuskelleet niitä. Jatkoin siis harrastusta hartaasti ja silloin jo monet kaverinikin keräsivät softareita. Oma kokoelmani oli kuitenkin suurin. 4.luokalla muiden kokoelmat kasvoivat enemmänkin ja jäin ”kilpajuoksussa” kolmanneksi. Koulumatkani oli aina mennyt vanhan kouluni, Olkkalan koulun kautta, ja silloin huomasin että sen piha oli aivan täynnä softareita, sieltä löysin myös ihmeellisiä vihreitä softareita joista lisää myöhemmmin.Samana vuonna menimme Viroon jossa näin torilla erittäin monen värisiä softareita. Ne eivät kuitenkaan olleet maasssa vaan myytävänä.

Nyt kun menen jo 7.luokalle softakuulaharrastukseni into on vähentynyt, mutta silti yhä, nähdessäni harvinaisen softarin, lähes tilanteesta kuin tilanteessa, minä poimin sen.

Paavo, 8.8.2012

Omat Softarini

Säilytys

Säilytän softareitani pöytäni laatikossa maustepurkeissa. Yhdessä niistä, jossa lukee grillausmauste, ovat värikkäät. Muissa on valkoisia, niiden vivahde-erojen mukaan, yhdessä kirkkaan valkoiset, toisessa beigeen vivahtavat ja viimeisessä vihreän sävyiset. Lisäksi on yksi purkki tulevaisuuden varalta kun kerään lisää softareita. Maustepurkit ovat mainio tapa säilyttää softareita, mutta myös suuri laatikko käy jos ei näe tarvetta värien.erittelemiselle. Jos softariharrastus on edennyt erittäin pitkälle ja softareita on hirveä määrä, käyvät pringles-tötsät hyvin. Pringlesin kansia käytän myös softareiden kuvaamiseen ja tarkasteluun. Yhden softarin voi taas hyvin asettaa maustepurkin irrotetulle sirotinosalle, koska niissä on keskellä pieni reikä. Suppilo on myös hyväksi softareiden siirtämisessä.

Kerääminen

En kerää puolikkaita softareita jos löydän, koska en pidä niistä. Valkoisiakaan en aina koska niitä on niin paljon. Katseeni keräillessä on keskittynyt ja maahan suuntautunut; keräilijän katse kehittyy vuosien varrella tällaiseksi.Kun keräilimme kaverini Veetin kanssa joskus softareita, puhuin hänelle että minulla on softarinkeruuseen ”harjaantunut silmä”. Keräillessäni kuljen myös hitaasti ja keskittyneesti. Kun nään softarin niin otan sen ja laitan taskuun. Kaverini Veeti on käyttänyt myös koulupaperista tehtyä pussia johon kerääminen on erittäin kätevää, ja tämän Veetin kanssa myös ennen usein keräilimme softareita yhdessä ja kun toinen näki softarin, hän äkkiä juoksi sitä päin ja otti sen nopeasti että toinen ei saisi sitä. Värillisestä saattoi joskus tulla pieni tappelukin.

Tämä tekstiosio oli osittain vitsi, toivottavasti tajusitte.

Tästä että en keräile puolikkaita, te huomaatte, että softareidenkeruuharrastukseni luonnonsuojeluosuus on alhainen( jätän luontoon puolikkaat, vaikka ne ovat ihan yhtä pahoja luonnolle kuin kokonaiset.)

SOFTAREIDEN YLEISYYSMÄÄRITYS:
 Yleisimmästä harvinaisimpiin ( top. 10)

Softarien löytyvyys vaihtelee hirvittävästi paikan josta keräät softareita mukaan. Luokitus on vain viitteellinen, jotta pääset alkuun ja saat edes vähän hajua, että kuinka harvinainen löytämäsi softis on. Värillisten harvinaisuus vaihtelee todella paljon, mutta uskoisin että valkoinen on yleisin joka puolella Suomea.

  1. Valkoinen: Löytyy kaikkialta. Ylivoimaisesti yleisin ja lisäksi kaikkein kestävin softari (kaverien mukaan). Minäkään en kerää näitä ihan aina jos nään.
  2. Keltainen Toiseksi yleisin.
  3. Oranssi Myös hyvin yleinen. Lähes yhtä yleinen kuin keltainen.
  4. Sininen Melko yleinen.
  5. Kirkkaanpunainen. Ei kovin yleinen. Kymmeniä tällaisia löytyy yleensä vain kauppojen,joissa niitä myydään, vierestä tai joiltain kentiltä.
  6. Beige tai ruskea -//-
  7. Vihreä -//-
  8. Musta Harvinainen. Olen nähnyt vain virossa.
  9. Violetti Harvinainen. Olen nähnyt näitäkin vain virossa.
  10. Viininpunainen -//- En ole nähnyt koskaan kaupassa. Mahdollisuus ettei se ole softari on melko suuri. En ole varma omistanikaan, sillä niissä kaikissa on pieni reikä, joka viittaa että ne olisivat nuppineulan nuppeja.

Muut: Hyvin harvinaisia, tosin voivat olla paikoitellen yleisiä, kun joku on ampunut erikoisen värisiä softareita suuresta paketista.

Omat softarini jotka kuuluvat luokituksen muut- luokkaan :

1 vaaleanpunainen

Mahdollisuus on olemassa, että se on maassa lojuessaan haalistunut punaisesta vaaleanpunaiseksi, eli se olisi ollut alunperin punainen - Teorian mahdollisuus on mielestäni noin 50%

1 vihreä

Ei mahdollisuutta ,että olisi haalistunut, ja vaikka olisikin niin se on ollut alunperinkin vihreä.  Muistan kerran nähneeni kaupassa

3  Hieman läpinäkyvää vihreää , jossa on ilmakupla keskellä

Nämä ovat oudoimpia löytämiäni softareita.Löysin ne lähikouluni Olkkalan koulun pihalta. Ihmettelen kovasti, sillä en ole koskaan nähnyt kaupassa tämän tapaisiaankaan softareita, ja lisäksi ihmettelen, että miten ne ovat pysyneet ampumisen jälkeen ehjinä vaikka niissä on suurehko ilmakupla sisällä. Niiden aine saattaa olla erilaista kuin softareiden, ja näinollen(koska softareiden nimi tulee niiden ”pehmeästä” muovista(soft).) ne eivät olekaan softareita. Mutta en nirpota näistä(ainakaan tämän enempää), koska en keräile softareita niiden brändin takia.

PS. Hieno tämä kirjoitusohjelmani (OpenOffice)  kielen oikoluku, joka ei (tietenkään) tiedä sanaa softari, vaan ehdottaa softari sanaa virheeksi. Se ehdottaa sanan ”softaria” tilalle: