14.9.2007

AIKA P2 Kasvatus, koulutus ja yhteiskunta
Lisätiedot:
www.kasvatussosiologia.wordpress.com

Mies vailla menneisyyttä -elokuvan teemat kasvatussosiologisessa valossa

"Tie" -elokuva (road movie). Kysymys on matkasta, sisäisestä matkasta jonka voi ajatella myös elinikäisen oppimisen kannalta ihmisen olemukseen kuuluvaksi etsinnäksi ja sivistymiseksi. Esillä on myös syntymä, kuolema ja muutos joka luonnehtii ihmisen osaa, kasvua ja sivistystä, jos niikseen tulee...

M on eräänlainen "Frankensteinin hirviö" eli protoihminen, joka oppii kaiken alusta, tai jonkinlainen "mies vailla ominaisuuksia", Robert Musilin romaanin nimen mukaan.

Mutta ennen kaikkea elokuvan lähtökohta muistuttaa kasvatussosiologian näkökulmasta itseoppineen kohtalosta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Kuka ja mikä on itseoppinut? Hän on yksin, vieras ja ulkopuolinen, ilman selvää käsitystä elämänsä päämäärästä, usein kokonaan vailla opillista sivistystä ja opetussuunnitelmaa. Itseoppinut voi joutua myös tilanteeseen, jossa identiteetti, nimi ja menneisyys katoavat, ehkä aivan konkreettisesti; ja kaikki on aloitettava alusta. Tästä kertovat jotkut dramaattiset "heräämiset" tai "merkittävät oppimiskokemukset". (Vrt. Linna, Raittila, Gothoni)

"Ainoa oppinut on itseoppinut, muut ovat opetettuja" - Erno Paasilinna

Kasvatuksen eri muodot

Haavoittunut enkeli (öljyväri 1903) on eräs kuuluisimmista taiteilija Hugo Simbergin (1873-1917) kuuluisimmista teoksista. Maalauksessa kaksi totista poikaa kantaa pientä enkeliä puisilla paareilla halki aution maiseman. Enkelitytön oikeassa siivessä näkyy verta, ja hänen silmiensä peittona on valkoinen side. Simberg ei koskaan selitellyt töitään. Sen sijaan hän kehotti katsomaan niitä ja löytämään oman tulkinnan. Symbolistina Simberg kuitenkin toivoi teostensa koskettavan ihmisten sisintä saaden heidät kokemaan syvällä sisimmissään. Haavoittunut enkeliä hän ei edes nimennyt (maalaus vailla nimeä!), vaan veti sen kohdalle näyttelyluetteloon viivan. Hän maalasi teoksen toivuttuaan itse vaikeasta sairaudesta, ja pienen tytön on ajateltu kuvaavan taiteilijan omia tunteita sairauden ajalta. Simbergin rakastetuimman työn voi nähdä  seinämaalauksena eli freskona öljyvärityötä suuremmassa koossa Tampereen tuomiokirkossa, jonne taiteilija reprodusoi teoksen 1905-1906 osana kirkon freskojen kokonaisuutta.

Kaurismäki kuvaa elokuvan alkupuolelle sijoitetussa kohtauksessa numero 8 kahta pikkupoikaa, iältään viiden ja kuuden, kantamassa raskasta vesiastiaa. Vesikanisteri roikkuu poikien hartioillaan kantamassa kepissä ja he horjahtelevat kohtuuttoman taakkansa alla, "mutta samalla alati kasvavista voimistaan silminnähden ylpeinä ikään kuin kanisterin paikalla killuisi vaikkapa haavoittunut enkeli, jonka turvallinen perille saattaminen ratkaisisi koko heidän tulevan elämänsä" (Kaurismäki 2003, 23).

- kasvatuksen merkitys turvana
- voimaantuminen

Kaurismäki on eittämättä auteur muttei varsinainen lasten elämän kuvaaja, kuten jotkut Jean Vigon (Nolla käytöksessä) tai Francois Truffaut'n (400 kepposta) tapaiset elokuvaohjaajat.

Pojat eivät ole elokuvan pääosassa, mutta kasvatustieteilijälle heidän elämänsä seuraaminen kertoo jotain sosialisaation muodoista, ennen kaikkea perheessä tapahtuvasta sosialisaatiosta, mutta myös sen kääntöpuolena koulusta (tai sen poissaolosta). Tuon ikäisten poikienhan pitäisi tavallisesti olla koulussa, tai ainakin esikoulussa, sillä he ovat siinä iässä eikä vielä ole loma-aika vaan eletään toukokuuta...)

Kertooko elokuva tästä vai menneestä ajasta, vai tulevasta?
Onko tulevaisuudessa paitsi A ja B-ihmisiä, myös C-, D- ja E-luokan ihmisiä, joille esimerkiksi koulutus on ylellisyyttä ja vuokra-asunto kaukainen haave?

Formaali, informaali ja non-formaali kasvatus

- Formaali eli muodollinen kasvatus (koulutusjärjestelmä)
-- Koulu ideologisena valtiokoneistona (kirkko, lainsäädäntö; kohtaus jossa lakimies)

- Informaali kasvatus
-- Arkipäivän oppiminen (kohtauksessa numero 10 isä tulee töistä, pojat tietävät mitä tehdä ja kapuavat kotikontin katolle auttamaan isää peseytymään)
--- Tämä muistuttaa menneestä maailmasta, jossa lapset oppivat elämällä, eivät koulua käymällä. Tässä mielessä olemme kokonaan toisessa maailmassa kuin vielä viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Nämä ajat kuitenkin tulevat mieleen Kaurismäen kuvauksesta, jossa lapset eivät näyttäisi käyvän koulua. Toisaalta lasten elämä muistuttaa maailmanlaajuista tilannetta. Merkittävä osa maailman lapsista ei käy koulua.

- Non-formaali kasvatus
-- järjestöt, sosiaaliset liikkeet, yhdistykset...
-- kansalaisyhteiskunta

Sosialisaatio

Sosialisaatio on
- ajallista: eri asia nyt kuin joskus aiemmin ("sukupolvien välinen kuilu")
- paikallista: eri asia Suomessa kuin Tansaniassa (vrt. kuitenkin globalisaation yhtenäistävä merkitys myös kasvatuksen kannalta)
- rajoittavaa: "100-99 kieltä"
- vapauttavaa/mahdollistavaa:  "kasvatuksen paradoksi"

Sosialisaatio (kasvaminen, oppiminen) tapahtuu
- perheissä, perheen sosialisaatio
- koulussa
- työssä
- vertaisten parissa, “kaveripedagogiikka”
- harrastuksissa
- politiikassa, poliittinen sosialisaatio
- julkisuudessa / mediassa (vrt. "Elämä pelissä"; mitä se opettaa?)
- kansalaisyhteiskunnassa

Mitä kansalaisyhteiskunta on?

- Syntyi 1800-luvun länsimaisen teollisuuskapitalismin ja kaupungistumisen tuloksena
- Yhdistykset, liikkeet, järjestöt, puolueet, koulut, uskonyhteisöt ja tiedotusvälineiden tuottama julkisuus
- Julkinen sektori, yksityinen sektori ja kolmas sektori
- Kansalaisyhteiskunta ei ole yhtenäinen, vaan kiistanalainen alue, joka osaltaan varmistaa demokratian toimivuutta (ääriesimerkki: Smash Asem)
- Esimerkkejä kansalaisyhteiskunnan toiminnasta:
http://www.whydemocracy.net/

Mitä on aktiivinen kansalaisuus, mikä ei?
Kuka aktiivisuuden määrittelee?
Voiko olla liian aktiivinen ja kenen näkökulmasta?

Valtio tai jotkut sen korkeat virkamiehet ovat vaatineet ihmisiltä oma-aloitteisuutta, yritteliäisyyttä, aktiivisuutta. Mutta miten on? Eivätkö ihmiset ole joutuneet aina olemaan aktiivisia, aloitteellisia ja yritteliäitä siitä yksinkertaisesta syystä että olisivat selvinneet? Mitä aktiivisuudella tarkoitetaan? Lasketaanko arkipäiväinen toimeliaisuus - muiden auttaminen, hyvän olon tuottaminen itselle ja toisille, pienet rakkaudelliset teot ja kauniit sanat – valtion virkamiesten tarkoittamaksi aktiivisuudeksi...

Oikeusministeriö edistää kansanvaltaa ja kansalaisten osallistumista:
http://www.kansanvalta.fi/