Mimmi tuli mulle ystäväni Anjan ansiosta. Olin jo katsellut pidempään uutta shelttikaveria kun Anja soitti, että oli nähnyt ilmoituksen hännättömästä bi-merle narttupennusta. Minä en tuollaisesta väristä ollut koskaan kuullutkaan, joten eiku nettiin surffailemaan. Mun mielestä tosi makeen näköinen pentu kyseessä ja vanhemmatkin näytti paperilla oikein mukavilta, joten otin sitten kasvattajaan yhteyttä. Pentu oli onneksi edelleen vapaana ja se mun iloksi mulle luvattiin :-). Häntä oli amputoitu parin päivän ikäisenä pahan häntämutkan takia ja siitä löytyi Kennelliiton todistus. Ihan pikkuisen hämäsi se, että olin kuullut puhetta, että häntämutkaisella koiralla saattaa olla muutoksia myös selässä. Tämän takia aloitettiin agility hyvin varovaisesti ja heti vuoden ikäisenä kuvautin selän lonkkakuvauksen yhteydessä eikä onneksi mitään muutoksia näkynyt. Tässä vaiheessa myös elin vielä siinä uskossa, että hännättömälle sheltille ei saa näyttelytulosta eikä siitä näin ollen voi tulla agilityvaliota.
Menin eräällä työmatkalla katsomaan Mimmiä ja samalla äitikoira Armia. Armi teki kyllä avoimuudellaan heti vaikutuksen. Päästi ventovieraan pentulaatikolle mukisematta. Änkesi itse vain syliin silitettäväksi, ihana. Isäkoiraa en nähnyt kuin vasta aika paljon myöhemmin ja avoin tapaus tämäkin oli kuten kasvattaja minulle vakuutteli. Mimmistäkin tuli normaalitilanteessa suhteellisen avoin, mutta agilityradan reunalla avoimuus on kaukana kun kuumuu muiden koirien liitelystä. Silloin sitä ei parane mennä silittelemään eikä toisten koirien moikkaamaan.
Mimmi oli luovutusikäisenä aika ison näköinen pakkaus. Painoi 7-viikkoisena jo 2 kiloa ja tassut oli lapion kokoiset. Moni minulle sanoi, että saattaa kasvaa jopa maksiksi. Itse tietenkin toivoin, että ei maksiksi venähdä vaan kasvaisi reippaan kokoiseksi mediksi, sellaiseksi 42,5 senttiseksi. Kaikkien yllätykseksi siitä tulikin minikokoinen, säkä n. 34 cm. Etutassut on edelleen kauheat lapiot, mutta ehkä se sen takia meneekin niin kovaa agilityssa :-D
Kisaura aloitettiin heti kun ikä tuli täyteen (3.9.2005) ja 12 kisan jälkeen, marraskuussa 2005, olimmekin jo 3-luokassa :-O. Eikä todellakaan oltu vielä alkuunkaan sinne valmiita! Esteet oli sinänsä hanskassa, mutta Mimmi ei irronnut itsekseen yhtään mihinkään vaan mun piti ihan oikeesti juosta sen kanssa yhdessä joka este. Oli kyllä kunto koetuksella :-D. Silti sieltä kolmosestakin niitä nollia saatiin jonkin verran kasaan, ei kuitenkaan ihan tarpeeksi vuoden 2006 SM-kisoja varten. Jäi yhtä vajaaksi. Saman vuoden karsintoihin se yksi saatiin ja tietenkin sinne piti päästä kirmaamaan. Varsinkin kun Pimu joutui tänä vuonna sairaseläkkeelle. Nämä karsinnat menikin ihan yli odotusten. Menin sinne ilman mitään ennakko-odotuksia pitämään vain hauskaa. Toivoin kuitenkin, että päästäisiin mukaan myös sunnuntaille. Ensimmäinen rata oli yllättäin nolla ja tultiin toiseksi. Toiselta radalta hylätty, mutta paikka sunnuntaille oli varma, sijoitus yhteistuloksissa seitsemäs. Sunnuntai aloitettiin vitosella kun saatiin keinulta kontaktivirhe. Tällä vitosella tultiin sijalle 11 ja yhteistuloksissa noustiin neljänneksi. Sunnuntain toisella radalla alkoi jo olla pientä jännitysta ilmassa ja saatiin paniikinomainen nolla aikaiseksi ja noustiin yhteistukoksissa toiseksi. Tässä vaiheessa olo oli jo tosi epätodellinen, meidän mölli-Mimmi on menossa joukkueeseen... en mä halua! Enkä sitten vissiin halunnutkaan kun viimeisellä radalla hyllytettiin tosi helpossa kohdassa ja näin yhteistuloksiin tuli merkintä hyl :-D. Tämä vaan antoi uskoa kuitenkin siihen, että Mimmin vauhti riittää ja sen kanssa voidaan päästä vaikka mihin asti. Tänä vuonna voitettiin myös piirinmestaruus.
Vuonna 2007 sitten päästin ihan sinne SM-kisoihinkin mukaan ja voi että mitkä kisat ne olikaan! Ennen noita kisoja meillä meni kaikki kisat aika lailla penkin alle. Mimmi yhtäkkiä alkoi lopettaa pujottelua kesken mitä ei koskaan aiemmin ollut tehnyt ja tuntui, että mikään ei onnistu. Tällä kertaa vanha sanonta "huono kenraaliharjoitus tietää hyvä ensi-illalle" piti paikkansa, sillä me tehtiin SM-kisaviikonloppuna ensin OCA:n joukkueessa nollatulos ja kolmen koiran joukkueemme sijoittui hienosti seitsemänneksi. Sitten tehtiin yksilökisoissa molemmilla radoilla tosi hienot nollat ja voitettiin Suomenmestaruus!! Ihan sairaan hienoa! Meidän pikku Mimmi kiisi lujaa ja voitti <3. Saman vuoden karsinnat menikin täysin pipariksi, ei päästy sunnuntain radoille mukaan ollenkaan. Toinen piirinmestaruus tuli Mimmin meriittilistalle kuitenkin loppukesästä.
Vunna 2008 voitettiin Avoimissa SM-kisoissa mestaruus. Tätä en kuitenkaan jostain syystä arvosta samalla lailla kun oikeita mestaruuksia. Tyhmää, mutta näin se vain on. SM-kisoissa joukkueradalla onnistuttiin tekemään aika hieno nolla, mutta yksilökisoissa ei päästy finaaliradalle ollenkaan. Karsinnoissa ei tänäkään vuonna päästy sunnuntaille mukaan. Jotain yllättävää kuitenkin tapahtui tänä vuonna. Käytiin ryhmänäyttelyssä Porissa (Ahlaisissa) ja Mimmi sai näyttelyssä EH:n. Tuomari (Reicher Dubravka) olisi kovasti halunnut antaa Mimmille ERI:n, mutta ei sitten voinut kun ei pystynyt arvostelemaan miten se kantaa häntäänsä :-D. H:ta lähdettiin hakemaan ja tultiin kotiin EH:n kanssa ja saatiin Mimmistä myös FI AVA.
Nyt on vuosi 2009 menossa ja odotan jo kovasti arvokisoja. Tavoitteet on tänän vuonna enemmän karsinnoissa kuin SM-kisoissa, mutta toki mennään äsämmiinkin tekemään parhaamme :-). Maajoukkuepaikka ois kyllä aika kiva...
Mimmin agilitykuvia
Mimmi agilitysivut kasvattajan sivuilla
Joitakin agilityratoja
Päivitetty 4.6.2009