Gimma
Bordercollie, Still Lovin'Ewe
synt. 4.3.2008
Bordercollie, Still Lovin'Ewe
synt. 4.3.2008
Gimma 1 v 2 kk
Olin jo kauan haaveillut omasta bordercolliesta, mutta en vaan ollut uskaltanut sellaista ottaa. Kuvittelin, että ne paimentaa koko ajan ja kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku eivätkä rauhoitu ollenkaan. Onneksi näin kuitenkin paljon sellaisia bortsuja, jotka osasivat olla ihan rauhakseen agilityradan reunalla. Näin niitä myös kotioloissa (lähinnä Anjan bc:t), jossa osasivat tosi hyvin ottaa rauhakseen. Pelkäsin kuitenkin edelleen oman hankkimista kun luulin, että rotu on niin erilainen kuin kaikki muut, että en vain pärjää sen kanssa ilman apua. Kulkeehan näitä juttuja edelleen, että kun bc:lle jotain opettaa vahingossa väärin niin se ei opi enää samaa asiaa tekemään toisella lailla. Taitaapa päteä ihan kaikkiin rotuihin tuo, mutta oikeesti tuo oli se, mitä eniten pelkäsin. Nolottaa ihan myöntää :-D
Mun onni oli, että Jenni muutti Vaasan lähistölle ja isompi onni, että hän lupasi minulle pennun Space-Flamma yhdistelmästä. Space oli meillä hoidossa 1,5 viikkoa Konnan pahimman juoksun ajan ja sulatti myös Harrin sydämen. Harri makasi sohvalla kun tulin Spacen kanssa kotiin ja se hyppäsi saman tien Harrin syliin :-D. Tämän jälkeen ei ollut enää kova homma saada Harria vakuuttuneeksi siitä, että bc on meidän seuraava koira. Ja nyt mulla oli kokenut bc-kasvattaja ja kouluttaja lähellä auttamassa, jos mulla tulee matkan varrella ongelmia.
Tämän jälkeen alkoi piinaava odotus. Milloin on Flamman juoksu, miten se antaa Spacen astua, onnistuuko, montako pentua, tuleeko narttuja, tuleeko tarpeeksi narttuja jne jne. Ihan tuskaan tuo odottaminen! En enää muista mitä ultra kertoi pentumäärästä, mutta niitä syntyi kuitenkin viisi, neljä urosta ja yksi narttu. Vain yksi narttu :-O. Olin ihan varma, että siinä meni mun pentuhaaveet kun kyllä kai kasvattaja nyt itsellään haluaa sen ainokaisen nartun pitää. Ja mä halusin nimenomaan nartun kun jostain syystä uros ei tunnu omalta ollenkaan... Mun onneksi Jenni uskalsi kuitenkin nartun mulle antaa (=myydä) jalostusoikeudella. Eli jos Jenni päättää pennut tehdä Gimmalla niin se voi/saa ne tehdä. Näin ihana pikku bc-narttu muutti meille ja sai kutsumanimekseen Gimma.
Vaikka kovasti pelkäsinkin rotua niin ei ihan kamalia ongelmia sen kanssa kuitenkaan ole ollut. Pari kertaa agilityradan reunalla on yrittänyt aloittaa kiljumiskonsertin, mutta kun sille selvästi (hih) kerroin, että ei noin saa tehdä niin sekin loppui. Pieni piipittäminen on kyllä jäänyt, mutta tällä hetkellä näyttää, että sekin saattaisi jäädä vielä pois. Jossain vaiheessa Gimmalla oli paha tapa hyökkiä lenkillä Mimmin "päälle", mutta se saatiin karsituksi pois kauko-ohjattavalla sitruunapannalla. Agilitya kun aloitettiin niin muutaman kerran yritti napsia kädestä, mutta siitäkin päästiin kun selkeästi kerroin, että noinkaan ei saa tehdä. Siinäpä ne ongelmat! Gimma on alusta asti totellut ihan hirmu hyvin. Heti kun oppi nimen niin on tullut oikeastaan ihan mistä vaan luo kun sitä on kutsunut, jopa jäniksen perästä (paitsi yhden kerran).
Kauhun hetkiä koettiin viime heinäkuussa kun Gimma oli vasta noin neljä kuukautta. Nähtiin lenkkireitin varrella olevalla peltotiellä iso musta kyy, joka ehti Gimmaa purasta kuonosta. Täällä ei oikeesti pitänyt käärmeitä olla, mutta niin vain oli ja heti nappas. Kuvia Gimmasta klinikalta ja kotiutuneena löytyy täältä. Klinikan kuvat on otettu kännykällä, joten ei ihan kamalan hyviä ole. Käärme oli oikeesti yllätys. Mun veli on täällä asunut 8 vuotta ennen mua ja kulkenut noita samoja polkuja ja teitä oman koiransa kanssa eikä ole ikinä käärmettä nähnyt, joten en osannut edes varoa. Tänä vuonna olen nähnyt jo toisenkin kyyn, joten kyllä niitä vaan täällä jonkin verran on. Tämän toisen näin melko lähellä edellistä paikkaa saman peltotien varrella ja sen jälkeen en ole sitä pitkin uskaltanut kävellä. Aiempina vuosina olen siitä kuitenkin mennyt oli sitten sade tai helle... Pureman jälkeen Gimma onneksi pääsi aika nopeasti klinikalle tiputukseen ja toipui parissa päivässä ihan normaaliksi. Päästiin säikähdyksellä onneksi!!
Gimman kanssa aloitettiin agility melkein heti kun se meille tuli. Putkea opeteltiin ja siivekkeiden välistä juoksemista. Siivekkeillä oli muitakin ohjauksia hyvä harjoitella. Rimoja pidettiin aika kauan niin, että toinen puoli oli 25-45 sentissä ja toinen maassa. Oikeat hypyt otettiin kuvioihin n. 11-kuukautisena kun juoksut oli juostu. Aluksi Gimma oli tosi rauhallinen, melkeinpä voisi sanoa hitaaksi lehmäksi. Tämä oli kyllä oikeesti hyvä asia, saatiin näin helposti opeteltua kaikkia hienouksia kun ei ollut vauhtia enemmän kuin osaamista. Nyt sille on pikku hiljaa alkanut tulla vauhtia enkä mä enää pysty viemään sitä pelkällä hölköttelyllä vaan mä joudun ihan juoksemaankin. Kivaa!! Kontaktiesteet on aika vaiheessa edelleen, mutta muut sujuu jo aika mukavasti. Kisaikään Gimma tulee syyskuun 5. päivä ja silloin on kisat Vöyrillä. Katsotaan päästäiskö sinne heti kisaamaan. En mene, jos esteet ei vielä radalla suju, mutta kyllä mä uskon, että tuohon mennessä saadaa kontaktitkin kuntoon :-)
Tokoakin on yritetty vähän ottaa, mutta mä en vaan saa sitä treenatuksi. En tiedä missä vika kun kerran olen aikoinaan Lyylin kanssa ihan innoissani sitäkin treenannut. Gimmasta olisi tokoonkin ihan täysin. Sivulle osaa tulla ihan kivasti. Paikallaan osaa käännökset. Seuraaminen ei vielä suju. Ruutuun juoksee ylikovaa ja hyvin. Hyppy on aika hyvässä jamassa. Paikallamakuuta otettu pieniä aikoja ja ihan hyvin sekin menee. Liikkeestä seisomista ja maahanmenoa harjoiteltu jonkin verran ja nekin näyttää hyvältä. Mua oikeesti niin harmittaa, että en tokoa ole enempää treenannut. Oisin halunnut tässä kevään aikana kisata tokossa kun ei kerran vielä agilityyn päästä (eikä olla valmiitakaan), mutta kun ei vaan saa aikaiseksi!! Ehkä sitten joskus...
Gimma kasvattajan sivuilla
Gimman pentukuvia
Päivitetty 4.6.2009
Mun onni oli, että Jenni muutti Vaasan lähistölle ja isompi onni, että hän lupasi minulle pennun Space-Flamma yhdistelmästä. Space oli meillä hoidossa 1,5 viikkoa Konnan pahimman juoksun ajan ja sulatti myös Harrin sydämen. Harri makasi sohvalla kun tulin Spacen kanssa kotiin ja se hyppäsi saman tien Harrin syliin :-D. Tämän jälkeen ei ollut enää kova homma saada Harria vakuuttuneeksi siitä, että bc on meidän seuraava koira. Ja nyt mulla oli kokenut bc-kasvattaja ja kouluttaja lähellä auttamassa, jos mulla tulee matkan varrella ongelmia.
Tämän jälkeen alkoi piinaava odotus. Milloin on Flamman juoksu, miten se antaa Spacen astua, onnistuuko, montako pentua, tuleeko narttuja, tuleeko tarpeeksi narttuja jne jne. Ihan tuskaan tuo odottaminen! En enää muista mitä ultra kertoi pentumäärästä, mutta niitä syntyi kuitenkin viisi, neljä urosta ja yksi narttu. Vain yksi narttu :-O. Olin ihan varma, että siinä meni mun pentuhaaveet kun kyllä kai kasvattaja nyt itsellään haluaa sen ainokaisen nartun pitää. Ja mä halusin nimenomaan nartun kun jostain syystä uros ei tunnu omalta ollenkaan... Mun onneksi Jenni uskalsi kuitenkin nartun mulle antaa (=myydä) jalostusoikeudella. Eli jos Jenni päättää pennut tehdä Gimmalla niin se voi/saa ne tehdä. Näin ihana pikku bc-narttu muutti meille ja sai kutsumanimekseen Gimma.
Vaikka kovasti pelkäsinkin rotua niin ei ihan kamalia ongelmia sen kanssa kuitenkaan ole ollut. Pari kertaa agilityradan reunalla on yrittänyt aloittaa kiljumiskonsertin, mutta kun sille selvästi (hih) kerroin, että ei noin saa tehdä niin sekin loppui. Pieni piipittäminen on kyllä jäänyt, mutta tällä hetkellä näyttää, että sekin saattaisi jäädä vielä pois. Jossain vaiheessa Gimmalla oli paha tapa hyökkiä lenkillä Mimmin "päälle", mutta se saatiin karsituksi pois kauko-ohjattavalla sitruunapannalla. Agilitya kun aloitettiin niin muutaman kerran yritti napsia kädestä, mutta siitäkin päästiin kun selkeästi kerroin, että noinkaan ei saa tehdä. Siinäpä ne ongelmat! Gimma on alusta asti totellut ihan hirmu hyvin. Heti kun oppi nimen niin on tullut oikeastaan ihan mistä vaan luo kun sitä on kutsunut, jopa jäniksen perästä (paitsi yhden kerran).
Kauhun hetkiä koettiin viime heinäkuussa kun Gimma oli vasta noin neljä kuukautta. Nähtiin lenkkireitin varrella olevalla peltotiellä iso musta kyy, joka ehti Gimmaa purasta kuonosta. Täällä ei oikeesti pitänyt käärmeitä olla, mutta niin vain oli ja heti nappas. Kuvia Gimmasta klinikalta ja kotiutuneena löytyy täältä. Klinikan kuvat on otettu kännykällä, joten ei ihan kamalan hyviä ole. Käärme oli oikeesti yllätys. Mun veli on täällä asunut 8 vuotta ennen mua ja kulkenut noita samoja polkuja ja teitä oman koiransa kanssa eikä ole ikinä käärmettä nähnyt, joten en osannut edes varoa. Tänä vuonna olen nähnyt jo toisenkin kyyn, joten kyllä niitä vaan täällä jonkin verran on. Tämän toisen näin melko lähellä edellistä paikkaa saman peltotien varrella ja sen jälkeen en ole sitä pitkin uskaltanut kävellä. Aiempina vuosina olen siitä kuitenkin mennyt oli sitten sade tai helle... Pureman jälkeen Gimma onneksi pääsi aika nopeasti klinikalle tiputukseen ja toipui parissa päivässä ihan normaaliksi. Päästiin säikähdyksellä onneksi!!
Gimman kanssa aloitettiin agility melkein heti kun se meille tuli. Putkea opeteltiin ja siivekkeiden välistä juoksemista. Siivekkeillä oli muitakin ohjauksia hyvä harjoitella. Rimoja pidettiin aika kauan niin, että toinen puoli oli 25-45 sentissä ja toinen maassa. Oikeat hypyt otettiin kuvioihin n. 11-kuukautisena kun juoksut oli juostu. Aluksi Gimma oli tosi rauhallinen, melkeinpä voisi sanoa hitaaksi lehmäksi. Tämä oli kyllä oikeesti hyvä asia, saatiin näin helposti opeteltua kaikkia hienouksia kun ei ollut vauhtia enemmän kuin osaamista. Nyt sille on pikku hiljaa alkanut tulla vauhtia enkä mä enää pysty viemään sitä pelkällä hölköttelyllä vaan mä joudun ihan juoksemaankin. Kivaa!! Kontaktiesteet on aika vaiheessa edelleen, mutta muut sujuu jo aika mukavasti. Kisaikään Gimma tulee syyskuun 5. päivä ja silloin on kisat Vöyrillä. Katsotaan päästäiskö sinne heti kisaamaan. En mene, jos esteet ei vielä radalla suju, mutta kyllä mä uskon, että tuohon mennessä saadaa kontaktitkin kuntoon :-)
Tokoakin on yritetty vähän ottaa, mutta mä en vaan saa sitä treenatuksi. En tiedä missä vika kun kerran olen aikoinaan Lyylin kanssa ihan innoissani sitäkin treenannut. Gimmasta olisi tokoonkin ihan täysin. Sivulle osaa tulla ihan kivasti. Paikallaan osaa käännökset. Seuraaminen ei vielä suju. Ruutuun juoksee ylikovaa ja hyvin. Hyppy on aika hyvässä jamassa. Paikallamakuuta otettu pieniä aikoja ja ihan hyvin sekin menee. Liikkeestä seisomista ja maahanmenoa harjoiteltu jonkin verran ja nekin näyttää hyvältä. Mua oikeesti niin harmittaa, että en tokoa ole enempää treenannut. Oisin halunnut tässä kevään aikana kisata tokossa kun ei kerran vielä agilityyn päästä (eikä olla valmiitakaan), mutta kun ei vaan saa aikaiseksi!! Ehkä sitten joskus...
Gimma kasvattajan sivuilla
Gimman pentukuvia
Päivitetty 4.6.2009